Nappasin hevoset sisälle ja työnsin vanhuksen karsinaan ja otin nuoren harjattavaksi. Selvittelin harjan ja hännän, kun kerrankin sattui olemaan aikaa. Vanhus veti kamalaa stressiä ja pyöri ja hyöri karsinassa. Vanhuuenhöperyyttään luulee, että kaveri ei tuu takas. Liekö dementia vaivaa ja ei muista, että kyllä se tulee.
Nakkasin nuorelle suitset päähän ja lähettiin pihalle. Käytiin kävelemässä maastossa vedettömän vesikuopan ääressä, ajatuksena, että tullaan ratsastaen kahlaamaan sinne, mutta ei ollut vettä ei. Sitten tehtiin ohjasratsastaen hieman töitä kotiapäin mennessä ja vähän jatkettiin töitä myös parkkipaikalla. Sitten kiipesin selkään ja hohhoijaa... On tullut tässä viikon sisään selväksi, että mikä on se juttu jolla kroppa pysyy kuosissa... Ja voi elämä tuo hevonen on leveä! Yhtään ei heru armoa sieltäkään. Lonkat kun ei vaan ole auki, niin reisien asettuessa kohtuu siedetävään asentoon niin pohkeet on jossain kymmenen kilometrin päässä. Totesinkin tuossa selässä istuskellessa, että ei me taideta lähteä maastoon käppäilemään, kun en varmaan pysy selässä ensimmäistäkään askelta. Tämän kaiken lisäksi tuntui, että vaikka etupää ei pure, eikä takapää potki, niin keskeltä on kuitenkin liukas. Sileä kesäkarva ja pyöreän mallinen selkä ei tosiaan anna oikein pitoa istunnalle..
Siinä istuskellessa ja hevosta kehuessa päädyttiin kuitenkin sen verran kohtuulliseen olotilaan, että päästiin kävelemään vähän. Nuori sai vuolaita kehuja fiksuudestaan ja hermoistaan tämmösessä "terapiaratsun" työssä. Ei voi kuin olla tyytyväinen hevoseen, että tämän ikäisenä pystyy pitkän loman jälkeen toimimaan suoraan "terapiakäytössä" (selkävaivaiselle) omistajalleen.
Jos mahdollista vielä vuolaammat kehut tuli siitä kun tehtiin peruutukset pelkällä kaulanarulla. Siihen sitten lopeteltiin tämä selästäkäsin työskentely. Maastakäsin otettiin vielä omenan palojen avulla vähän venyttelyä. Tuntuu, että tuo oikea puoli on hevoselle aika paljon jäykempi, niin sitä sitten vähän venytellään.
Sitten vain hyttysmyrkyt päälle ja aitaukseen. Ja vanhus harjattavaksi. Vanhus oli sitä mieltä, että HÄN on todella loukkaantunut ja HÄN saa käyttäytyä kuin pahimmanlaatuinen villiponi. Pienellä työskentelyllä päästiin siihen lopputulokseen, että se HÄN aluksi kirjoitettiin pienin kirjaimin ja sitten vielä siitä termiin se. Vaikka onkin persoona isolla P-kirjaimella, niin kuitenkin vain hevonen, vaikka itse muuta saattaa kuvitellakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti