Heinäverkko ja suitsitesti

Se on hiljaisuus. Kun Lennartti lomailee, niin on hiljaista. Nyt tosin ajattelin, että kun Lenni on kaksi viikkoa saanut hengähtää, niin eiköhän me taas aleta hommiin. Lenni alkaa jo taas tulemaan aitaukseeen mennessä ihan erinlaisella ilmeellä luo ja on lähdössä mukaan, että eikohän lomailu ole tehnyt sen, mitä on pitänytkin.
Tosin tietysti tälle päivälle on luvattu ihan kamalaa vesisadetta...

Talven heinät tuli pihaan ja ensimmäistä paalia on maisteltu. Hyvää näyttää olevan. Kokeeksi laitoin heinät kertaalleen heinäverkkoon, ajatuksena, että kun huonona ihmisenä joudun kulkemaan töissä päivisin ja kukaan ei ole hevosia paapomassa ja antamassa heinää, niin heinät kestäis vähän pidempään päivällä. Tätä ajatusta ole pyöritellyt jo tovin ja ostanut valmiiksi pari tottakai pinkkiä heinäverkkoa. Näissä on muistaakseni n. 4cm reiät. Eli vähän sitä slow feed meininkiä.
Erkki katseli silmät leipälautasina, että mitä ihmettä! Mikä toi on? Se syö mut? Varovasti Erkki käveli heinäverkon luo, tökkäsi sitä turvalla ja pussi pyörähti kauemmas ja takaisin. Sitten Erkki otti semmosen koko suun kokoisen haukkauksen verkosta ja ei hän siitä mitään saanut irti. Sitten semmosta nypertämistä turvalla ja hahaa! Sieltä saa heinää! Erkki niin tykkää tuosta heinäverkosta. Pikkukorvat pystyssä se tulee oottamaan, että saan heinäverkon solmittua.

Sittenpä olenkin laittanut aina osan heinistä heinäverkkoon. Lenni ei niin perusta, syö kyllä verkosta, mutta ei niin perusta, niin osan heinistä annan irtona, että Lenni saa niitä syöpötellä ja Erkille sitten verkko, että saa touhuta. Erkin ympärysmitallekaan ei tee ollenkaan pahaa vähän touhuilla.
-------

Sain tämmösen testi-idean. Kaverilla oli myynnissä suitset ja ne kävin ostamassa pois. Eniten näissä tietysti puhutteli tuo vaaleanpunatimanttinen otsapanta, mutta myös tuo muotoiltu niskahihna.

Ja siis testin pointtina oli ostaa suitset, joissa leukaremmi irtoaa molemmilta puolilta. Se otetaan pois ja siirretään poskiremmit niihin taaempiin kiinnikkeisiin. Sitten niiden poskiremmien kiinnikkeisiin laitetaan turparemmi, joka kiinnittyy molemmin puolin ja tadaa! Siinäpäs on issikkatyylin mukaiset suitset muotoillulla niskahihnalla.

Pienenä takaiskuna se, että pony koon suitsien koko ei riitä. Muutenhan nuissa säätövarat on ihan ok, mutta niskahihna ei oo hyvä. Muotoilut ei osu kohilleen. Dääm! Suitset siis palautuvat alkuperäiseen kokoonpanoonsa (mexikolainen turpis jne) ja lähtevät metsästämään uutta kotia. Pitää miettiä, että jäiskö tuo otsapanta kuitenkin meille... Tyttö tykkää ja täytyy myöntää, että puhuttelee kyllä minunkin sisäistä pikku ponityttöä... Vaikka Erkki ei arvosta, kuten kuvista näkyy... Mutta tuo turparemmi jää meille vielä odottelemaan, josko saisin hankittua cob kokoisena samanlaiset/tyyliset suitset.
Ja joo. Anonyymi suitsiaddikti tässä taas hei...