Homman nimi on pellettikuivikekokeilu. Eilen illalla tosiaan lävähti tuo 500kg kuiviketta pihalle. Piti olla olkipellettiä, mutta oli kuormatessa vissiin joku virhe sattunut ja saatiin valita, että otetaanko puupellettiä vai odotellaanko vielä vähän aikaa ja laittavat erillisenä rahtina sen olkipellettisäkin. Noh, otin tuon puupellettisäkin. Ja juu, "vain" tuon 500kg. Oli nyt mahdollisuus saada vain tuon säkin verran, niin käytin tilaisuuden hyväksi. Eihän tuo määrällisesti varmasti kovin pitkälle riitä, ehkä.. Mutta tuolla määrällä päästään kokeilemaan ja jos on hyvää, niin talven aikana voidaan tuosta lähikaupasta ostaa sitten pienempiä pusseja lisää. Samalla päästään jonkinlaiseen käsitykseen tämän kulutuksesta.
Iltaviihteenä sitten kärräilin hepolle pihalatoon pellettiä. Ensimmäisen kärryllisen vein ja hevoset tuli perässä. Erkki katsoi tyypilliseen tapaansa ihan kauhistuneena ja Lenni, tyypilliseen tapaansa ensimmäisenä otti maistiaiset. Pahaa oli. Pois piti sylkeä. (siinä mielessä mukavampi ajatus, että tämä on puupellettiä, kun hra Ahne on heti ensimmäisenä ottamassa maistiaiset. Olkipelletti ois saattanut maistua paremmin)
Loput pelletit sitten hiilattiin sisälle tallin latoon. Äkkiseltään näytti, että semmonen fifti-fifti. Puolet meni pihalatoon "perustukseen" ja puolet jäi odottelemaan, että niitä saa sitten lisäiltyä tarpeen mukaan. Mielenkiinnolla katselen ja seurailen, että miten tämä tästä lähtee toimimaan, vai toimiiko ollenkaan.
-------
Talvi tekee uhkaavasti tuloaan ja pitäis miljoona ja yksi asiaa keretä tekemään ennen kuin routa hiipii maahan. Aitaus pitäisi käydä läpi ja sitä rataa. Sitä vaan ilmeisesti on niin vuodenaikasidonnainen ihminen, että välittömästi, kun syksy alkaa tehdä tuloaan iskee syysväsymys. Töiden jälkeen jaksat tehdä ruuan ja sitten makaat puolikuolleena horroksessa siihen asti, että on aika mennä nukkumaan. Olen kesän lapsi. Pitäisi muuttaa jonnekkin, missä ois aina kesä, että ois edes vähän virtaa. Ärsyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti