Tervetuloa seuraamaan sarjaamme "Näin kuntoutat ratsastajan hevosen kesäloman jäljiltä". Vuorossa osa 5.
(tosin toim. huom., että eihän tämä vaan tuosta kesälomasta johdu, vaan myös sitä edeltäneestä vähäisestä ratsastuksesta.)
Suunnittelin pientä iltaratsastusta, mutta muutin suunnitelmaa myöhäiseksi venyneen ajankohdan vuoksi ihan vain selässä istuskeluun. Lennillehän tämä passaa ihan bueno. Mikä sen parempaa, kuin vain seisoskella ja syödä...
Jalkojen asento alkoi olla ihan jees ja siedettävä. Tästä päässee jo ratsastamaankin kohtuudella. Alaselkä oireilee pikkaisen. Siellä samassa jumissa näyttävät olevan sekä lonkat, että alaselkä. Olen koittanut miettiä hevosta, joka olisi vähän valmiimpi ratsu ja sen verran hyvä hermoinen kaveri, että voisin käydä irroittelemassa tuon oman selän ja jalat, mutta menee tämä varmaan näinkin. Pikkuhiljaa.
Makoilin myös selässä, ihan pitkää pituuttanikin. Ja tietysti halailin hevosta selästä käsin kuin silloin pikkutyttönä. :) Samalla venyteltiin myös hevosta ja tarjosin omenan paloja kummaltakin kyljeltä. Vähän aikaa meni ennen kuin Lenni tajusi, että mikä tämä juttu nyt on, kun tuo tuola selässä käyttäytyy ihan kummallisesti.
Terapeuttista, myös pääkopalle.
Siinä selässä istuskellessa katselin tuota hevosen leveyttä. Tässä on siis hevosen sään kohta (varsinaista säkää tässä ei juurikaan ole, korkeintaan matalaksi voi mainita), jossa on siis kaksi kämmenenleveyttä ihan tasaista. Onhan tämä kätevää, että on pöytä kahvikupille hevosen selässä. :P
(toki hevosella pää alhaalla ja kesälomakiloja, että tästä osa tästä niistä, mutta leveä se on siltikin..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti