Minun 5-käynti hevosessa on yhtäkkiä ihan oikeasti 5 vaihdetta eteen. Miten siinä niin yhtäkkiä kävi? Sen jälkeen kun Lenni pari päivää sitten vain yhtäkkiä löysi ravin ratsastuksessa, niin yhtäkkiä sitten onkin viisi askellajia. Ei nyt voi sanoa, että silleen naps nyt mennään tätä, mutta kaikki ihan löydettävissä. Joku herne kohtasi toisen tai jotain, että hei täälähän nää jalat on ja näähän liikkuu tälleen.
Käyntihän Lennillä on ollu koko ajan hyvä ja sitä se on edelleen. Ravi nyt sitten yhtäkkiä löytyi ja sitä Lenni menee kauhean mieluusti. Sillä pääsee lujaa. Paitsi, että Lenni ei meinaa millään sietää keventämistä. Se ei luota siihen, että pysyn sen tahdissa ja rikkoo melkein joka kerta, kun alkaa keventämään. Olen sitten toistaseksi vain keventänyt istuntaa, että pystyn olemaan selässä ja häiritsemättä hevosta. Keretään kevennellä sitten myöhemminkin.
Nyt sitten kun tuo ravi löytyi, niin se syö osansa töltistä. Ennen tuota ravin yhtäkkistä "löytymistä" aina kun pyysit lujempaa, niin Lenni tarjosi tölttiä. Joko ihan oikeasti tölttiä tai passitahtista tölttiä (tai sitä tehosekoitin sekamelskaa). Nyt sitten saa olla tosi tarkkana, kun töltistä rikkoo hirveän helposti raville. Hitaasti ei oikein jaksa töltätä ja mitä lujempaa menee, niin sen suurempi "vaara" rikkoa raville.
Laukattu ei hirveästi olla edelleenkään. Se on niin kauhean voimakas tuo passitaipumus tuolla, että heikkopäisempää hirvittää vauhti. :D Jonkin verran otetaan kuitenki tuossa yhdellä pätkällä, jonka olen vähän ehdollistanut kiihdyttelyyn. Tänään laukattiin siinä. Valmistelin Lenniä ja se tiesi, että nyt mennään. Passia se tarjosi, mutta vähän pohkeita ja maiskutusta, niin tuli oikein säpäkkä pukki ja laukannosto. Pätkä laukattiin ja kehuin ja Lenni vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä. Ja siirtyi laukalta liitopassiin.
On muuten ihan mieletön fiilis, kun saa ees jotaki järkeä näihin askellajeihin. Tässä tämä issikkaharrastuksen yks viehätys piileekin. ;)
Ja vähän tulee joku mielipuoli olo, kun pukituksen jälkeen sitä vaan naureskelee.. En tiiä miltä se näytti (ja ehkä parempikin niin), tuntui tosi napakalta, mutta ei ollut semmonen katapultti, vaan ihan semmonen "voi vitsi, nyt mennään". Ja ei ollu mitään ongelmia pysyä selässä. Mutta silti. Hullu, naureskelee ku hevonen pukittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti