Se hetki kun putoat taas villeistä unelmistasi takaisin maanpinnalle. Ah, kuinka se sitten sattuukaan, vaikka kyseessä ei varsinainen fyysinen putominen olekaan.
Väläyttelin jo mielessäni ajatuksia siitä, kuinka me Erkin kanssa köpsötellään pitkin maita ja mantuja tuolla. Ja sitten Erkki hermostuu selkäännousutilanteessa ja sitten pettää ratsastajan pää. Sitten työstetään siinä tilanteessa siihen asti, että Erkki seisoo selkäännousu penkin vieressä rauhallisena ja siirrytään sisätiloihin ottamaan siitä selkäännousu. Tiedät toimineesi juuri oikein tämän hevosen kohdalla ja silti nieleskelet harmitusta.
Sitä miettii, että jos tuo oma pää ei olisi tämmönen, mikä alkaa laittamaan hanttiin. Jos se ei olisi sanonut, että nyt ei voi mennä, niin oltaisiin Erkin kanssa pidemmällä. Tai sitten ei. Silloin olisin saattanut ottaa tarpeettomia riskejä ja mahdollisesti loukannut itseäni tai aiheuttanut hevoselle suurempaa takapakkia.
Mutta silti...
Mikä toimiikaan paremmin tämmöseen harmitukseen, kun hypätä Lennartin selkään ilman satulaa ja napata harjasta kiinni ja lähteä maastoon köpöttelemään. Ja miettiä, että ei siitä nyt ole niin kauaa, kun olen Lennin kanssa kasaillut omaa päätäni ihan samaan malliin ja nyt tässä mennään vähänlaisella varustuksella pitkin maastoja. (oli hackamoresuitset päässä, vaikka siitä harjasta pääasiassa kiinni pitelinkin.)
--------
Viimeisen kesälomaviikkoni olen käyttänyt tiiviisti hortoiluun aina kun siihen on ollut mahdollisuus ja kyllähän tuo tilanne alkaa olla jo ihan ok. Nokkosta voisi olla enemmänkin, Haluaisin ja varmaan syötänkin sitä myös Erkille, niin sitä sais olla reilummasti. Mutta edelleen, ei stressiä. Sitä on myynnissä, jos itsekerätyt ei riitä. Joskin lakkasivat sitä ostoversiota syömästä jossain vaiheessa kevättä... Jos olisi järkevä, niin syöttäisi nyt heti alkuunsa vähän sekoittaen itsekerättyä ja ostettua, mutta blaah.. Bongasin myös Hevos Woima -nokkospelletit, että jos itsekerätyt ei riitä, niin taidan niitä kokeilla.
Ylivuotiset heinät alkavat olla finaalissa. Uusia odotellaan. Heinämies meinaa taas pitää minun hevoset laihiksella ja lupasi vain 3/4 osaa siitä määrästä, jonka haluaisin noille ostaa. Onhan se kiva, että joku pitää meidän hevosten linjoista huolta... Pitäispä joku minunki linjoista... Sama määrä oli viime talveksikin ja ollaan selvitty tosiaan ihan hyvin tähän asti, että ei hätää, ei meillä hevoset joudu nälkää näkemään. Näköjään tuo, että toisen hevosen säkäkorkeudesta tipahti pois 8cm, antaa mahdollisuuden pudottaa neljänneksen pois heinien kokonaiskulutuksesta... Noh, ehkä nämä myös käyttävät sapuskansa pikkasen tehokkaammin...
---------
Huomenna suunnataan Lennartin kanssa jälleen tunnille. Pidetään peukkuja, että tuo luvattu vesisade muuttuu vielä paremmaksi ilmaksi. En nyt auringonpaistetta vaadi, mutta jos ei satais niin kuin saavista kaataen, niin olis aika iso plussa. Sittenpä lupailinkin Lennartille lomaa. Katotaan millainen tunti huomenna on että saako jäädä suoraan lomalle, vai pitääkö vielä maanantaina käydä vähän verryttelemässä.
Kaveri kehui kovasti niitä Rainlegs "suojuksia" pitäisi vissiin kokeilla, vaikka melko sokerista olen ja oikein kovalla sateella tulee aika herkästi skipattua ratsastus...
--------
Ja jos joltakulta on jäänyt vielä huomaamatta, niin syksy on tulossa. Aamulla ei meinaa enää tareta yöpaidassa juoksennella laittamaan hevosia pihalle/toiseen aitaan tai antaa heiniä. Takkia täytyy kaivaa päälle, kun ratsastamaan lähtee. Ja vesisadetta. Sitä riittää!
Se on nähtävästi lähdettävä pelastamaan hevoset tuolta pikkuaidasta takaisin isoon aitaan, että pääsevät latoon sadetta piiloon. Ilmeet on melkolailla nyrpeät..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti