Kuumetta

Kuumetta on. Pahoja nämä taudit. Kyseessä ponikuume!
Tämä on varmaan jonkinmoista henkistä kriisiä, kun yritän totutella ajatukseen Piskon eläkeläisyydestä. Ja samalla valmistautumista siihen tosiasiaan, että Pisko on vanha ja tilalle tulee jossain välissä joku toinen hevonen.

Taistelen oikeastaan kahdenlaista ponikuumetta vastaan.
Toinen ponikuume on semmosen isomman ponin kuume. Joko sellaisen valmiin, jolla pääsee heti ratsatelemaan tai vaihtoehtoisesti varsa kasvamaan Lennin rinnalle. Issikka kenties? vaiko piensuokki? ehkä jopa eestiläinen? Issikat houkuttelee eniten, mutta toisaalta houkuttelee tuo lännenratsastus, johon kolmikäyntinen olisi ehkä helpompi. Toisaalta taas ne kolme puhdasta askellajia löytyy varmasti issikastakin. Nelikäyntinen, ravivahva issikka tähän hommaan helpoin. Toisaalta sitten taas se passin ratsastaminen tulevaisuudessa houkuttelee.

Toinen ponikuume on sellaisen pienen ponin kuume. Sellaisen, jolla tyttö pääsisi talutuksessa ratsastelemaan. Ja äiti ajamaan. Toisaalta taas sitten meidän ajomaastot on talvisin vähän kehnot (sanoo hän, joka asuu lähellä ravirataa...).

Kovasti olen tässä miettinyt, että kokeilisinko syksyksi etsiä ylläpitohevosta. Kovasti haluttaisi tehdä enemmän hevosten kanssa. Lumeen tuloon asti/ vuoden vaihteeseen olisi mahdollista pitää. Toisaalta taas sitten painaa tuo heinätilanne-ennuste.
Toisaalta ja toisaalta. Jossittelua vaikka muille jakaa. Mutta kuume on.