Väitän kivenkovaan, että extreme-lajien kuninkuuslaji on se, kun lähdet hevosen kanssa maastoon sinä päivänä, kun on hirvenmetsästysajan ensimmäinen päivä...
Normaalisti välttelen kyseistä päivää niinkuin ruttoa, mutta tänään sitten jossain itsetuhoisuuden puuskassa päätin lähteä käymään maastossa Lennin kanssa.
Hassulta vaikuttaa tuo hirvestys nykyaikana. Autoilla ajellaan ees takasin oranssit vermeet päällä ja nähtävästi tutkalla seurataan koiraa? No niitä oransseja on tässä mennyt koko päivän niin vihaiseen ees takasin ja taas takaisin, että tuntui tosissaan aika hurjalta idealta mahtua sekaan. Mutta ei se ota jos ei annakkaan. Siis Lennille varusteet päälle ja itelle on tullut onneksi hankittua pitkä punainen softshell takki, niin sen nakkasin päälle. Selkään kun nousin, niin Lenni lähti päättäväisesti kohti autotietä. Olin kyllä suunnitellu tuota lähitietä, mutta en sitten laittanut Lennin mieltymykselle lähteä hieman urbaanimmalle maastoreissulle. Ylitettiin tie ja mentiin tuota maantien ja pyörätien välistä viheriötä (ojaa) pitkin eteenpäin. Raviradan kohdalla odottelin, että onko Lenni menossa sinne, vai jatketaanko matkaa. Jatkettiin matkaa. Ratatallien kohdalla piti pysähtyä vähän juttelemaan muiden hevosten kanssa. Siellä lähimpänä pyörätietä tarhaava lämminverinen otti vähän spurttia ja Lennin piti sitä vähän säpsähdellä. Jatkettiin matkaa ja päädyttiin taas tuonne, missä on alikulku maantien alla. Ollaan me aiemminkin sieltä menty, mutta olen aina tullut alas selästä. Nyt päätin pysyä selässä ja Lennihän meni ihan kivasti. Vähän oli jänskä paikka, mutta tosi hienosti meni. Itellä vain ihan pikkasen jännitti, kun alikulun katon ja oman pään väliin ei hirveästi tilaa jäänyt. Mikä tahansa hypähdys ja ratsastajalla ois pää ollu katossa.
Jatkeettiin matkaa tuonne metsäteille ja niin kova trafiikki kun niillä on koko päivän ollut, niin ei nähty ainutta metsästäjää, koiraa tahi autoa koko matkalla. Mikä on todennäköisyys moiseen? Mutta siis ei tultu ammutuksi hirvenä, kumpikaan.
Tarkoitus oli tuolla reissulla testata Winteciä leveämmän kaaren kanssa ja sen tuossa askartelin paikalleen. Noh, se meni huonompaan suuntaan, joten jäi testaamatta ja nakkasinkin selkään Stübbenin. Takaisin tullessa testasin Wintecin Erkille ja sehän ois ollu ihan ok. Mutta kun tuo Stübben passaa Erkille ja Erkki muutenkin ulkoilee niin vähän satulan kanssa, niin vaihetaan sitten takaisin se kapeampi kaari.
----------
Huomenna ois tarkoituksena kokeilla Lennarttia aisojen väliin. Tuli semmonen innostus, että jos taas kokeilis. Laitoin siten naamakirjaan hakemuksen, että haen viikonlopulle yhtä, hevosten kanssa jokseenkin toimeentulevaa, ihmistä viikonloppuna orjatyövoimaksi n. ehkä tunnin ajaksi. Yllättävää kyllä, että vapaahtoisia ilmottautui tällä hakemuksella. Olin ihan varma, että saan taas yksinäni säheltää. Harrastin polvirukousta, että sain miehen laittamaan koppakärryihin renkaisiin ilmaa ja muutenkin tsekkaamaan ne läpi. No oisinhan mie nyt itekki osannu, mutta mutta... ;)
Valjaat kaivoin esille. Onhan ne pölyiset, mutta en jaksanut alkaa pesemään niitä nyt. Voi olla, että jää yhteen kertaan nämä ajotreenit tälle syksylle. Erkki sai toimia mannekiinina, kun katoin valjaisiin kaikki osat paikalleen. Juttelin Erkille samalla, että tässä on nyt rintaremmi ja tässä silat, jotka on näköjään Erkille liian kapeat ja tässä on häntäremmi. Onkohan Erkillä ollu ennen häntäremmiä, noh, nyt ainaki on Erkillä ollu häntäremmi ja sitä rataa. Erkki söi heiniä ja välillä kääntyi katsomaan. Aivan kuin ois ollut valjastettavana useamminkin ja ois varmaan neuvoja antanut, että miten ne valjaat pittää laittaa...
----------
Kutina-peffa kutisee edelleen, mutta takamuksessa on iho ehjä ja kutina näyttää siirtyneen ylemmäs peffaan. Mystinen tapaus. Koitin tarjoilla herra kutinapeffalle Black Horsen Zn, sitä mitä se on kestänyt syödä, ja sitä osto-nokkosta, vähän semmosella epätoivon tarjoamalla hakuammunta menetelmällä, että hevonen syö sitä mitä se tarvitsee. Noh, ei syö. En tiedä, että eikö tarvitse, vai eikö vain halua. Pitäis vissiin kokeilla tuota itse kerättyä nokkosta...
Vois soitella ell käymään, mutta viimeksikin kun oli ongelmaa, niin eläinlääkäri kävi puolisen tuntia etsimässä hevosesta ulkoloisia, lätkäisi kivan laskun ja sain ihan ittekseni pähkäillä, että mikä hiivatti sillä nyt sitten oikeastaan onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti