Maastossa kahden kuukauden tauon jälkeen

Se kun nouset kahden kuukauden tauon jälkeen hevosen selkään. Onhan se jännää.

Ja sitten se hevonen on vaan just saman tuntunen ku aina ennenki. Aivan ku ei ois mitään taukoa ollukkaan. Ehkä pikkasen jopa salassa toivoin, että ois ees vähän keränny virtaa. Mutta ei. Ihan samanlainen.
Käyntimaastossa käytiin köpöttelemässä tuo lähilenkki ympäri. Vähän pelättiin hirviä, muuten mentiin ihan rauhallisen tasaisesti. Ja edelleen samoissa paikoissa Lenni alko kyseleen, että lähettäiskö jo takas. Kylmä oli, -15 astetta pakkasta. Pitää lähteä kaivaan toppahaalari esille ja kokeilla, että mahtuuko päälle.

Ei jaksa

Kun ei vaan inspaa, niin ei inspaa. Vaikka tuo edellinen valmennus meni kivasti, niin ei siltikään. Kun on vaan läski ja surkea ratsastaja, niin minkäs teet. Joku ois saattanu sisuuntua tuosta niin paljon, että haluaa näyttää, että enkä oo. Ehkä minäkin täältä jostain masennuksen syövereistä jossain vaiheessa pääsen siihen vaiheeseen.

Noh, ehkä ensisijaisena tässä kaikessa on , että Lenni on vaikuttanut vähän vaisulta ja tuo ahterin hoitaminen vie aikaa ja energiaa kaikelta muulta. Ei sinällään, että tuolla rauhallisella ruunalla nyt koskaan hirveästi sitä virtaa oliskaan, mutta nyt ehkä jotenkin vielä vaisumpi. Tuo takamuksen kutka varmaan vaikuttaa asiaan.

Ja juu, takamus kutkaa edelleen. Joskin vaikuttanut jonkin verran rauhottuneen. Iho on ehjä, uutta karvaa kasvaa, mutta "kutka" on levinnyt sen verran, että hankaus alue on kasvanut. Takamusta en ole enää pessyt sen jälkeen, kun tuli reilummat pakkaskelit, koska edelleen kantovesi ja vaikea saaha sitten ahteri kuivaksi. Enkä huomannut pesuilla olevan sen suuremmin mitään merkitystä.
Ohjeistushan olisi ollut, että olisi pitänyt pestä myös ne paikat, mihin hevonen pääsee hankaamaan... Eli metritolkulla tallin seinää, pihaton seinää ja silleen about sata puunrunkoa.. Juuh.. Kiitos pakkaselle, joka tuli hoitamaan pöpömäärää vähemmäksi ja jos tämä jostain kasvista johtuu, niin meneepähän nekin sitten samalla.

Toinen öljymäinen rasva mitä saatiin on totaalinen nou nou! Se vain pahentaa tilannetta, vaikka on juuri sellainen luonnonmukainen, minkä nyt ensisijaisesti sopivaksi kuvittelin. Mutta äkkiseltään veikkaan, että tuotteessa oleva hunaja on se, mikä ei natsaa Lennille. Ei itseasiassa hirveästi yllättäis...
Toinen rasva vaikuttaa olevan ihan jees. En tosin siitä hoitavuudesta niin tiedä, mutta ainakin rupeutunut iho on tykännyt rasvauksesta. Periaatteessa ois voinut kokeilla olisiko esim perus Helosan ajanut saman asian, kuin tuo 25€/250ml maksava rasva.
Kortisoni resepti meillä olisi valmiina, mutta siihen liittyy se kohonnut kaviokuumeriski ja en nyt ole ihan varma, että haluanko lisätä sitä riskiä. Ainakaan nyt, kun iho on rauhallisempi. En ole nyt ollut eläinlääkärin kanssa yhteyksissä. Melkeimpä vois soitella ja vähän pohdiskella tilannetta. Oisko kortisoni pohjaista valmistetta paikallisesti käytettäväksi hevoselle? En minä tiiä.

Vähän olen Lennille uskaltautunut syöttämään yrttejä ja valkosipulia siinä toivossa, että niistä jotain apua olisi. Ja ilmeisesti heinän määrässä olen ollut melkoisen höveli, kun molemmat on melko paksuja. Kröhöm.. Tai sitten se on tuo talvikarva... Se on varmaan se talvikarva...

Ja Lennillä vielä kesäkengätkin jalassa ja treffit kengittäjän kanssa vasta parin viikon päästä.

Hetkittäin olen ollut edelleen jo miettimässä hevosten pois laittoa ja harrastuksen vaihtoa vaikka siihen pitsinnypläykseen. Mutta onneksi nuita ei kukkaan halua just nyt. :´D

Ja eipähän nuo tästä omistajan motivaatiopuutoskaudesta kärsi. Palvelu pelaa ihan samalla lailla kuin ennenkin ja saa viettää hevosenelämää isossa aitauksessa kaverin kanssa pihatto-oloissa, mutta ei vaan tartte tehä töitä. Kuulostaapa kamalalta... Kuhan vain itseä sen verran harmittaa, että kun tästä nyt sitten taas innostuu, niin saa aloittaa jälleen melkoisen alusta hevosen työstämisen, mutta oma vika, ei voi ku valittaa.
------

Jos nyt jotain kuitenkin olen tehnyt, niin innostuin ostamaan ne mustat lännensuitset. Ja ohjat tietty. Vähän lisäreikiä ja muuta säätöä, niin avot. Että kun tästä suosta nyt noustaan, niin aletaan varmaan treenaamaan trailia tai jotain.

Lännensatulan korvike

Valmennusviikonlopun jälkeen oli vuorossa yh-viikko, joten jäi nuo hevosharrastelut sitten vähemmälle. Tai no ei ihan kuitenkaan. Lenni kävi toimimassa lapsenkuljettimena ja käytiin kävelemässä maastoissa. Ja kerkesimpä itekkin selkään kertaalleen viikon aikana. Karkasin töistä aikaisin ja ryntäsin jännittyneenä käymään postissa hakemassa paketin. Olen tässä ihan vasta hommannut tuollaisen pienen kauppakassiauton ja meillä on takaluukun kanssa viekä pikkasen toimintaongelmaa. Että pikkasen pisti jännittämään, että mahtuuko paketti kyytiin. Mutta kevyesti mahtui... Takapenkki oli kyllä melkoisen täynnä...

Ja pitihän postin tuomiset käydä testaamassakin. Paketistahan paljastui tällainen.

Siinä se on. Wintec Pro Stock. Tämmöisenhän löysin uudeksi kuolauksen kohteeksi tuossa jonkin aika sitten ja tosin luovuin toivosta jo heti alkuunsa. Satula maksaa uutena hunajata ja en ole yhtään nähnyt ikinä käytettynä myynnissä. En tiedä mistä taivaasta tämä tupsahti myyntiin ja välittömästi kun tämän huomasin, niin laittelin myyjälle kyselyä satulasta. Tosin kerkesin jo itkeä verta, kun ilmoituksessa luki, että ei postitusta.. Mutta onneksi ihana myyjä suostui silti satulan postittamaan ja siinä se nyt on.Sen verran riskiostoksena tämän investoin, että en tiennyt satulan kokoa, en tiennyt, että onko rungoltaan tuota issikkawinteciä vastaava ja en tiennyt, että onko tämä minkä levyinen ja onko kaarenvaihtomahdollisuutta. Jännitystä elämään. Onni oli myötä ja istuimeltana on ainakin riittävän kokoinen, rungoltaan aika hyvin ainakin Lennartin selkään istuva ja kyllä myös kaarenvaihtomahdollisuus on. Ensimmäisenä työnä askartelinkin paikalleen valkoisen kaaren.

Ja siinä meillä nyt on lännensatulankorvike! On muuten ihan HUIPPU! Satula ottaa ratsastajan sellaiseen lämpöiseen syleilyyn ja siellä sit oot. Pitää vielä paremmin perehtyä tuohon stock satulan sielunelämään. Se näin ensitietouden pohjalta pitäisi satuloida edemmäs kuin muut satulat. Lennille tosin laitoin selkään just siihen kohtaan, mihin se istahti kuin hansikas ja Lenni liikkui hyvin satulan alla, että testaillaan.

Että osaa hevonen näyttää muulilta

Mutta nyt meillä on ihan väärän väriset lännensuitset... Hevosetki nauraa..

 ---------

Kaveri kyseli viikolla, että olisiko kiinnostusta ratsastustunnille. (Huminalehdon Johannan pitämälle) Vähän siinä arvoin. Tunti oli ajateltuna tuohon aika lähelle. Mittailin, että matkaa tulisi Lennin kanssa käppäillen suuntaansa n. 4,4km ja pelkkää asfalttia. Tuo 4,4km ois mennytkin, mutta tuo asfaltti vähän mietitytti. Kaikki ratkesi kuitenkin sillä, että tunti oli 9 aikaan lauantai aamuna... Olisin saanut tyyliin 7 aikaan lähteä laitteleen hevosta. Mukavuudenhaluisena halusin viikonloppuna nyt pikkasen pidempään nukkua... Sain sitten kaverilta issikkaa lainaan tuolta lähempää. Käveltiin ensin maastakäsin kentälle. Kentällä sitten kiipesin tamman selkään ja ensimmäisenä pään sisällä liikkui liuta laatusanoja, että mihin sitä on taas pitänyt ittensä tunkea. Tamma töpsötteli lyhyttä pientä töpökäyntiä, pohkeiden teho oli liikkeelle lähtö ja that´s it ja ohjien kautta ei ollut havaittavissa minkäänlaista ohjausta saati sitten kontrollia.
Läheppä ite ajamaan autolla, jossa ei ole rattia, jarrupoljin puuttuu ja vain kaasu toimii... Sanoin Johannalle, että täälä ei ole mitään, ei siis kertakaikkiaan yhtään mitään. Mulla ei ole allani hevosta. Tää hevonen ei ole yhtään minun kanssa.

Lähin hakemaan jotain holttia tähän hommaan ympyröillä. Nostavalla sisäohjalla nassua sisällepäin, etuosaa ylös ja tammaa kuulolle. Päädyttiin sitten vielä taivuttamaan paikallaan hevosen päätä ratsastajan jalkaan. Seuraamaan kuolainta. Aluksi tuntui, että tamma on niin jäykkä, että ei taivu ei, mutta nopeasti hoksasi mitä haetaan ja johan alkoi taipua. Sitten lähdettiin taas käyntiin ja tamma opetteli väistämään sisäpohjetta. Tehtiin myös pysähdyksiä ja peruutuksia. Nämä alkoi sujua jo ihan jees. Sitten alettiin hakemaan vähän lisää vauhtia. Joko tölttiä tai ravia. Ensimmäiseen nopeampaan pätkään piti tammaa ihan tosissaan motivoida. Tamma oli just sen tuntuinen, että "*ttu uskallappa komentaa mua, niin pukitan", mutta tammat toimii aika hyvin motivoinnilla "joo, mennään vaan, yhdessä, lujempaa, mennään mennään vaan!" Ja sieltä tuli tölttiä. Jee. Mutta sittempä alkoikin seuraava ongelma. Joka kerta, kun mentiin uralle, niin välittömästi naks ja se on sisälapa edelle puskien ja sittenpä ei tehdäkään enää mitään. Tätähän sitten koitetaan korjata ja saada tamma taipumaan sisälle päin ja ei muuten tullu yhtään mitään. Lähdettiin sitten korjaamaan ihan eri näkökantilta ja joka kerta, kun tamma lähti puskemaan sisälavalla, niin käännettiinkin ulkokautta rollback tyyliin 180 astetta ja lähdettiin toiseen suuntaan. Aluksi mentiin silleen ihan pari metriä eteenpäin ja taas käännös ja parimetriä ja käännös ja pikkasen oli ikävä lännensatulaa... Pikkuhiljaa tamma hoksasi, että tässä joutuu tekemään enemmän hommaa silloin, kun juttaa lapa edellä menemään ja alkoi liikkua pidempää matkaa eteenpäin taipuen ja itseään kantaen ja palkitsin tammaa pidemmällä ohjalla ja vapaudella liikkua. Ja välittömästi, kun se lapa lähti puskemaan, niin taas käännös ja toiseen suuntaan. Jossain vaiheessa Johanna kysyi, että montako kertaa piti kääntää... Ei mitään hajua. Ainakin yli kymmennen kertaa, jos ei parikin kymmentä.. Viimeisen käännöksen jälkeen mentiin jopa puoli kierrosta tosi kivasti. Siirsin ohjat yhteen käteen, kevensin istuntaa ja annoin tamman liikkua ja puolen kierroksen jälkeen istuin alas, annoin tamman pysähtyä ja tulin alas. Satulavyön löysäys ja turparemmi pois ja tamma seisoi paikallaan sen näköisenä, että oli hoksannut jotain ja oli erittäin tyytyväinen itseensä.

Sitten vielä tamman omistaja kysyi, että pukittiko se mulle kertaakaan... Kröhöm... Oisin ehkä vielä kerran miettinyt, että lähenkö tamman kanssa tunnille, jos oisin tiennyt, että kontrolli on tuota luokkaa ja on olemassa vielä pukitustaipumusta enemmänkin. Toki olen Lennin pukeissa nyt tottunut olemaan ja pysymään, mutta en ehkä silti ehdoin tahdoin olisi hakeutunut pukkiherkän selkään. Tosin sitten ehkä mulla on sitä hevosenlukutaitoa olemassa ja itsesuojeluvaistoa toimia niissä tilanteissa, kun alkaa tuntua siltä, että menee vaaralliseksi.
Mutta summa summarum. Tunti oli hyvä, tuli opittua taas erinlaisen hevosen ratsastusta ja tammakin toivottavasti oppi jotain. Ja ihan hyvin voisin tammaa uudelleenkin ratsastaa. Kiva heppa.

Valmennuksessa

Valmennukseen on aina hyvä lähteä, kun on ihan totaalinen EVVK ja oot viimiset kolme viikkoa pääasiassa vetäny lonkkaa, kun evvk.
Valmennuksessa löytyi kivasti liikkuva hevonen, motivaatiota ja ilmeisesti jotain lihaksia, kun olo on kuin jyrän alle jääneellä. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että joka ikistä lihasta kolottaa. Ja tilanteeseen ei varmaan ihan hirveästi auttanut eilisen valmennuksen jälkeen useamman tunnin seisoskelu koleassa ilmassa.

Mutta siis itse asiaan. Käytiin Anna Andersenin valmennuksessa. Lauantaina meillä oli yksi valmennus puolituntinen ja sunnuntaina toinen.
Lauantain tunnille mentiin vähän hopulla aikataulumuutosten vuoksi. Hevonen ulos kopista ja varusteet päälle ja valmennukseen. Valmennus oli raviradalla. Ne ei oo kovin helppoja paikkoja nuo raviradat ja varsinkin Lennille ne on jotenki ekstra inhottavia. Noh, mutta ihan jees Lenni meni ja toimi siellä. Kasailtiin Lennarttia vähän korkeampaan muotoon ja koitettiin saada paremmin kantamaan itseään ja samalla hidastettiin käyntiä ja haettiin lyhyempiä askelia. Siis parempaa asentoa ja parempaa jalkojen koordinaatiota. Lenni meinas pikkasen protestoida moista hömpötystä ja vähän kiemurteli ja pukitti ja heitti kieltä kuolaimen yli... Olin aamulla vaihtanut tietysti käyttöön pyhäsuitset blingeineen ja remppaturpiksineen...

 Anna pyysi nähdä Lennin tölttäävän ja sanoin, että eipä tuo kesän jälkeen hirveästi ole tölttiä esitellyt, että kun hoksasi ravin, niin kauhean mielellään sitten ravailee. Noh, ravia sitten. Paitsi että sitten kun menet sanomaan, että se ei tölttää, niin kyllä se sitten tölttää ja ihan kivastikin.
Lennartin urakka lauantain osalta oli siinä ja katseltiin sitten vain muita valmenteutujia ja sitten oli vielä askellajikisat. Siinäpä sain sitten varmaan kerättyä kylmää aika lailla, kun vaikka keli muuten oli ihan kivan lämmin, niin tuuli oli kylmä. Lennartin loimittelin hyvin ja Lenni jäi yöpymään  valmennuspaikalle. Ite suunnattiin yöksi omien lakanoiden väliin.

Sunnuntai aamuna suunnattiin taas liikenteeseen ja valmennukseen. Tällä kertaa ehdittiin vähän paremmin valmistautua tuohon valmennustuntiin. Laitoin hevosen valmiiksi ja kiipesin selkään ja kävin toteamassa, että alla on ihan siipiä vailla oleva hevonen. Ihan lentoon lähdössä koko ajan. Ei muuta kuin alas selästä ja maastakäsin työskentelemällä hevonen kuulolle ja takaisin maanpinnalle ja uudestaan selkään ja valmennukseen. Otin kotoa mukaan nuo meidän "normisuitset", joissa on siis käytössä tuo kineton turpis ja johan pysyi kieli oikealla puolella.
Aluksi harjoiteltiin samaa kuin edellisenä päivänä ja Lenni oli heti paremmin ajan tasalla siitä, että mitä tehdään. Radalla samaanaikaan juokseva ravuri aiheutti ratsastajan keskittymisen herpaantumista ja samalla hevonen herpaantui ja säpsyili ja sitä rataa. Kasailtiin keskittyminen ja sitten otettiin vähän reippaammin (töltti-ravi) eteenpäin ja sitten haettiin ympyrällä ravissa vähän pyöreämpää muotoa.
Lenni meni tosi kivoja pätkiä valmennuksessa, ei voi moittia. Nyt vain treenailemaan sitten. Paitsi, että melkein viikko tässä menee ennen kuin pääsee seuraavan kerran treenaamaan.

Valmennukset suoritettu, kotimatka edessä.

----------

Valmennuksen ajan Erkki oli ihan yksin kotona. Reipas Erkki ei ollut moksiskaan siitä, että oli ihan yksin. Kunhan ruokatarjoilu pelaa, niin Erkillä ei ole hätiä mitiä. Tosin pikkusen tietenki oli ikävä. Piti kaverille huutaa pikkasen ku se tuli kotia takaisin.
----------

Lennartin kutkapeppu kohtalo on sen verran edennyt, että matolääkkeen sai ja eipä sillä oikeastaan mitään merkitystä ollut. Soittelin eläinlääkärille ja eläinlääkäri kävi katsomassa ja ihmettelemässä kutisevaa takamusta. Kuvankin otti. Lantanäyte tutkittiin, ei matoja, mutta madotetaan silti uudelleen. Jatketaan takamuksen kuuraamista Hexosilpesuilla ja saatiin pari uutta rasvaa käyttöön, että rasvaillaan kokeeksi niillä, jos saataisiin iho rauhoittumaan. Ja odotetaan talvea, että ei olis mitään syötävää tuolla aidassa ja ois kontrolloidumpaa tuo syöminen.

Peppupesu. Otsalamppu, kantovesi, ulkona -0,5 astetta... Harrastuksen huippuhetkiä... Not!

Näillä mennään, etiäpäin.

Huippu hevonen ja tyytyväisyyteen pakahtuva omistaja

Se tunne, kun meinaat pakahtua tyytyväisyydestä omaan hevoseen. Hengitystä salpaa ja rintaa puristaa. Vai oliko se sittenkin paniikki- tai sydänkohtaus?

Tosiaan sain päähäni, että pitää Lenniä taas kokeilla aisojen väliin. Oisin väittäny että edellisestä kerrasta on pari vuotta. Fb:n kuvatodistusaineistoa löytyy 22 elokuuta 2013. En kyllä muista onko tuon jälkeen tehty mitään. Sen tiedän, että viime (vai joko täytyy sanoa toissa?) kesänä ei ole tapahtunut mitään aiheeseen liittyvää. Ohjasajosta löytyi todistusaineistoa kyllä vuodelta 2014, mutta voipi olla, että kärryt onkin olleet viimeksi vuonna 2013 perässä... Kröhöm..
Joka tapauksessa, Lennillä on kärryt olleet perässä nyt muistaakseni about viidennen kerran. Pari kertaa niistä kärryt eivät ole olleet kiinni, vaan vain pidetty perässä, mutta ehkä sen kolme kertaa on nyt kärryt olleet oikeasti ihan kiinni, Tosi hyvä pohjustus asiaan.
Noh, mutta sain kaverin mukaan tähän hommaan, niin ei muuta kuin hevoselle valjaat päälle. Kaverille sanoin, että jos aukaisee portin. Ite nappasin varustetun hevosen narun päähän ja kärryt vedin mukaan portin toiselle puolelle. Se oli lähinnä se tsekkaus, että mitä Lennartti noista kärryistä tuumaa. Siinä se vieressä käveli ihan rauhassa. Eipä sitten muuta kuin kärryt perään ja kiinni. Kaveri talutti ja minä pitelin ohjista ja käveltiin vähän matkaa. Lenni puksutti eteenpäin, kuin juna tasaisen tappavaa verkkaista tahtia välittämättä mistään. Sanoin sitten kaverille, että ota vain naru irti ja hyppää kyytiin.
Hyppäsin sitten itekki tuohon laialle istumaan. Lenni yritti kääntyä ja vähän ihmetteli, että mihin katosin. Kävelin sitte vielä vähän aikaa ja otin uuden yrityksen hypätä kyytiin, tällä kertaa koko ajan jutellen. Korvat kääntyili ja pää pariin otteeseen ja sitten Lenni vaan totesi, että ai oot siellä ja jatkoi kävelyä...

Ajeltiin tuon lähitien päähän ja käännyttiin siellä. Samalla pysähdyttiin hetki ja laitoin toisen aisaremmin uusiksi kiinni, kun oli vissiin vähän löysälle jääny. Lenni seisoskeli tyytyväisenä paikallaan odottelemassa sen aikaa. Kotimatkalla uskalsin jo ottaa kuvankin, kun tietysti tämä somemaailma painaa ja sinnehän on heti tieto päivitettävä.

Pieniä haparoivia askeleita lukuunottamatta sanoisin, että tämä meni paremmin kuin hyvin. Jokohan tuota uskaltais mennä sanomaan, että se on ajolle opetettu.

Lenni kuskasi tasaisen varmasti kotia asti ja pysähtyi ennen porttia. Sitten vielä parit kuvailut (kun hevonen seisoo irti kärryt perässä ja sitten vaan varusteet pois.

Ja sitten sitä vaan pakahtuu tyytyväisyydestä tuohon hevoseen. Se on aivan huippu! Ja ehkä pikkasen on tyytyväinen myös itseensä, kun olen ehkä jotakin onnistunut sille opettaan.
-------

Kuvassa näkyy myös kutinapeffa...
-------

Minun käet ei kestä tota tuon harjan letittämistä läheskään joka ratsastukseen. Ihan mahoton.
-------

Olen nyt loimitellu Lenniä lenkkien jälkeen aina kun on vähänkään ollut hikinen ja on ehkä myönnettävä, että se on ollu paremman tuntuinen. Tuntuu hullulta vetää issikalle loimea päälle, kun on vielä +12 lämmintä, mutta pakko se on myöntää, että on siitä ollu hyötyä. Ilmeisesti Lenni on kuitenkin pikkasen kylmänherkkä lihaksistoltaan, varsinkin jos on edes vähän hionnut. Ompa nyt testattu ja olen viisaampi, että kannattaa olla pikkasen herkemmin laittamassa sitä loimea päälle.

Extreme-lajien kuninkuuslaji

Väitän kivenkovaan, että extreme-lajien kuninkuuslaji on se, kun lähdet hevosen kanssa maastoon sinä päivänä, kun on hirvenmetsästysajan ensimmäinen päivä...
Normaalisti välttelen kyseistä päivää niinkuin ruttoa, mutta tänään sitten jossain itsetuhoisuuden puuskassa päätin lähteä käymään maastossa Lennin kanssa.
Hassulta vaikuttaa tuo hirvestys nykyaikana. Autoilla ajellaan ees takasin oranssit vermeet päällä ja nähtävästi tutkalla seurataan koiraa? No niitä oransseja on tässä mennyt koko päivän niin vihaiseen ees takasin ja taas takaisin, että tuntui tosissaan aika hurjalta idealta mahtua sekaan. Mutta ei se ota jos ei annakkaan. Siis Lennille varusteet päälle ja itelle on tullut onneksi hankittua pitkä punainen softshell takki, niin sen nakkasin päälle. Selkään kun nousin, niin Lenni lähti päättäväisesti kohti autotietä. Olin kyllä suunnitellu tuota lähitietä, mutta en sitten laittanut Lennin mieltymykselle lähteä hieman urbaanimmalle maastoreissulle. Ylitettiin tie ja mentiin tuota maantien ja pyörätien välistä viheriötä (ojaa) pitkin eteenpäin. Raviradan kohdalla odottelin, että onko Lenni menossa sinne, vai jatketaanko matkaa. Jatkettiin matkaa. Ratatallien kohdalla piti pysähtyä vähän juttelemaan muiden hevosten kanssa. Siellä lähimpänä pyörätietä tarhaava lämminverinen otti vähän spurttia ja Lennin piti sitä vähän säpsähdellä. Jatkettiin matkaa ja päädyttiin taas tuonne, missä on alikulku maantien alla. Ollaan me aiemminkin sieltä menty, mutta olen aina tullut alas selästä. Nyt päätin pysyä selässä ja Lennihän meni ihan kivasti. Vähän oli jänskä paikka, mutta tosi hienosti meni. Itellä vain ihan pikkasen jännitti, kun alikulun katon ja oman pään väliin ei hirveästi tilaa jäänyt. Mikä tahansa hypähdys ja ratsastajalla ois pää ollu katossa.
Jatkeettiin matkaa tuonne metsäteille ja niin kova trafiikki kun niillä on koko päivän ollut, niin ei nähty ainutta metsästäjää, koiraa tahi autoa koko matkalla. Mikä on todennäköisyys moiseen? Mutta siis ei tultu ammutuksi hirvenä, kumpikaan.

Tarkoitus oli tuolla reissulla testata Winteciä leveämmän kaaren kanssa ja sen tuossa askartelin paikalleen. Noh, se meni huonompaan suuntaan, joten jäi testaamatta ja nakkasinkin selkään Stübbenin. Takaisin tullessa testasin Wintecin Erkille ja sehän ois ollu ihan ok. Mutta kun tuo Stübben passaa Erkille ja Erkki muutenkin ulkoilee niin vähän satulan kanssa, niin vaihetaan sitten takaisin se kapeampi kaari.
----------

Huomenna ois tarkoituksena kokeilla Lennarttia aisojen väliin. Tuli semmonen innostus, että jos taas kokeilis. Laitoin siten naamakirjaan hakemuksen, että haen viikonlopulle yhtä, hevosten kanssa jokseenkin toimeentulevaa, ihmistä viikonloppuna orjatyövoimaksi n. ehkä tunnin ajaksi. Yllättävää kyllä, että vapaahtoisia ilmottautui tällä hakemuksella. Olin ihan varma, että saan taas yksinäni säheltää. Harrastin polvirukousta, että sain miehen laittamaan koppakärryihin renkaisiin ilmaa ja muutenkin tsekkaamaan ne läpi. No oisinhan mie nyt itekki osannu, mutta mutta... ;)
Valjaat kaivoin esille. Onhan ne pölyiset, mutta en jaksanut alkaa pesemään niitä nyt. Voi olla, että jää yhteen kertaan nämä ajotreenit tälle syksylle. Erkki sai toimia mannekiinina, kun katoin valjaisiin kaikki osat paikalleen. Juttelin Erkille samalla, että tässä on nyt rintaremmi ja tässä silat, jotka on näköjään Erkille liian kapeat ja tässä on häntäremmi. Onkohan Erkillä ollu ennen häntäremmiä, noh, nyt ainaki on Erkillä ollu häntäremmi ja sitä rataa. Erkki söi heiniä ja välillä kääntyi katsomaan. Aivan kuin ois ollut valjastettavana useamminkin ja ois varmaan neuvoja antanut, että miten ne valjaat pittää laittaa...
----------

Kutina-peffa kutisee edelleen, mutta takamuksessa on iho ehjä ja kutina näyttää siirtyneen ylemmäs peffaan. Mystinen tapaus. Koitin tarjoilla herra kutinapeffalle Black Horsen Zn, sitä mitä se on kestänyt syödä, ja sitä osto-nokkosta, vähän semmosella epätoivon tarjoamalla hakuammunta menetelmällä, että hevonen syö sitä mitä se tarvitsee. Noh, ei syö. En tiedä, että eikö tarvitse, vai eikö vain halua. Pitäis vissiin kokeilla tuota itse kerättyä nokkosta...
Vois soitella ell käymään, mutta viimeksikin kun oli ongelmaa, niin eläinlääkäri kävi puolisen tuntia etsimässä hevosesta ulkoloisia, lätkäisi kivan laskun ja sain ihan ittekseni pähkäillä, että mikä hiivatti sillä nyt sitten oikeastaan onkaan.

Käpy ei välitä

Pellettikuivikkeet on olleet käytössä nyt viikon verran. Näyttää siltä, että eivät ainakaan tuota puupellettiä nakertele. Pojot siitä. Pelletit ovat alkaneet vähän murentua, mutta aika kivasti pitävät kuosinsa. Ei ole vielä lisäyksiä tarvinut tehdä. Ja toistaiseksi näyttää siltä, että eivät myöskään innostuneet käyttämään pihalatoa vessana (kuiviketta=vessa). Hyvä pojat! Ja voi elämä, että ovat nautiskelleet. Makaavat selvästi pitkää pituuttaan, kun korvantaustoistakin löytyy kuivikemurusia. Eli pojat on ainaki tykänneet tästä ratkaisusta. Katotaan sitten miten tuo käytännössä toimii.
-------

Kutina peffa jatkaa kutinaansa. Ell kanssa oltiin yhteyksissä ja aloitettiin matolääkityksellä. Katotaan onko mitään merkitystä. Epäilen. Ollaan sitten uudelleen yhteydessä ja katotaan tilannetta. Kauhulla odotan sitä "tuomiota", että kuskaa se jonnekkin klinikalle johonkin himskatin kauas ja maksa ittes kipiäksi ja ja.... Puuh..
------

Eilen illalla kävi Päivi antamassa ohjeita, että mitäs meiän Lennartin kanssa pitäs tehhä.
Ensimmäisenä kyselin, että miltä Lennartin kaviot näyttää. Meidän kengittäjä on kuitenkin varsin vähän laittanut issikoiden koipia, niin enemmän issikkajalkoja katsellut silmä saattaa osata antaa vinkkejä, joita ei muuten hoksaa. Kaviot sai ihan kehuja, että ei sen puolesta ongelmia. Ja samalla keskusteltiin se, että miksi Lennillä on kahdella käänteellä olevat kengät. Noh, sillä on pyritty saamaan kenkä hieman taaemmas ja sillä nopeutettua kavion pyörähdystä, kun Lennillä on tuota taipumusta kopsia jalkoihin sen minkä kerkeää. Samaan syssyyn sitten keskusteltiin tuo, kun Lennillä on tuota suojaa jaloissa joka lähtöön. Noh, ainakin toistaiseksi on pakko mennä tällä suojamäärällä.
Saimpa vielä hämmästystä aikaiseksi tuolla kineton turparemmillä.

Lenni sai hämmästelyjä ja kehuja siitä, kun on niin vaan niin iso, mutta samalla sitten Päivi totesi sen, mitä olen vähän itekkin mietiskellyt, että Lenni kasvaa vielä. Olen koko ajan ollu sillä fiiliksellä, että se on kasvanut vielä nyt kevään ja kesän aikana. Ja jotenkin olen ollut varma, että jos se olisi kasvunsa lopettanut, niin alkais se pikkuhiljaa löytämään noitten jalkojensa hallinnan paremmin. Ei Lenni välttämättä enää korkeutta niinkään kasva, mutta semmosta rotevuutta pitäisi tulla. Se on vähän semmosen pikkupojan näköinen, hessu hopo-tyyppinen, jolla on raajaa vaikka ja kuinka ja niiden hallinta on vähän niin ja näin.
Vähän huokaisin helpotuksesta. Kun tuntuu, että Lenni on niin jäljessä, kuin mitä tuon ikäisen pitäisi olla. Ja sitten tulee se mielipide, että se on ihan fine ja se saa ollakkin.

Ja sitten se realiteetti, että olen painava ratsastaja ja se vaatii hevoselta lihasmassaa ja sitä pitää kehittää. Meidän pitäisi käydä enemmän ja pidempiä lenkkejä ihan vaan käynnissä. En vaan tiiä, että missä välissä, mutta pitää koittaa kehittää jotain.

Käytiin tuolla lähimetsässä vähän ratsastamassa. Käytiin näyttämässä tuo meidän rytinäreitti, että mitä me treenataan, kun kaikki tuppaavat epäilemään, että Lenni käppäilee pelkästään tasamaalla, kun moitiskelen, että on jotenkin honkkeli noitten koipiensa kanssa. Päivi kävi myös Lennarttia kokeilemassa ja sanoi, että hänen mielestään olisi edelleen parasta antaa sen viipottaa menemään sitä askellajia, mitä nyt sattuu menemään, kunhan vain liikkuu reippaasti ja reilulla askeleella ja ei jää hyssyttelemään. Ja sitä lihasmassan kehitystä ja peruutuksia, että tuon takapään jalka-elimet tulis mukaan hommaan. Ja silleen.

Tämä kaikki nyt latisti sen verran, että kaikki innostus ens kuun alun Oulun valmennukseen lässähti. Mitäpä tuota oikeastaan on iloa maksaa hunajaa valmennuksesta, kun ihan hyvin voidaan tätä perustyötä tehä täällä kotosallakin. En tiiä. Ilmottauduttu kuitenkin on, että pakko kait se on käydä tekemässä jotain. Kisat jätän kuitenkin ihan suosiolla väliin. Ei ole mitään mieltä lähteä kisaamaan tuommosen kanssa tässä vaiheessa.
En tiiä. Jos pysyis vaan kotona, myis hevoset pois ja alkais harrastamaan pitsinnypläystä. Siinä hommassa ei haittaa, vaikka pää vähän pistäis hanttiin ja oiskin näin kertakaikkisen läski. Kävyt ei välitä.

Pellettii

Tiiättäkö sen tunteen, kun just suunnittelet, että lähet ratsastamaan ja sitten tulee jotain estettä. No eilen oli just semmonen. Että kun olit lähdössä, niin pihalle pläjähtää 500kg estettä.

Homman nimi on pellettikuivikekokeilu. Eilen illalla tosiaan lävähti tuo 500kg kuiviketta pihalle. Piti olla olkipellettiä, mutta oli kuormatessa vissiin joku virhe sattunut ja saatiin valita, että otetaanko puupellettiä vai odotellaanko vielä vähän aikaa ja laittavat erillisenä rahtina sen olkipellettisäkin. Noh, otin tuon puupellettisäkin. Ja juu, "vain" tuon 500kg. Oli nyt mahdollisuus saada vain tuon säkin verran, niin käytin tilaisuuden hyväksi. Eihän tuo määrällisesti varmasti kovin pitkälle riitä, ehkä.. Mutta tuolla määrällä päästään kokeilemaan ja jos on hyvää, niin talven aikana voidaan tuosta lähikaupasta ostaa sitten pienempiä pusseja lisää. Samalla päästään jonkinlaiseen käsitykseen tämän kulutuksesta.
Iltaviihteenä sitten kärräilin hepolle pihalatoon pellettiä. Ensimmäisen kärryllisen vein ja hevoset tuli perässä. Erkki katsoi tyypilliseen tapaansa ihan kauhistuneena ja Lenni, tyypilliseen tapaansa ensimmäisenä otti maistiaiset. Pahaa oli. Pois piti sylkeä. (siinä mielessä mukavampi ajatus, että tämä on puupellettiä, kun hra Ahne on heti ensimmäisenä ottamassa maistiaiset. Olkipelletti ois saattanut maistua paremmin)
Loput pelletit sitten hiilattiin sisälle tallin latoon. Äkkiseltään näytti, että semmonen fifti-fifti. Puolet meni pihalatoon "perustukseen" ja puolet jäi odottelemaan, että niitä saa sitten lisäiltyä tarpeen mukaan. Mielenkiinnolla katselen ja seurailen, että miten tämä tästä lähtee toimimaan, vai toimiiko ollenkaan.
-------

Talvi tekee uhkaavasti tuloaan ja pitäis miljoona ja yksi asiaa keretä tekemään ennen kuin routa hiipii maahan. Aitaus pitäisi käydä läpi ja sitä rataa. Sitä vaan ilmeisesti on niin vuodenaikasidonnainen ihminen, että välittömästi, kun syksy alkaa tehdä tuloaan iskee syysväsymys. Töiden jälkeen jaksat tehdä ruuan ja sitten makaat puolikuolleena horroksessa siihen asti, että on aika mennä nukkumaan. Olen kesän lapsi. Pitäisi muuttaa jonnekkin, missä ois aina kesä, että ois edes vähän virtaa. Ärsyttävää.

Pikapäivitykset

Kerta kiellon päälle vielä kuva ratsastusjousiammunnasta.

Kyllähän tuosta semmonen pieni kestohymy naamalle jäi. Ja mustelma käsivarteen. :D
-------

Lenni sai uudet kengät alle ja Erkinkin kaviot vuoltiin. Ja valmennukseen lokakuun alkuun laitettu ilmottautumista, että nyt pitäis treenailla...
-------

Ja heinäverkko toimii erinomaisesti slowfeedingissä meillä. Jos kuuden jälkeen aamulla käyn heinät heittämässä (osan maahan, osan verkkoon) ja vielä kolmen aikaan iltapäivällä verkossa on heinää jäljellä, niin vaikuttaa toimivalta. Ja jotenkin tuntuu, että heinäpaalikin riittää normaalia pidempään.

Kaikkea se ihmisen pittää mennä kokkeileen

Kuivaharjottelua

Rauhallisella ruskealla ruunalla käynnissä

Ja no pitihän se kokeilla myös laukassa mustalla orilla

Maastoon ja rengasrikko

Meillä oli Erkin kanssa herkkä hetki. Aluksi rapsutin kaulan alta ja Erkki rapsutti minua niskasta. Sen jälkeen rapsuttelin mahan alta ja Erkki rapsutteli minua takamuksesta. Siinä vaiheessa, kun tuli hammasta, niin Erkki sai nuhteita, että ei saa niin lujasti. Hevosihmiset ymmärtää...

Lennartilla on tosiaan ollu lomaa. Tänään sitten lähettiin välillä tekemään töitäkin. No joo, aika rennosti kuitenki. Siinä selässä istuskellessa nimittäin totesin, että perhana, se on tuo ratsastajakin ollu lomalla... Miten voi ihmisen lihaksiin sattua niin paljon! Ja lonkat tietysti lauloi hoosiannaa korkealta ja kovaa...
Mutta onhan tää mahtavaa hommaa! Ihan huippua! Ihan huippu hevonen! Ihan huiput maastot! Ihan huippua kaikki tyynni!

Vahinko-otos, mutta siinä oli jotain taiteellista fiilistä..

Ja sitten rengasrikko... Pari-valittua-sanaa!!

Kävin sitten koko lenkin uusiksi pyörällä, jos kadonnut rengas olis löytyny, mutta ei. Oli mulla tarkoitus taas kengittäjän kanssa sopia treffit, mutta nyt vissiin vähän pikaisemmalla aikataululla. Ja ei vissiin ehkä pääse näitä lonkkia löysyttelemään huomenna uusiksi, joten venyttely ois kova sana...

Pyöräilemässä

Tyttö oppi kesäloman aikana pyöräilemään ilman apurattaita ja sittenhän sitä taitoa on kovin innostuneesti treenattu. Aluksi mentiin siten, että juoksin perässä (puuh) vähän turvaamassa menoa ja auttamassa liikkeelle lähdöissä ja pysähdyksissä. Sitten kun ne alkoi sujua paremmin, niin pysty ite lähtemään pyörällä mukaan. Viime viikollakin käytiin yhtenä iltana tällä meiningillä reissu. Otin toisen koiran mukaan vähän lenkkeilemään ja myönnän suoraan, että kiristi pipossa se reissu. Koira käyttäytyi ihan kiitettävästi, mutta tyttö pysähteli vähän väliä. Mentiin tuolla metsätiellä ja sieltä löytyi marjoja tienvarsilta. Ja voin kertoa, että tuon 5v:n tempperamentti ei todellakaan kestä sitä, että oisin pyöräillyt hidasta vauhtia eteenpäin, vaan se pitää PYSÄHTYÄ joka ikinen kerta, kun neiti PYSÄHTYY. Ja kun niitä pysähdyksiä on noin 10 metrin välein ja matkaa kertyi kuitenkin lähemmäs 2km... Ja kun koira juoksee pyörän vierellä suoraan kun pyörä liikkuu, vaikka se liikkuisi todella hitaasti. Mutta kun pysähdyt, niin koira sinkoaa käärimään hihnan pyöränrenkaisiin tai tassuihinsa.

Eilen illalla mietiskelin tuossa, että jospas lähtisin ratsastamaan. Tyttö sitten juuri silloin sai päähänsä, että hän haluaa pyöräilemään. Ja minähän vastasin heti, että "joo, äiti lähtee Lennin kanssa käyttämään sinua pyöräilemässä". Se (ihme ja kumma) kävi.

Laittelin sitten Lennin pikaisesti kuntoon tuollaista käyntimaastoilua varten. Lenni katseli, että jahas, tämmönen reissu tällä kertaa, kun tyttö lähti pyörällä mukaan.
Lenni oli aivan loistava. Odotti, että tyttö pääsee liikkeelle ennen kuin lähti liikkeelle, pysähtyi joka kerta, kun tyttö pysähtyi (ja mikäs siellä hevosen selässä istuskellessa oli ootella), kesti tytön kilikellon ja torven soittelut (toinen tarkotti pysähdystä, toinen liikkeellelähtöä, kukaan ei vaan muistanut, että kumpi kumpaa ja niitä soiteltiin sitten viimisen päälle joka välissä), kiihdytti vauhtia silloin kun tyttö meinas mennä liian kauas ja meni melkein koottua käyntiä silloin kun piti mennä hitaasti.

Siinä taas ootellaan, että pikkuneiti saa marjat kerättyä.

Sitten tuli auto vastaan ja vaikka kuinka sovittiin, että tyär tulee pyörän kanssa oikeaan reunaan, niin eiköhän se lapsi ole sitten siellä just väärässä reunassa. Ratsastin Lennin tytön viereen ja Lenni seisoi siinä suojaamassa tyttöä ohi ajavalta autolta. Tuntui jo siltä, että minä olin siellä matkassa ihan turhaan, nämä ois melkeimpä pärjänneet kahestaanki.

Tämä oli Lennin mielestä varmaan tosi bueno lenkki. Rauhallista käppäilyä, paljon pydähdyksiä, ei turhan tiukkoja vaatimuksia ja vielä varsin lyhyenläntä reissu.

Mutta on se ihan uskomaton hevonen tuo Lenni <3. Vaikka tietää, että Lenni on tosi hyväluonteinen, niin tuon tyären kanssa se on jotenki erityisen rauhallinen ja varovainen, ihan uskomaton hevonen. Vaikka reissu oli kiva, niin saas nähä tarviiko lähteä toista kertaa. :D

Heinäverkko ja suitsitesti

Se on hiljaisuus. Kun Lennartti lomailee, niin on hiljaista. Nyt tosin ajattelin, että kun Lenni on kaksi viikkoa saanut hengähtää, niin eiköhän me taas aleta hommiin. Lenni alkaa jo taas tulemaan aitaukseeen mennessä ihan erinlaisella ilmeellä luo ja on lähdössä mukaan, että eikohän lomailu ole tehnyt sen, mitä on pitänytkin.
Tosin tietysti tälle päivälle on luvattu ihan kamalaa vesisadetta...

Talven heinät tuli pihaan ja ensimmäistä paalia on maisteltu. Hyvää näyttää olevan. Kokeeksi laitoin heinät kertaalleen heinäverkkoon, ajatuksena, että kun huonona ihmisenä joudun kulkemaan töissä päivisin ja kukaan ei ole hevosia paapomassa ja antamassa heinää, niin heinät kestäis vähän pidempään päivällä. Tätä ajatusta ole pyöritellyt jo tovin ja ostanut valmiiksi pari tottakai pinkkiä heinäverkkoa. Näissä on muistaakseni n. 4cm reiät. Eli vähän sitä slow feed meininkiä.
Erkki katseli silmät leipälautasina, että mitä ihmettä! Mikä toi on? Se syö mut? Varovasti Erkki käveli heinäverkon luo, tökkäsi sitä turvalla ja pussi pyörähti kauemmas ja takaisin. Sitten Erkki otti semmosen koko suun kokoisen haukkauksen verkosta ja ei hän siitä mitään saanut irti. Sitten semmosta nypertämistä turvalla ja hahaa! Sieltä saa heinää! Erkki niin tykkää tuosta heinäverkosta. Pikkukorvat pystyssä se tulee oottamaan, että saan heinäverkon solmittua.

Sittenpä olenkin laittanut aina osan heinistä heinäverkkoon. Lenni ei niin perusta, syö kyllä verkosta, mutta ei niin perusta, niin osan heinistä annan irtona, että Lenni saa niitä syöpötellä ja Erkille sitten verkko, että saa touhuta. Erkin ympärysmitallekaan ei tee ollenkaan pahaa vähän touhuilla.
-------

Sain tämmösen testi-idean. Kaverilla oli myynnissä suitset ja ne kävin ostamassa pois. Eniten näissä tietysti puhutteli tuo vaaleanpunatimanttinen otsapanta, mutta myös tuo muotoiltu niskahihna.

Ja siis testin pointtina oli ostaa suitset, joissa leukaremmi irtoaa molemmilta puolilta. Se otetaan pois ja siirretään poskiremmit niihin taaempiin kiinnikkeisiin. Sitten niiden poskiremmien kiinnikkeisiin laitetaan turparemmi, joka kiinnittyy molemmin puolin ja tadaa! Siinäpäs on issikkatyylin mukaiset suitset muotoillulla niskahihnalla.

Pienenä takaiskuna se, että pony koon suitsien koko ei riitä. Muutenhan nuissa säätövarat on ihan ok, mutta niskahihna ei oo hyvä. Muotoilut ei osu kohilleen. Dääm! Suitset siis palautuvat alkuperäiseen kokoonpanoonsa (mexikolainen turpis jne) ja lähtevät metsästämään uutta kotia. Pitää miettiä, että jäiskö tuo otsapanta kuitenkin meille... Tyttö tykkää ja täytyy myöntää, että puhuttelee kyllä minunkin sisäistä pikku ponityttöä... Vaikka Erkki ei arvosta, kuten kuvista näkyy... Mutta tuo turparemmi jää meille vielä odottelemaan, josko saisin hankittua cob kokoisena samanlaiset/tyyliset suitset.
Ja joo. Anonyymi suitsiaddikti tässä taas hei...

Kutiseva takamus

Eilen käytiin Lennartin kanssa hakemassa viimeiset pohjatreenit tuntia varten. Tehtiin väistöjä ja taivutuksia ja pysähdyksiä. Viilausta. Siitä sitten suunnattiin tuonne moottoritien huoltotielle. Hirveen hyvä paikka. Pitkä soratiesuora, moottoritien ja tuon huoltotien välissä hirviaita. Ja ennen kaikkea, ohi viuhahtelevat autot tuovat jopa Lenniin pikkasen virtaa. Ei paljon, mutta ees pikkasen. Siellä sitten ravailuja ja tölttäilyä. Töltti on edelleen vähän hukkateillä. Meni kuitenkin kelvollisesti pienessä (lunttaa, kun vaan taivuttelee ja väistättää hevosta muistamatta nimityksiä) avotaivutuksessa.

Aukion kautta kotiapäin ja unohdin sitten sujuvasti, että sinne kerääntyy vesisateella kauhea lätäkkö ja nyt kun on satanut kuin viimeistä päivää, niin lätäkkö ei ollut enää vain lätäkkö. Lenni oli ihan varma, että pienet ponit hukkuu sinne, mutta kiltisti kahlasi, kun vakuutin, että siinä on metsätie ja siinä ei taatusti ole niin paljoa vettä, että Lennartti sinne hukkuisi, vaikka pieni hevonen onkin.

Lätäkön jälkeen tuli meidän kiihdytyspätkä ja siinä otettiin laukkaa, joka tosin muutaman askeleen jälkeen hajosi passiksi. Ja sitten rentoa käyntiä kotia.

Aika mukava lenkki. Vähän sateli vettä, mutta ei hirveästi. Totesin, että tuo Wintec on kyllä tosi lämmin satula. Takamusta lämmitti mukavasti ja kun kontrastina vielä sateen kastelemat, hieman kylmät etureidet, niin johan tuntui lämpöiseltä.

--------

Tänään sitten suunnattiin tunnille. Aluksi haettiin pääty-ympyrällä pientä taivutusta kaulaan sisälle ja samalla eteen ja alas. Lennin normaali muoto kaulan osalta on aika matala ja kun se yhdistetään nuoren hevosen honkkelikoipisuuden aiheuttamaan kompasteluun, mitä on ollut, niin en oikeastaan ole sitten hirveästi edes pyytänyt kaulan venytystä alemmas siitä missä se normaalisti on. Mutta olihan siinä selkeästi eroa. Vasemmalle puolelle taivutuksessa Lenni pysyi hyvin taivutettuna, mutta oikealle vain pienempiä hetkiä. Tämän huomaa jo siinäkin, että Lenni kääntää pään usein mulle jalkaan kiinni, mutta tekee sen aina vasemmalle puolelle. Pitäisi tuota Lenni harjaa alkaa letittämään ratsastuksiin, että näkis sen oikeankin puolen kaulasta. Sitten hommaan lisättiin vielä etuosan väistätys ulospäin välillä. Sekin meni aika kivasti.

Sen jälkeen siirryttiin uralle ja haettiin ravissa samaa taivutusta. Noh, se ei sitten mennyt enää niin hyvin. Lenni on kuitenkin ravannut vasta sen n. 5vkoa, niin kulmat ei oikein ravissa vielä suju, vaikka yritin kovasti pyöristää niitä. Töltissä taas ei voi työstää, kun se töltin säilyminen vaatii sitä pientä taivutusta, joka huolehtii sen vasemman takasen mukaan. Krooh! Kyllä ratsastus on vaikeaa. Liikaa liikkuvia osia.

Sitten vielä laitettiin puomeja, jotka piti ylittää ravissa. Noh.. Omg, sanoisin... Kolme puomia, Lenni onnistui vasempaan kierrokseen ylittämään ne kerran kolhimatta. Oikeaan kierrokseen piti hätäavuksi napata yksi puomi vähemmäksi. Lenni ei TODELLAKAAN ole estehevonen... Lopuksi puomeista tehtiin neliö, josta mentiin yli suoraan kumpaankin suuntaan ja sitten vielä Lennin kanssa siten, että mentiin tavallaan "kulman yli". Siinä Lenni jo nosteli jalkoja kohtuullisesti ja tuntui tosi kivalta.

Nyt pitäis sitten malttaa antaa Lennille se luvattu loma.

--------

Murheena meillä, että Lenni rappaa takamustaan. Pihanurmea ovat syöneet koko kesän ja ei ole ollut mitään ongelmia, mutta nyt tovi sitten tein tuohon talon taakse pikkuaidan, jossa ovat päässeet syömään. Ja ilmeisesti tuossa kun siirrytään piha-aidan toiselle puolelle, niin kasvilajisto muuttuu niin radikaalisti, että jokin aiheuttaa kutinaa. Mutta mistäs himskatista minä tiiän, että mikä se on? Tuo on vain tuollainen pieni luonnontilainen niittyläntti, niin siellähän tuo kasvilajisto on vielä kertakaikkisen kiitettävän monipuolinen. Ja ohikulkijoita kyttään suorastaan haukankatseella, että kukaan onneton ei tietämättömyyttään kerkeä mennä syöttämään Lennille semmosia aineita mitä se ei kestä.

Ja ihan vaan semmosena ajatuksena taas tuli mieleen tuossa, kun hevosen ahteria pesin ja rasvailin baby oil:illa, että tää on ehkä semmonen hetki, josta ei kannata ei-hevosihmisille mainita...

Sama fiilis oli myös silloin kun levittelin hästsalvaa noh, tuonne ruunien nivusten ja sukupuolielinten ja tyhjien pussukoiden alueelle. Ei ehkä niitä harrastuksen huippuhetkiä, mutta tehtävä sekin on.

--------

Huomenna alkaa työt ja ajattelin heti aamulla tuhlata minun lompakolle tuntuvan summan ostamalla hevosille talven heinät, että muistaa taas varmasti miksi käy töissä...

Takapakkia ja vesisadetta

Se hetki kun putoat taas villeistä unelmistasi takaisin maanpinnalle. Ah, kuinka se sitten sattuukaan, vaikka kyseessä ei varsinainen fyysinen putominen olekaan.
Väläyttelin jo mielessäni ajatuksia siitä, kuinka me Erkin kanssa köpsötellään pitkin maita ja mantuja tuolla. Ja sitten Erkki hermostuu selkäännousutilanteessa ja sitten pettää ratsastajan pää. Sitten työstetään siinä tilanteessa siihen asti, että Erkki seisoo selkäännousu penkin vieressä rauhallisena ja siirrytään sisätiloihin ottamaan siitä selkäännousu. Tiedät toimineesi juuri oikein tämän hevosen kohdalla ja silti nieleskelet harmitusta.
Sitä miettii, että jos tuo oma pää ei olisi tämmönen, mikä alkaa laittamaan hanttiin. Jos se ei olisi sanonut, että nyt ei voi mennä, niin oltaisiin Erkin kanssa pidemmällä. Tai sitten ei. Silloin olisin saattanut ottaa tarpeettomia riskejä ja mahdollisesti loukannut itseäni tai aiheuttanut hevoselle suurempaa takapakkia.
Mutta silti...

Mikä toimiikaan paremmin tämmöseen harmitukseen, kun hypätä Lennartin selkään ilman satulaa ja napata harjasta kiinni ja lähteä maastoon köpöttelemään. Ja miettiä, että ei siitä nyt ole niin kauaa, kun olen Lennin kanssa kasaillut omaa päätäni ihan samaan malliin ja nyt tässä mennään vähänlaisella varustuksella pitkin maastoja. (oli hackamoresuitset päässä, vaikka siitä harjasta pääasiassa kiinni pitelinkin.)
--------

Viimeisen kesälomaviikkoni olen käyttänyt tiiviisti hortoiluun aina kun siihen on ollut mahdollisuus ja kyllähän tuo tilanne alkaa olla jo ihan ok. Nokkosta voisi olla enemmänkin, Haluaisin ja varmaan syötänkin sitä myös Erkille, niin sitä sais olla reilummasti. Mutta edelleen, ei stressiä. Sitä on myynnissä, jos itsekerätyt ei riitä. Joskin lakkasivat sitä ostoversiota syömästä jossain vaiheessa kevättä... Jos olisi järkevä, niin syöttäisi nyt heti alkuunsa vähän sekoittaen itsekerättyä ja ostettua, mutta blaah.. Bongasin myös Hevos Woima -nokkospelletit, että jos itsekerätyt ei riitä, niin taidan niitä kokeilla.

Ylivuotiset heinät alkavat olla finaalissa. Uusia odotellaan. Heinämies meinaa taas pitää minun hevoset laihiksella ja lupasi vain 3/4 osaa siitä määrästä, jonka haluaisin noille ostaa. Onhan se kiva, että joku pitää meidän hevosten linjoista huolta... Pitäispä joku minunki linjoista... Sama määrä oli viime talveksikin ja ollaan selvitty tosiaan ihan hyvin tähän asti, että ei hätää, ei meillä hevoset joudu nälkää näkemään. Näköjään tuo, että toisen hevosen säkäkorkeudesta tipahti pois 8cm, antaa mahdollisuuden pudottaa neljänneksen pois heinien kokonaiskulutuksesta... Noh, ehkä nämä myös käyttävät sapuskansa pikkasen tehokkaammin...
---------

Huomenna suunnataan Lennartin kanssa jälleen tunnille. Pidetään peukkuja, että tuo luvattu vesisade muuttuu vielä paremmaksi ilmaksi. En nyt auringonpaistetta vaadi, mutta jos ei satais niin kuin saavista kaataen, niin olis aika iso plussa. Sittenpä lupailinkin Lennartille lomaa. Katotaan millainen tunti huomenna on että saako jäädä suoraan lomalle, vai pitääkö vielä maanantaina käydä vähän verryttelemässä.
Kaveri kehui kovasti niitä Rainlegs "suojuksia" pitäisi vissiin kokeilla, vaikka melko sokerista olen ja oikein kovalla sateella tulee aika herkästi skipattua ratsastus...
--------

Ja jos joltakulta on jäänyt vielä huomaamatta, niin syksy on tulossa. Aamulla ei meinaa enää tareta yöpaidassa juoksennella laittamaan hevosia pihalle/toiseen aitaan tai antaa heiniä. Takkia täytyy kaivaa päälle, kun ratsastamaan lähtee. Ja vesisadetta. Sitä riittää!

Se on nähtävästi lähdettävä pelastamaan hevoset tuolta pikkuaidasta takaisin isoon aitaan, että pääsevät latoon sadetta piiloon. Ilmeet on melkolailla nyrpeät..

Kesähortoilua

Maastossa lönkytelty sen minkä ehitty. Ei sen kummempia tapahtumia sillä saralla. Lennin kanssa vain. En ole Erkin kanssa saanut aikaiseksi lähteä, vaikka Erkki kyllä ois mukaan lähdössä joka kerta.

Olen tässä aloittanut tämän tämänkesäisen hortoilukauden. Myöhään taas, kuten aina, mutta aloittanut kuitenkin. Saalista jo jonkin verran. Lisää pitäisi keräillä, jos meinaa talven mennä itsekerätyillä. Sinällään en kyllä asiasta meinaa stressiä ottaa, että jos en kerkeä ja saa kerättyä, niin sitten saavat tyytyä ostettuun tavaraan.

Kuivuri on tehnyt kiltisti töitä ja monta ritilällistä kuivattanut jo. Ja eihän nämä riitä mihinkään. Pitäisi kokeilla nokkosesta keräillä parit kerput. Edelliset kerppukokeilut on vain niin epäonnekkaita, että tämä kuivaaminen tuntuu vain niin paljon varmemmalta. Mutta voishan sitäkin kokeilla.

Tunnilla

Lennin kanssa käytiin ratsastustunnilla. Tavoitteena pääasiassa käydä opettajan silmien alla katsottamassa minun asento selässä ja se, että Lenni liikkuu oikein.
Omasta asennosta olen onnistunut sinnillä viilaamaan kärkevimmät virheet pienemmiksi. Lennin liikkumiseen tai eritoten siihen takajalan liikkeeseen olen onnistunut käynnissä saamaan aika hyvän tasaisuuden. Nopeammassa liikkeessä pakka sen osalta hajoaa. Aika hyvin kuitenkin, kun se oli toukokuun loppua, kun videolta kateltiin, kuinka vasen takanen astuu käynnissä selkeästi lyhyempää askelta ja sitä työstäessä saatiin kipeytettyäkin Lenniä.

Muutenhan sitten esiteltiin meidän hienoa uutta taitoa, eli ravia. Lenni vaan ei tykkää yhtään, kun ratsataja keventää. Ravi katoaa melkein heti. Istunnan keventämisellä päästiin kuitenkin ravailemaan kentän pitkiä sivuja jo ihan kivasti. Kulmaan ei hevosen tasapaino ravissa vielä toistaiseksi riittäny.
Pääsinpä myös vähän istumaan alas ravissa ja tuntemaan taas sen, kun lantio lähtee liikkumaan oikein ravissa ja siellä pystyy istumaan. Siitäpä onkin aikaa, kun tämmösiä olen päässy tekemään.

Lisäksi tietysti esitettiin tölttiä (ja possupassia) ja kerettiinpä ottaa myös yksi pukitus-laukannosto ja laukattiinkin vähän matkaa.

Sittempä tuo meidän tunninpitäjä kävi testaamassa miltä se Lennartti tuntuu.

Ja se kuulemman on kyllä aika leveä ja tuntuu isommalta selästäkäsin, kuin miltä näyttää. Ja niinhän se tekeekin. Lenni on yllättävän leveä ja tuntuu ihan hevoselta selästäkäsin. Vaikka eihän se kyllä mikään pieni olekaan.

Maastossa molemmilla hevosilla

Saatiin kaveri ratsastamaan Lennarttia, niin käytiin Erkin kanssa maastossa vähän pidempi lenkki. Lähtö oli vähän huono. Satuloitiin tuossa pihalla, niin satulointi oli sitten Erkille suuri kauhistus, kun sitä ei tehtykään tuolla tallissa, missä normaalisti. Eli stressipisteet pikkasen korkealla jo heti lähdössä. Sitten vielä just kun oltiin lähdössä, niin tuli juna ja sitä piti odottaa. Juniahan nuo näkee joka päivä, kun tuo rata tuossa aidan vieressä menee, mutta se, että ollaan ratsastushommissa silloin, niin onhan se jännää. Pienellä hätkähdyksellä selvittiin ja Erkki käyttäytyi ihan mallikkaasti.

Harjailuvaiheessa oli vielä ihan rentoa

Ja sitten mentiin. Ja Erkki oli sitä mieltä, että tämä nyt on ihan sieltä ja syvältä, että tuo toinen lähtee tuohon matkaan ja menee edellä. Ei ihan heti tule mieleen hevosta, jota ois nuin ärsyttäny se, että toinen hevonen lähtee mukaan maastoon... Erkkiä ärsytti. Viskoi päätä ja pureskeli kuolainta ja pikkukorvat pyörivät. Ja selässä tuntui suunnilleen siltä, että alla on painekytkimellä varustettu pommi. Liikahdat vähän väärällä lailla ja pommi räjähtää ihan takuulla.

Muutama hätkähdys saatiinkin aikaiseksi, mutta pysy se nahoissaan silti. Nippanappa.

Käytiin tuolla aukion reunassa kävelemässä ja Erkkiä ärsytti edelleen, kun Lenni niin reteenä pitkällä askeleella käveli edellä ja Erkki sai tosissaan liikutella pikkujalkoja, että pysyi perässä. Mutta Erkki sieti tämän epämukavan tilanteen.

Tultiin aukiolle menevältä tieltä tuohon toiselle tielle, niin Erkki jumitti. Sanoin kaverille, että no niin, Erkin kiintiö tuli täyteen, mutta patistan ponin etenemään tuohon seuraavaan risteykseen asti ja tulen alas. Näin tehtiin ja kehuin hirveästi ja tulin alas selästä ja kävelin loppumatkan. Erkin ilmeestä näki kuinka pienen ponin itseluottamus kasvoi ihan kohisten ja oli niin ylpeä itsestään kun selvisi hengissä ja sai vielä kehuja.

Pikkuponit selviää ratsunhommista hengissä

Kyllä se siitä. Meidän pitäis alkaa selvitä keskenämme tästä hommasta.

-------

Lennin kanssa käytiin urheilemassa yhtenä päivänä tuolla suon reunassa. Siellä menee semmonen metsätie ja aattelin, että nyt on ollu niin lämmintä, että kyllä siellä nyt pystyy menemään. Noh, aika märkää siellä silti oli. Melkosta urheilua oli, että selvittiin sieltä. Mutta olihan siellä nättiä. Eihän se kuvassa erotu, mutta yritystä oli.

Lenni alkaa vaikuttaa vähän siltä, että ois loman tarpeessa. Sehän on vaan niin kiltti ja mukava, että se kyllä lähtee lenkille, mutta vähän alkaa ilme olla semmonen, että ei oikein kiinnostais. Kun menet tuonne aitaukseen, niin nämä uteliaat normaalisti tulevat siihen heti katsomaan. Nyt sieltä tulee Erkki. Erkki on heti valmiina "minä tässä, ota minut mukaan", kun taas Lenni jää vähän kauemmas ja ilme on semmonen meh.

Näin väsyny se on. Vai kuoliko se?

Olen yrittäny Lennille jutella, että jos se vielä kaks viikkoa jaksais (minun loman loppuun), niin sitten se saa lomailla. Katotaan miten Lennartti jaksaa. Koitetaan ottaa mahollisimman monipuolisesti kaikkea mahollista tekemistä, jos sillä sais pidettyä motivaatiota sen verran yllä.

No ei sentäs. Piehtarointia vain

Viidellä vaihteella

Minun 5-käynti hevosessa on yhtäkkiä ihan oikeasti 5 vaihdetta eteen. Miten siinä niin yhtäkkiä kävi? Sen jälkeen kun Lenni pari päivää sitten vain yhtäkkiä löysi ravin ratsastuksessa, niin yhtäkkiä sitten onkin viisi askellajia. Ei nyt voi sanoa, että silleen naps nyt mennään tätä, mutta kaikki ihan löydettävissä. Joku herne kohtasi toisen tai jotain, että hei täälähän nää jalat on ja näähän liikkuu tälleen.
Käyntihän Lennillä on ollu koko ajan hyvä ja sitä se on edelleen. Ravi nyt sitten yhtäkkiä löytyi ja sitä Lenni menee kauhean mieluusti. Sillä pääsee lujaa. Paitsi, että Lenni ei meinaa millään sietää keventämistä. Se ei luota siihen, että pysyn sen tahdissa ja rikkoo melkein joka kerta, kun alkaa keventämään. Olen sitten toistaseksi vain keventänyt istuntaa, että pystyn olemaan selässä ja häiritsemättä hevosta. Keretään kevennellä sitten myöhemminkin.

Nyt sitten kun tuo ravi löytyi, niin se syö osansa töltistä. Ennen tuota ravin yhtäkkistä "löytymistä" aina kun pyysit lujempaa, niin Lenni tarjosi tölttiä. Joko ihan oikeasti tölttiä tai passitahtista tölttiä (tai sitä tehosekoitin sekamelskaa). Nyt sitten saa olla tosi tarkkana, kun töltistä rikkoo hirveän helposti raville. Hitaasti ei oikein jaksa töltätä ja mitä lujempaa menee, niin sen suurempi "vaara" rikkoa raville.

Laukattu ei hirveästi olla edelleenkään. Se on niin kauhean voimakas tuo passitaipumus tuolla, että heikkopäisempää hirvittää vauhti. :D Jonkin verran otetaan kuitenki tuossa yhdellä pätkällä, jonka olen vähän ehdollistanut kiihdyttelyyn. Tänään laukattiin siinä. Valmistelin Lenniä ja se tiesi, että nyt mennään. Passia se tarjosi, mutta vähän pohkeita ja maiskutusta, niin tuli oikein säpäkkä pukki ja laukannosto. Pätkä laukattiin ja kehuin ja Lenni vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä. Ja siirtyi laukalta liitopassiin.

On muuten ihan mieletön fiilis, kun saa ees jotaki järkeä näihin askellajeihin. Tässä tämä issikkaharrastuksen yks viehätys piileekin. ;)

Ja vähän tulee joku mielipuoli olo, kun pukituksen jälkeen sitä vaan naureskelee.. En tiiä miltä se näytti (ja ehkä parempikin niin), tuntui tosi napakalta, mutta ei ollut semmonen katapultti, vaan ihan semmonen "voi vitsi, nyt mennään". Ja ei ollu mitään ongelmia pysyä selässä. Mutta silti. Hullu, naureskelee ku hevonen pukittaa...

Erkin kanssa maastossa

Erkillä tulee kohta vuosi täyteen meillä. Ja vaikka tuntuu, että eihän me Erkin kanssa olla tehty paljon mitään, niin ollaan me kuitenkin edistytty aika lailla.

Erkin kanssa meillä oli tänään kolmas ratsastuskerta. Kuulostaa melko hullulta. Vuosi ja vasta kolmas ratsastuskerta. Paljon me ollaan tehty sitä missään näkymätöntä pohjatyötä kyllä, mutta Erkin kanssa tuota ratsastussuoritusta tärkeämpää on ollut löytää yhteys ja luottamus, että päästään siihen ratsastukseen. Ja että se ratsastus on sitten turvallista ja molemmille mukavaa.

Ja siinä sitten kolmannella ratsastuskerralla lähdettiin yhdessä maastoon. Otettiin mies matkaan vetoavuksi ja kuvaajaksi. Ja lähdettiin yhdessä maastoon.

Erkillä ei ole mitään ongelmia pysähdyksissä, eikä liikkeelle lähdöissä. Kääntyy mallikkaasti, peruuttaa, väistää pohjetta ja toimii. Erkki menee maastossa rohkeasti ja reippaasti. Helppo hevonen eikö totta. Näin vähän ratsukoulutusta ja toimii näin hienosti. Mutta tämä kaikki vasta näin vuoden aikana rakennetun luottamuksen ja kaiken tehdyn pohjatyön jälkeen.

Ja hauraalta tämä tuntuu edelleen. En tiedä onko Erkki minun kanssa siinä vaiheessa, jos motocrossipyörä tulee vauhdilla maastossa vastaan. Tai tuulipukukansa pölähtää metsästä ämpärien kanssa. Tai vastaan tulee hirvi. Mutta jos me halutaan Erkin kanssa jatkaa näitä ratsuhommia, niin se on vain mentävä ja luotettava. Erkistä ei ole ainakaan tässä vaiheessa pyörimään kentällä ympyrää, niin se on mentävä maastoon ja luotettava.

On se joka tapauksessa niin hieno poni! <3

10+1 vuotta

Havahduin tuossa yhtäkkiä huomaamaan, että on tainnut kulua 10 vuotta (+1, kun kirjoitus on luonnoksena levännyt koko tämän ajan) siitä onnettomuudesta, jossa tuon selkäni olen murtanut.

Tarkkaa päivämäärää en muista, sekin varmaan jostain löytyisi, mutta se ei liene olennainen. Loppukesää, elokuuta, se on joka tapauksessa ollut.

Lähdin kotoa valmennukseen. Valmennuksen aiheena maastoesterata. Sellainen ihan pienimuotoinen ja helppo. Seuraavana päivänä oli samalla radalla sitten kisat. Ratsuna minulla oli suokkiputte, jolla en koskaan aiemmin ollut ratsastanut. Kahteen kertaan kerettiin maastoesterata kiertää ja siinä pähkäilin ääneen, että taidan täältä lähtiessä ajaa suoraan Citymarketiin, kun siellä oli turvaliivejä myynnissä ja käydä sellaisen investoimassa varmuuden vuoksi. Ja seuraavan päivän kisoihin ajattelin ottaa ratsuksi kuitenkin Piskon. Vaikka Pisko ei noita esteitä olisikaan koskaan nähnyt, niin varmana ja hyvänä hyppääjänä rata ei varmasti olisi ongelma ja on kuitenkin tuttu ja turvallinen hevonen.
Sitten olikin minun vuoro hypätä rata vielä kolmannen ja viimeisen kerran. Rata meni ihan ok, mutta olisiko ollut toiseksi viimeinen este radalla, kun putte vain ei nostanut etujalkojaan tarpeeksi ja siitä tuloksena heitti kuperkeikan esteen yli.
Hevonen selvisi kuperkeikasta mustelmilla ja vähän turvottelevilla jaloilla.
Mulle kävi pikkaisen kehnommin. Tuosta kuperkeikasta olen laskeutunut maahan todennäköisesti niskoilleni. Pääasiassa vasemmalle puolelle päätellen seuraavan päivän kiputiloista. Ja siitä sitten selälleni. Siihen sitten jäin makaamaan ja odottelemaan ambulanssia. Pariin kertaan jouduin vaihtamaan kylkeä kivun takia, vaikka paikalla ollut sairaanhoitaja kieltelikin. Muistikuvia löytyy tuosta hevosen kompastumisesta esteeseen ja seuraavan kerran siitä maassa makaamisesta, että varsinaisesti siitä kuperkeikan hetkestä ei muistikuvaa ole. Maassa makoillessa olen ollut kokoajan tajuissani kyllä, mutta mitään käsitystä siitä kuinka kauan ambulanssin tulossa meni, ei ole.
Ambulanssin saapuessa minut siirrettiin sellaiselle jonkinmoiselle ilmapatjalle ja sillä sitten ambulanssin kyytiin. Ensin suunnattiin kotikunnan terveyskeskukseen, jossa käytiin vain toteamassa, että "mitä te sitä tänne tuotte, ei täällä enää voi kuvata". Uudelleen ambulanssin kyytiin ja naapurikunnan sairaalaa kohti.
Ambulanssimatkasta muistan sen verran, että jossain vaiheessa minua pyydettiin pitämään silmät auki ja kysyin, että saanko pitää silmät kiinni jos puhun koko ajan. :D Ja se kelpasi. Halusivat siis vain varmistaa, että pysyn tajuissani. Taustatietojakin kyselivät siinä ajon aikana ja sanoivat, että täytyy pyytää kipulääkitystä, jos tuntuu siltä. En kivunlievitystä missään vaiheessa pyytänyt, mutta tuossa matkalla sairaalaan mulle laitettiin kipulääketippa. Kuuntelivat, että minun hengityksessä alkoi olla katkoksia, jotka ilmeisesti kivusta kielivät.
Sairaalassa minut lykättiin ensin jonnekin käytävään ja sitten jonnekin vastaanottohuoneeseen.
Kuvissakin kävin jossain vaiheessa ja jossain vaiheessa vaihdettiin päälle sairaalakaapu ja kuskattiin osastolle, tosin vielä käytävälle odottelemaan lääkäriä. Joskus 11 aikaan hoitajat päättivät siirtää minut huoneeseen ja sänkyyn, kun ei lääkäriä kuulunut. Kuusi tuntia onnettomuuden sattumisesta.

Seuraavat päivät meni sängyssä makoillessa. Oli kuumetta ja kylkeäkään ei pystynyt itse kääntämään. Selkärangasta murtui rintarangan kohdalta kolme nikamaa. Murtumat olivat burst-tyyppisiä, eli jos olen oikein ymmärtänyt, niin nikama on puristunut ja sen seurauksena murtunut useampaa kappaleeseen. Jos jotain onnea onnettomuudessa, niin kaikki palaset olivat paikallaan.
Olisikohan viikon verran mennyt sairaalassa, sitten pääsin kotiin alumiinikehikkoisen korsetin ja kyynärsauvojen kanssa viettämään kolmen kuukauden sairaslomaa. Sittenpä vain lepäilyä ja lepäilyä ja lepäilyä.

Näin kymmenen(+1) vuoden jälkeen siinä tuo selkä edelleen mukana kulkee, kertaalleen murrettu selkä. Suuremmat traumat tästä on jääneet tuonne henkiselle puolelle ja niiden kanssa on joutunut enemmän töihin. Näillä on mentävä.

Yömaastoilua

Koska muu elämä "haittaa" välillä harrastusta näin lomallakin, niin olen käynyt iltaisin ratsastamassa. Muuten ajankohta on aivan loistava. Vähän kulkijoita, päivä alkaa jo viiletä jne, mutta yksin ei tarvi olla. Löytyy n. miljardi kovin kiinnostunutta kaveria joka reissulla. Hyvin myrkytettyinä ollaan kuitenkin selvitty elävinä.

Päivällä vähän erinlaiset ponijutut

Toissa iltana käytiin semmonen 5km reissu. Mentiin tuota päätien vartta ja urheiltiin yksi alikulku ja tämmöstä pientä extreme urheilua. Vähän erinlaisia reittejä. Alikulku oli Lennille kova paikka. Kiltisti tuli kuitenkin ja ihan kyselemättä, ei siinä mitään. Kun päästiin toiselle puolelle, niin Lennin piti pysähtyä ja katsoa taaksepäin, että minkä näköinen tää oli tää juttu, mistä selvittiin hengissä.
Lenni on selvästi kovin visuaalinen tyyppi, sen täytyy nähdä. Ainoat tilanteet missä Lenni säikkyy tai saa hepulin on sellaisia, missä se ei näe.

Siellä se kiltisti oottelee, kun ratsastaja käy hakemassa hyttysmyrkkyä

Tällä reissulla tämä visuaalisuus pisti vähän kiristämään ratsastajan pipoa. Joskus tuo pysähtely katsomaan ei ole oikein hyvä. Ainakaan silloin kun sattuu olemaan se miljardi kaveria, jotka himoitsevat sinun verta.
Sen lisäksi sitten ratsastajan pipoa kiristi, kun menin laittamaan Stübbenin pitkästä aikaa selkään ja kun jouduin tulemaan muutamaan otteeseen alas selästä, niin en meinannutkaan päästä enää takaisin, kun Stübben iloisesti kippasi kyljelle. Siihen vielä se, että Lenni ehotteli omia reittivalintojaan (suorinta tietä kotia) ja ei meinannut pysyä hetkeäkään paikallaan, kun nousin selkään. Siinä vaiheessa piti sitten jo komentaa vähän reilummasti (murahdus: oletkos siinä kaakki ja napautus raipalla kankulle). Sen jälkeen pysyi hevonen paikallaan selkääännousussa ja liikkui muuten kivasti. Tölttäsi ihan bueno ja meni RAVIA! Ihan oikeasti ravia ja vielä niin pitkiä pätkiä, että kerkesin kevennelläkkin. Lenni oli ihan ihmeissään, että mitä sie siellä duunaat. Ei se ole juurikaan ravannut semmosia pätkiä, että siellä mitään kevennyksiä ois ehtinyt tehdä. Lenni totesi aika pikaisesti, että ok, ratsastaja pysyy ravitahdissa keventäessään, että pystyy tässä liikkumaan. Ja pakko siellä oli keventää. Ei tuon ravissa kykene istumaan mitenkään. Ihan valtava tuo askel.
Näköjään Lennin kohdalla on erittäin hyödyllistä, jos ratsastajalla on v-käyrä korkealla tai pipo kireällä.

Kahdestaan auringonlaskuun <3 (tai itseasiassa poispäin siitä, jos pilkkua haluaa viilata...)

Eilen illalla käytiinkin sitten vain hengailemassa (ja lauleskelemassa metsässä, että ollaan vaan ja hengaillaan...). Kaivoin pitkästä aikaa naftaliinista tuon minun itse tekemän huopasatulan ja totesin jälleen, että on se vain hyvä. Siitä vain puuttuu se muotoilu, mitä esim tuossa Barefootin lampaankarvasatulassa on. Koittaiskohan askarrella tuohon Barefootiin ne jalustimenpaikat vai alkaisko säästämään semmosta Christin lampaankarvasatulaa varten.. Hmm... Noh, mutta käveleskeltiin ja nautittiin ilmasta.

Nyt ihan oikeasti auringonlaskuun

Satulan testausta taas

Jälleen pääsin testaamaan satulaa. Onhan tämä hirveen kivaa hommaa. Testissä tänään Trekker jota olen aiemmin miettinyt Lennille lännensatulankorvikkeeksi. Testissä oli Trekkerin Luxus.

Ja juu ei. Se satula, josta Piskon selässä jäi tosi hyvä fiilis ja mielikuva, niin ei se tuolla Lennin selässä vaan tunnu lähellekään samanlaiselta. Ja hevonenkaan ei halunnu liikkua satulan alla. Ei jatkoon.
Kävin pikkumutkan ja palasin takaisin vaihtamaan satulan ja lähettiin uuestaan. Lenni ei oikein meinannu tätä typeryyttä ymmärtää, että muka eka käydään ja sitten lähetään vielä uudelleen... Daa-a! Aika pienellä taistelulla päästiin kuitenki ja mentiin uudelleen.

Että jos ne rungottomat olen rajannut jo pois mahdollisuuksista (vaikkakin säännöllisin väliajoin mieleen juolahtaa, että mitä jos sitten kuitenkin), niin nyt täytynee myös joustorunkoiset karsia pois. Ei semmosta vaan ole tehty meille.

Ei siinä mitään, että Trekkeristä ei ole meille lännensatulankorvikkeeksi. Löysin jo uuden kuolauskohteen. Se tosin taitanee jäädä haaveeksi. Uutena hinta on hunajaa ja käytettyjä ei oikein ole tarjolla ja saatavuuskin melko kiven alla.
Wintecin Pro Stock. Fendereillä tai ilman ihan sama. Hunajaa se maksaa kuitenkin. Mutta aina voi kuvia katella.
--------

Ja sitten nuo Lennin suojat. Voi elämä. Onkohan mulle sattuneet jotku maanantaikappaleet? Iskeekö tuo hevonen noin lujasti etusuojiin? Vai eikö köyhän vaan kertakaikkiaan kannata ostaa halpaa?

Kestäiskö arvokkaammat suojat paremmin? En tiiä. Samanlaiset kävin nyt kuitenkin vielä hakemassa. Jos nekin hajoaa, niin sitten pitää kyllä kattoa jotain muuta merkkiä. Tai sitten suosiolla pitää vain noita neopreenisuojia. Muttako mää niin tykkäisin tämmösistä. Helpottaa vähän tuota suojituksen tuskaisuutta..
------

Tekniikan innostamana olen SportTrackeria käyttänyt ratsastamassa käydessä. Tämänpäiväisen reitin mitaksi SportTracker väittää 7,7km ja kuva kartalla näyttää siltä, että ollaan oltu pahasti juovuksissa ja haahuiltu edestakaisin. Kartasta mitoin reitiksi n. 4, ehkä maksimissaan 5. Että se siitä.. Oiskohan joku muu samantyyppinen sovellus, joka pysyis mukana ratsastuksessa..

Melkein kuoharitöltit

Pitkä tauko. Sekä ratsastuksessa, että kirjottamisessa. Tai no ratsastamisessa (tai semmonen pikku haahuilu) vain 5 päivää, mutta kirjottamisessa tovi pidempään. En ole vain kertakaikkiaan ehtinyt. Viipyilin töissä viimeiset neljä viikkoa melkoisen tiiviisti, kun osa porukasta kesälomaili. Nyt sitten vihdoin läpsystä vaihto ja on minun vuoro nautiskella lomasta seuraavat neljä viikkoa.

Haahuilu käytiin tekemässä satulatestauksen merkeissä. A.R. Passionin issikkasatula.

Juu ei meille. Valui taaksepäin aikalailla, kuten näkyy.

Tänään sitten päästiin käymään parempi lenkki. Kaivelin Sport Trackerin toimintaan ja melkein 5km lenkki käytiin. Parasta reissussa oli, että Lenni taas tölttäsi tosi kivasti. Liekö se tuo pitkä tauko tehnyt hyvää vai mikä tässä on jujuna, kun välillä poni kulkee ihan huipusti ja välillä ihan surkeasti. Mulle kelpais semmonen tasainen kohtalainen ihan hyvin... Kuhan poni vaan tölttäis. Mutta eihän tuota kaikkea voi saada.
-----

Eilen ois pitäny olla Lennin kanssa raviradalla ja osallistumassa Mennään Maalle -tapahtuman askellajinäytöksen treeneihin. Mutta en sitten kertakaikkiaan töiltä kerenny, joten jälleen skipataan tämä näytös. Jo kolmatta vuotta putkeen. :D Huomenna sitten itse tapahtuma ja koitan ainakin itse selvitä paikalle sitten kun en hevosen kanssa nyt pystynyt osallistumaan. Vuorokauden tunnit ei vaan näköjään riitä kaikkeen, vaikka kuinka yrittäis.

Nyt kuitenkin rentoutumisilta. Ja melkein kuoharitöltit. Ensin töltit ja sitten kuoharia.