sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Huippu hevonen ja tyytyväisyyteen pakahtuva omistaja

Se tunne, kun meinaat pakahtua tyytyväisyydestä omaan hevoseen. Hengitystä salpaa ja rintaa puristaa. Vai oliko se sittenkin paniikki- tai sydänkohtaus?

Tosiaan sain päähäni, että pitää Lenniä taas kokeilla aisojen väliin. Oisin väittäny että edellisestä kerrasta on pari vuotta. Fb:n kuvatodistusaineistoa löytyy 22 elokuuta 2013. En kyllä muista onko tuon jälkeen tehty mitään. Sen tiedän, että viime (vai joko täytyy sanoa toissa?) kesänä ei ole tapahtunut mitään aiheeseen liittyvää. Ohjasajosta löytyi todistusaineistoa kyllä vuodelta 2014, mutta voipi olla, että kärryt onkin olleet viimeksi vuonna 2013 perässä... Kröhöm..
Joka tapauksessa, Lennillä on kärryt olleet perässä nyt muistaakseni about viidennen kerran. Pari kertaa niistä kärryt eivät ole olleet kiinni, vaan vain pidetty perässä, mutta ehkä sen kolme kertaa on nyt kärryt olleet oikeasti ihan kiinni, Tosi hyvä pohjustus asiaan.
Noh, mutta sain kaverin mukaan tähän hommaan, niin ei muuta kuin hevoselle valjaat päälle. Kaverille sanoin, että jos aukaisee portin. Ite nappasin varustetun hevosen narun päähän ja kärryt vedin mukaan portin toiselle puolelle. Se oli lähinnä se tsekkaus, että mitä Lennartti noista kärryistä tuumaa. Siinä se vieressä käveli ihan rauhassa. Eipä sitten muuta kuin kärryt perään ja kiinni. Kaveri talutti ja minä pitelin ohjista ja käveltiin vähän matkaa. Lenni puksutti eteenpäin, kuin juna tasaisen tappavaa verkkaista tahtia välittämättä mistään. Sanoin sitten kaverille, että ota vain naru irti ja hyppää kyytiin.
Hyppäsin sitten itekki tuohon laialle istumaan. Lenni yritti kääntyä ja vähän ihmetteli, että mihin katosin. Kävelin sitte vielä vähän aikaa ja otin uuden yrityksen hypätä kyytiin, tällä kertaa koko ajan jutellen. Korvat kääntyili ja pää pariin otteeseen ja sitten Lenni vaan totesi, että ai oot siellä ja jatkoi kävelyä...

Ajeltiin tuon lähitien päähän ja käännyttiin siellä. Samalla pysähdyttiin hetki ja laitoin toisen aisaremmin uusiksi kiinni, kun oli vissiin vähän löysälle jääny. Lenni seisoskeli tyytyväisenä paikallaan odottelemassa sen aikaa. Kotimatkalla uskalsin jo ottaa kuvankin, kun tietysti tämä somemaailma painaa ja sinnehän on heti tieto päivitettävä.

Pieniä haparoivia askeleita lukuunottamatta sanoisin, että tämä meni paremmin kuin hyvin. Jokohan tuota uskaltais mennä sanomaan, että se on ajolle opetettu.

Lenni kuskasi tasaisen varmasti kotia asti ja pysähtyi ennen porttia. Sitten vielä parit kuvailut (kun hevonen seisoo irti kärryt perässä ja sitten vaan varusteet pois.


Ja sitten sitä vaan pakahtuu tyytyväisyydestä tuohon hevoseen. Se on aivan huippu! Ja ehkä pikkasen on tyytyväinen myös itseensä, kun olen ehkä jotakin onnistunut sille opettaan.
-------

Kuvassa näkyy myös kutinapeffa...
-------

Minun käet ei kestä tota tuon harjan letittämistä läheskään joka ratsastukseen. Ihan mahoton.
-------

Olen nyt loimitellu Lenniä lenkkien jälkeen aina kun on vähänkään ollut hikinen ja on ehkä myönnettävä, että se on ollu paremman tuntuinen. Tuntuu hullulta vetää issikalle loimea päälle, kun on vielä +12 lämmintä, mutta pakko se on myöntää, että on siitä ollu hyötyä. Ilmeisesti Lenni on kuitenkin pikkasen kylmänherkkä lihaksistoltaan, varsinkin jos on edes vähän hionnut. Ompa nyt testattu ja olen viisaampi, että kannattaa olla pikkasen herkemmin laittamassa sitä loimea päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti