tiistai 10. kesäkuuta 2014

Hölkkää

Kun hevosihminen päättää taas pitkästä aikaa lähteä kokeilemaan hölköttelyä, niin silloinhan on ihan loogista ottaa hevonen mukaan. Jos ei muuten, niin ainakin sitä varten, että jos tulee omat kyvyt yliarvioitua, niin voi hypätä kyytiin ja ookata kotia.
Otin siis tuon vanhuksen narunnokkaan ja lähettiin lenkille. Vanhuksen pitkä ja vetävä käyntiaskel sopi oikein hyvin vauhdiksi näin taas aloittelevalle hölkkääjälle. Mutta voi junttipulla-aasia, kun hänen korkeutensa mielestä hälle soveliasta tekemistä narunnokassa on tämä:
Aikamme keskusteltiin tästä asiasta ja herra tyytyi kohtaloonsa (tai siis vain napsimaan ohimennen puiden lehtiä). Loppumatkasta tämä koutsi alkoi sitten tökkiä selkään. "alas mennä jo, kotiapäin mennään, niin ei kyllä vauhti hyydy nyt".
Seuraavalle kerralle siis syötetään koutsi paremmin ennen lähtöä..

Sitten vaan herrasväki sisälle ja heinää eteen ja vesiastiat täyteen. Ja siis jos pitää ämpäri laskea käsistä siksi aikaa, että saa oven köytettyä kiinni, niin mihkä muualle sen vois laskea, ku hevosen selälle? Right?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti