Kun tuota ratsastushommaa on ollut vähemmän, niin on kerennyt tehdä kaikkea muuta. Tähän annettakoon vuodatusvaroitus. :D Olen viimeaikoina lueskellut kohtuullisen paljon nuorten hevosten koulutuksesta, sattuneesta syystä, kun tuossa tuo oma koulutusvaiheessa oleva on. Olen ihmetellyt, että miksi aina jokapaikassa nuoren kanssa aloittaessa painotetaan, että siinä pitää olla avustajia. Vähintään 1, mielellään 2 (jos ei kolmekin. Se kolmas voi vaikka ottaa kuvia, jos ei muuta hommaa ole.).
Minun onnettoman nykyinenkin nuori ois jäänyt aloittamatta, jos siinä pitäisi kavereita olla koko ajan ja vieläpä useampia. Tämän nuoren kanssa ratsuhommia opetellessa kävi yksi kaveri 4 vaiko 5 kertaa apuna ja kärryhommia opetellessa vissiin 3 kertaa (tähän tosin vielä muutama kerta tarvittais lisäksi). Ja ei siinä, ettei kavereita saa paikalle, mutta kun ammattilaisenkin saaminen paikalle tuntuu olevan niin kovin hankalaa. Olen varmaan tosi ärsyttävä ja vaikea tyyppi ja hevonenkin on raivostuttava kaakki, ei kait tässä muuta voi todeta.
Mutta takaisin aiheeseen, eli sen oman nuoren ratsuhommien aloitukseen. No joo, myönnettäköön, että kun yksin joudun työskentelemään, niin pohjustan hevoselle aika paljon asioita ennen kuin päästään tositoimiin. Siinä vaiheessa, kun olen ekaa kertaa selkään kiipeämässä, hevonen on jo tottunut siihen, että seison tuolin päällä harjaamassa, harjaan välillä selän yli toista puolta, makoilen selän päällä ja jalka on käynyt selän yli (ja yleensä myös persauksen päällä, sillä jos se selkään kiipeävä täti on niin jäykkä tai se liian pitkällä jalustimella selkään kiipeävä lapsi ei saakaan jalkaa heilautettua yli, niin se ei ole maailmanloppu). Ja tämän oman kanssa on myös tyttö käynyt selässä istumassa (ja pudottelemassa sieltä kumppareita). On myös totuteltu satulaan, tapahtui selkään kiipeäminen satulan kanssa tai ilman. Ensimmäisellä selkäännousulla saatetaan vain käydä istumassa selässä. Ja vaikka vielä seuraavillakin kerroilla. Muutama askelkin saatetaan siinä haparoida eteen ja taakse. No rush, katotaan mitä mieltä hevonen on.
Sitten (tai samanaikaisesti) opetellaan "ohjasratsastuksen" kautta työskentelmään noitten suitsivärkkien kanssa. Käännökset ja pysähdykset, niillähän pärjää jo kivasti. Samalla maastatyöskennellessä opetellaan kylkiin "pohjeavut".
Tässä vaiheessahan hevonen sitten osaakin jo suitsien kautta tulevat avut, pohjeavut ja ratsastajaakin osaa pitää selässä, niin sitten vain aletaan laittamaan nämä yhteen. Tässä vaiheessa yleensä on kiva jos on se yksi kaveri apuna ja tähän vaiheeseen pyysin kaverin käymään. Kaveri nousi selkään ja talutettuna käytiin se muutama kerta opiskelemassa. Tästä seuraavassa vaiheessakin ois kiva, jos ois taas kaveri toisen hevosen kanssa vetoapuna muutaman kerran, mutta koska kaikkea ei voi saada, niin kahdestaan hevosen kanssa on opeteltu. Ja siitä sitten vain kilometrejä alle ja lisää opiskelemaan.
Ja ne ajohommien alkeet. Yleensä on opiskeltu hommia jo lyhyillä ohjilla, joten se puoli on jo hallussa. Ihan kiva on jos ohjasajoon ainakin ekalle kerralle on kaveri taluttamassa hevosta, mutta jos ei ole, niin kyllä se siitä alkaa lutviutua. Voi vähän kiemurteluttaa aluksi, mutta kaikki on tähän mennessa hoksanneet mistä on kyse. Jääräpäisemmälle voi polkea lumihankeen polun, jota pitkin aluksi lähteä ohjasajamaan, jos ei muuten meinaa jutun juju aueta. Irtoaisoja en ole oikeastaan koskaan käyttänyt, yleensä aina suoraan käyttänyt kärryjä perässä.Yleensä aluksi ihan vain paikallaan ja kun se on ok, niin sitten olen sitä kaveria tarvinut, että on laitettu kärryt perään ja lähdetty liikkeelle. Pari kertaa ollaan tuon oman kanssa käyty kärryjä vetämässä ja pari kertaa haluaisin vielä jonkun kaveriksi tähän hommaan, ennen kuin keskenämme lähetään liikkeelle. Tätä olen tehnyt sen verran vähemmän.
Toki ymmärrän hyvin, että se ammattilainen, joka saa sen hevosen työstettäväksi ja kuukauden (tai kaksi) aikaa tehdä siitä ratsunalku ei voi tuhlata aikaansa tähän malliin. Mutta minä en ole ammattilainen ja mulla on nyt tähän mennessä ollut kaksi vuotta aikaa työstää tätä omaa pikkuhiljaa eteenpäin.
Kivahan se toki ois, jos ois avustajia apuna kaikessa. Mulla nyt ei vain ole ja en kyllä viitsi sen takia jättää hevosta kouluttamatta. On siis pakko käyttää päätään ja kehittää keinot siihen miten päästään etenemään.
Mutta tätä pitää kyllä miettiä, että ollaanks me tosiaan niin ärsyttäviä ja raivostuttavia ja vaikeita, kun kukaan ei halua meitä auttaa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti