Tyttö oppi kesäloman aikana pyöräilemään ilman apurattaita ja sittenhän sitä taitoa on kovin innostuneesti treenattu. Aluksi mentiin siten, että juoksin perässä (puuh) vähän turvaamassa menoa ja auttamassa liikkeelle lähdöissä ja pysähdyksissä. Sitten kun ne alkoi sujua paremmin, niin pysty ite lähtemään pyörällä mukaan. Viime viikollakin käytiin yhtenä iltana tällä meiningillä reissu. Otin toisen koiran mukaan vähän lenkkeilemään ja myönnän suoraan, että kiristi pipossa se reissu. Koira käyttäytyi ihan kiitettävästi, mutta tyttö pysähteli vähän väliä. Mentiin tuolla metsätiellä ja sieltä löytyi marjoja tienvarsilta. Ja voin kertoa, että tuon 5v:n tempperamentti ei todellakaan kestä sitä, että oisin pyöräillyt hidasta vauhtia eteenpäin, vaan se pitää PYSÄHTYÄ joka ikinen kerta, kun neiti PYSÄHTYY. Ja kun niitä pysähdyksiä on noin 10 metrin välein ja matkaa kertyi kuitenkin lähemmäs 2km... Ja kun koira juoksee pyörän vierellä suoraan kun pyörä liikkuu, vaikka se liikkuisi todella hitaasti. Mutta kun pysähdyt, niin koira sinkoaa käärimään hihnan pyöränrenkaisiin tai tassuihinsa.
Eilen illalla mietiskelin tuossa, että jospas lähtisin ratsastamaan. Tyttö sitten juuri silloin sai päähänsä, että hän haluaa pyöräilemään. Ja minähän vastasin heti, että "joo, äiti lähtee Lennin kanssa käyttämään sinua pyöräilemässä". Se (ihme ja kumma) kävi.
Laittelin sitten Lennin pikaisesti kuntoon tuollaista käyntimaastoilua varten. Lenni katseli, että jahas, tämmönen reissu tällä kertaa, kun tyttö lähti pyörällä mukaan.
Lenni oli aivan loistava. Odotti, että tyttö pääsee liikkeelle ennen kuin lähti liikkeelle, pysähtyi joka kerta, kun tyttö pysähtyi (ja mikäs siellä hevosen selässä istuskellessa oli ootella), kesti tytön kilikellon ja torven soittelut (toinen tarkotti pysähdystä, toinen liikkeellelähtöä, kukaan ei vaan muistanut, että kumpi kumpaa ja niitä soiteltiin sitten viimisen päälle joka välissä), kiihdytti vauhtia silloin kun tyttö meinas mennä liian kauas ja meni melkein koottua käyntiä silloin kun piti mennä hitaasti.
 |
| Siinä taas ootellaan, että pikkuneiti saa marjat kerättyä. |
Sitten tuli auto vastaan ja vaikka kuinka sovittiin, että tyär tulee pyörän kanssa oikeaan reunaan, niin eiköhän se lapsi ole sitten siellä just väärässä reunassa. Ratsastin Lennin tytön viereen ja Lenni seisoi siinä suojaamassa tyttöä ohi ajavalta autolta. Tuntui jo siltä, että minä olin siellä matkassa ihan turhaan, nämä ois melkeimpä pärjänneet kahestaanki.
Tämä oli Lennin mielestä varmaan tosi bueno lenkki. Rauhallista käppäilyä, paljon pydähdyksiä, ei turhan tiukkoja vaatimuksia ja vielä varsin lyhyenläntä reissu.
Mutta on se ihan uskomaton hevonen tuo Lenni <3. Vaikka tietää, että Lenni on tosi hyväluonteinen, niin tuon tyären kanssa se on jotenki erityisen rauhallinen ja varovainen, ihan uskomaton hevonen. Vaikka reissu oli kiva, niin saas nähä tarviiko lähteä toista kertaa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti