Ei taas mikään kuningasidea, mutta laitetaan vaikka sen piikkiin, että pää on täynnä räkää. Lähin illalla talliin ja päätin käydä pikkumutkan hevosen selässä. Nakkasin Lennille vain suitset ja uuden "kaulanarun" *. Lennin kanssa lähdettiin tuonne aitaan ja tässä vaiheessa Pisko päätti olla sikahevonen ja ryykäsi talliin. Pää on ilmeisesti todellakin täynnä räkää, kun en kerennyt reagoida mitään. Noh, mutta ei siinä mitään. Jätin Lennin seisomaan ulos suitset päässä ja kävin Piskon ohjaamassa karsinaan. Olkoot siellä yksinään, sikahevonen, jos ei kelpaa kaverin kanssa olla ulkona. Piskosta onkin tullut välillä vähän ärsyttävä, kun ratsastaa Lenniä. Se on niin kaverin perään, että kulkee perässä ja tulee eteen. Pisko huomasi tulleensa viilatuksi linssiin ja alkoi huudella kaveria. Jätin sinne ja lähdin Lennin luo. Herra nuori hevonen seisoi kiltisti pihalla odottamassa. Pojot sille.
Kiipeilin selkään ja jälleen kerran jouduin toteamaan, että etupää ei pure ja takapää ei potki, mutta keskeltä on kyllä pirskatin liukas. En tiedä onko se tuo tasaisen pyöreä malli, minun kangaspaikkaiset housut vai kesäkarva vai kaiken yhdistelmä, mikä tekee tuon todella vaikeaksi pysyä selässä ilman mitään. Olen kuitenkin paljon ratsastanut ilman satulaa ja myös tämmösiä pyöreitä, mutta mikä ihme tekee tästä niin hankalan tuntuisen? Noh, silkalla sinnillä päätin, että käydään kuitenkin mutka käppäilemässä silläkin uhalla, että luisun alas. Käppäily meni hyvin siihen asti, että jouduin pikkasen enemmän tukeutumaan pohkeilla hevoseen, johon pohkeille herkkä hevonen alkoi poukkoilla kuin kumipallo. Aloin itsekseni naureskelemaan tuota kumipalloilua ja hevonen totesi, että mikähän nyt mättää ja pysähtyi seisomaan silkasta hämmästyksestä. Ihme kyllä pysyin selässä naureskelusta ja liukkaasta selästä huolimatta. Vähän vielä käppäiltiin tämän jälkeen ja hyödynsin hevosen herkkyyttä ja kaulanarun kanssa otettiin väistöjä ja peruutuksia. Meni kyllä kivasti tuon poukkoilun jälkeen. Ensikerralla vain muistetaan laittaa edes huopasatula selkään.
* Niin tämä kaulanaruasia. Pitkään mietin teenkö narusta itse kaulanarun vai tilaanko tuollaisen köysinarun vai innostuisinko tilaamaan jopa ihan nahkaisen cordeon. Tässä arvonta-aikana käytettiin jalustinhihnaa, johon vaihdoin erinlaisen soljen. Noh, tämä on ollut oikein mainio kapistus. Jämäkkä, pysyy kaulalla vaikka ei pidä kiinni, ihan kiva pitää kädessä, vaikka onkin leveä. Mutta tuo meidän versio on vain ollut aika lyhyt (tai hevosen kaula on paksu ja "lapaosa" pitkä, jolloin remmi jää kauas). Olen koittanut löytää pidemmän jalustinhihnan käytettynä. Sitä en löytänyt, niin kun löysin kohtuuhintaiset uudet niin ne ostin. Eilen testattiin tuota pidempää hihnaa ja se on kyllä ihan just eikä melkein. Ja siinähän on vielä säätömahdollisuus kaiken lisäksi. Nyt vain pitäisi raskia heti "tuhota" tuota ja vaihtaa siihen solki.
Yhtenä aamuna kävin laittamassa hevosia ulos ja kun menin talliin, Lenni pötkötteli karsinassaan. Sain käydä vieressä rapsuttelemassa ja heppa vain pötkötteli rauhassa. Otin tämän suurena luottamuksenosoituksena. Kiitos siitä pikkuheppa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti