Nuoren kanssa käytiin iltalenkillä ohjasajon merkeissä. Meni tosi kivasti. Ajattelin, että tämä on parempaa treeniä maastoratsastusta ajatellen (kuin talutus), kun taluttaessa se taluttaja on siinä edessä "ottamassa vastaan" kaikki "pelottavat" jutut ensimmäisenä, mutta tässä nuori joutuu menemään "itse edeltä". En tiedä, onko tällä oikeasti mitään merkitystä, mutta ompa ainakin vaihtelua liikuntaan. Pari kertaa tuli vastaan asioita matkanvarrella, joita nuori sävähti ja jäi katsomaan, mutta muuten käveli reippaasti eteenpäin. On se ihan uskomaton. Kyllä tästä nuoresta maastomopo varmasti saadaan. Rohkeus ja uteliaisuus kohdillaan siihen hommaan. Pitäisi vain autoja ja mopoja saada vastaantulijoiksi, että päästäisiin niihinkin totuttelemaan enemmän.
Jouduin vain toteamaan matkalla, että pikkuratsu yhdistää ohjasavut pohkeiksi. Eli siis pieni ohjantaputtelu oikealle kankulle aiheuttaa kääntymisen vasemmalle ja päinvastoin. Siihen lisätään pikkuhevosen herkkyysaste, niin pariin kertaan oltiin mutkalla, ennen kuin ohjastaja tajusi tämän. Sitten sujuikin ihan loistavasti. Tämähän on ihan näppärä ominaisuus tämmöselle suustaan ja päästään herkälle tapaukselle, kunhan vain ohjastaja sen muistaa..
Mutta kivan näkönen poni se on tästäkin kulmasta. Aika hyvä beba. :D Jos jokin asia menee päin hevon peetä, niin kyllä tätä päin kestää mennäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti