Maastossa molemmilla hevosilla

Saatiin kaveri ratsastamaan Lennarttia, niin käytiin Erkin kanssa maastossa vähän pidempi lenkki. Lähtö oli vähän huono. Satuloitiin tuossa pihalla, niin satulointi oli sitten Erkille suuri kauhistus, kun sitä ei tehtykään tuolla tallissa, missä normaalisti. Eli stressipisteet pikkasen korkealla jo heti lähdössä. Sitten vielä just kun oltiin lähdössä, niin tuli juna ja sitä piti odottaa. Juniahan nuo näkee joka päivä, kun tuo rata tuossa aidan vieressä menee, mutta se, että ollaan ratsastushommissa silloin, niin onhan se jännää. Pienellä hätkähdyksellä selvittiin ja Erkki käyttäytyi ihan mallikkaasti.

Harjailuvaiheessa oli vielä ihan rentoa

Ja sitten mentiin. Ja Erkki oli sitä mieltä, että tämä nyt on ihan sieltä ja syvältä, että tuo toinen lähtee tuohon matkaan ja menee edellä. Ei ihan heti tule mieleen hevosta, jota ois nuin ärsyttäny se, että toinen hevonen lähtee mukaan maastoon... Erkkiä ärsytti. Viskoi päätä ja pureskeli kuolainta ja pikkukorvat pyörivät. Ja selässä tuntui suunnilleen siltä, että alla on painekytkimellä varustettu pommi. Liikahdat vähän väärällä lailla ja pommi räjähtää ihan takuulla.

Muutama hätkähdys saatiinkin aikaiseksi, mutta pysy se nahoissaan silti. Nippanappa.

Käytiin tuolla aukion reunassa kävelemässä ja Erkkiä ärsytti edelleen, kun Lenni niin reteenä pitkällä askeleella käveli edellä ja Erkki sai tosissaan liikutella pikkujalkoja, että pysyi perässä. Mutta Erkki sieti tämän epämukavan tilanteen.

Tultiin aukiolle menevältä tieltä tuohon toiselle tielle, niin Erkki jumitti. Sanoin kaverille, että no niin, Erkin kiintiö tuli täyteen, mutta patistan ponin etenemään tuohon seuraavaan risteykseen asti ja tulen alas. Näin tehtiin ja kehuin hirveästi ja tulin alas selästä ja kävelin loppumatkan. Erkin ilmeestä näki kuinka pienen ponin itseluottamus kasvoi ihan kohisten ja oli niin ylpeä itsestään kun selvisi hengissä ja sai vielä kehuja.

Pikkuponit selviää ratsunhommista hengissä

Kyllä se siitä. Meidän pitäis alkaa selvitä keskenämme tästä hommasta.

-------

Lennin kanssa käytiin urheilemassa yhtenä päivänä tuolla suon reunassa. Siellä menee semmonen metsätie ja aattelin, että nyt on ollu niin lämmintä, että kyllä siellä nyt pystyy menemään. Noh, aika märkää siellä silti oli. Melkosta urheilua oli, että selvittiin sieltä. Mutta olihan siellä nättiä. Eihän se kuvassa erotu, mutta yritystä oli.

Lenni alkaa vaikuttaa vähän siltä, että ois loman tarpeessa. Sehän on vaan niin kiltti ja mukava, että se kyllä lähtee lenkille, mutta vähän alkaa ilme olla semmonen, että ei oikein kiinnostais. Kun menet tuonne aitaukseen, niin nämä uteliaat normaalisti tulevat siihen heti katsomaan. Nyt sieltä tulee Erkki. Erkki on heti valmiina "minä tässä, ota minut mukaan", kun taas Lenni jää vähän kauemmas ja ilme on semmonen meh.

Näin väsyny se on. Vai kuoliko se?

Olen yrittäny Lennille jutella, että jos se vielä kaks viikkoa jaksais (minun loman loppuun), niin sitten se saa lomailla. Katotaan miten Lennartti jaksaa. Koitetaan ottaa mahollisimman monipuolisesti kaikkea mahollista tekemistä, jos sillä sais pidettyä motivaatiota sen verran yllä.

No ei sentäs. Piehtarointia vain