Kaviohommia

Ei alkanut kengittäjää kuulua ja en saanut yhteyttä, kun soittelin, niin tartuin ite toimeen. Tai siis työkaluihin.

Piskon kavion halkeama alkoi näyttää siltä, että nyt tarvii tehdä jotain ja yhtenä iltana kiskaisin kengät pois ja lyhentelin kaviota. Seuraavana aamuna soittelin kengittäjälle ja en saanut kiinni. Päivällä kävin kiskaisemassa takakengätkin pois ja lyhentelin takakavioitakin vähän. Ja sitten illalla kun kengittäjästä ei edelleenkään ollut kuulunut mitään, niin laittelin sitten vähän kaikkia kavioita.
Piskon etukaviot lyhensin ja sain kengät laiteltua jokseenkin kelvollisesti jalkaan. Takaset vuolin ja pikkasen pyöristelin siihen kuosiin, että jätin ilman kenkiä. Piskon etuset ei oikein kestä ilman kenkiä, takaset voi jättää kyllä ilmankin. Lennin kavioita lyhentelin kans. Etuset jäivät vähän kesken, kun loppui kunto. Pitää niitä käydä vähän vielä raspilla muotoilemassa.

Tehtiinkö meille siis oharit. No ei oikeastaan. Ei ollut tarkempaa aikaa sovittu ja sanoin, että ei paniikkia. Ja jos ois tullut ja ollut paniikki, niin oisin sitten koittanut häiriköidä useammin. Mutta kun osaan jotain tehdä noille itsekin, niin ei ollut mikään paniikki.
Olen tässä vuosien varrella n.7 vuotta laitellut omien hevosten kaviot kokonaan itse ja muulloin sitten satunnaisesti. Kun meille tuli hevosia, niin meillä kävi kengittäjä ja samalla harjoittelin itse kavion vuolua Jossain välissä kengittäjä sitten sanoi, että ei hän viitsi enää käydä, kun osaan itsekin. Raskausaikana piti löytää joku käymään kengittämässä, kun itse en enää taipunut ja kun hyvä kengittäjä löytyi, niin siitä lähtien olen sitten mieluummin ulkoistanut tämän homman. Olen kuitenkin sen verran hidas, että pienen lapsen kanssa ei meinaa olla aikaa ja lisäksi Piskon hajavarpaiset etuset koen vähän hankalaksi itselle laittaa ja tuon nuoren olen halunnut ammattilaisella vuolettaa, jotta kasvu pysyy oikeassa suunnassa. Mutta näin satunnaisesti onnistuu kyllä. Tosin tuo kengän naulaaminen on semmonen homma, jota en hallitse edelleenkään siten, kuin haluaisin. Kengättömien kanssa pystyn kohtuudella selviämään.
Meillä on oikeasti ihan huippu kengittäjä. Sovittuna aikana tulee ja on useimmiten vielä hyvissä ajoin paikalla. Osaava ja kertoo mitä tekee (jos haluaa tietää :D). Tällä kertaa oli vain varmasti kiirusta. Laittelin viestiä, että olen tämän tapauksen hoitanut ja siirretään meidän kengitysajankohtaa jonnekin kuukauden päähän. (huomaa varovainen suhtautuminen oman kengityksen ja vuolun kestoon).

Se on vaarallista touhua tuo kengitys, varsinkin näin harvakseltaan tehtynä. Tälläkin kertaa pari pientä naarmua sain aikaseksi. Ja niinkin typerästä asiasta, kuin raspin käytöstä ja keskisormeen. Ei voi aina voittaa. Hanskat ois tietysti voineet olla ihan pop. Mutta tästä sain innostuksen hankkia raspiini kädensijan. (jota en vielä löytänyt mistään. Tosimiehet ei vissiin niitä käytä..) Ja ehkä himpunverran sytyin ajatukselle sellaisesta uudesta hienonmallisesta innovaatioraspista, kuin RidersRasp. Tosin sitten kävin lukemassa, että se ei sovellukaan kavion lyhentämiseen, vaan vain pyöristämiseen, jolloin se ei ehkä ajakaan sitä asiaa, mitä ajattelin. Mutta samalla löysin saman valmistajan toisen innovaation RaspNGo, joka olisi ehkä enemmän ajattelemani. Ensinmainitut on jokapaikasta myyty loppuun (miten niin olen jälkijunassa näissä ideoissa) ja jälkimmäisiä ei ole tarjollakaan kuin jenkkilässä. Sepäs oli sitten hyvä idea.