Eilen illalla käytiin nuoren kanssa ihan vain hengailemassa. Alunperin ajatuksena oli hypätä selkään ilman satulaa, mutta mietin sitten toiseen kertaan, kun laitoin jalkaan toosi loistavat "ratsastushousut" (=collegehousut) ja laittelinkin huopasatulan selkään. Välikommenttina, että hitsi, että tuo hevonen on leveä! Spagaatia saa venytellä, kun selkään nousee ilman satulaa.
Suitsiksi valikoitui nuo, jotka on ollut tuon kineton turparemmin kanssa käytössä. Jätin sen kinetonin pois, joten jäljelle jäi vain niskahihna suoralla muovikuolaimella. Hyvin pelkistetty varustus siis.
Normaalisti yleensä tarkistan "päivän tilanteen" tekemällä aluksi jotain maastakäsin, mutta yhteistyö on ollut niin loistavaa jo pitkän tovin niin en alkanut mitään tekemään. Maastoonkin olen lähtenyt ilman mitään tsekkausta. Nyt täytyy kehua luottamuksen olevan kohdillaan. (koputan puuta)
Ja sitten siihen hengailuun. Käveleskeltiin, nautittiin, oltiin yhdessä. Ihan mahtavaa. Jotta ei olis mennyt ihan löysäilyksi, niin tehtiin muutamat ympyrät ja käännökset. Istunnalla ja pohkeella, aika pitkällä ohjalla.
Nuori oli päästään ja suustaan aika rauhallinen, en tiedä johtuiko tästä meidän totaalisen rennosta, lähes flow-tilasta vai onko tuo suora muovikuolain vain mieleinen vaihtoehto. Jonkinverran liikutteli kuolainta suussa, mutta ei yrittänyt purra kuolainta, vaikka siihen nyt oli kyllä sinällään parhaat mahdollisuudet, kun ei ollut minkäänmoista turparemmiä.
Mutta siis oli ihan mahtavaa. Ei saa sanoilla kuvailtua sitä tunnetta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti