Mikään ei vain piristä niin paljon, kun kehnon päivän jälkeen hypätä hevosen selkään ja suunnata maastoon. Jättää kaikki päivän murheet kyydistä ja keskittyä vain siihen hetkeen.
Kummankin hevosen kanssa maastoilusta nautin. Maastoilut ovat vain erinlaisia. Vanhemman kanssa voi nakata hevoselle pitkät ohjat ja tarttua harjasta kiinni ja antaa mennä. Nuoremman kanssa täytyy olla enemmän hereillä, kertoa mitä tehdään. Mutta yhtä kaikki molempien kanssa maastoilu on mukavaa.
Nuoremman kanssa maastoiltiin tänään. Vähän meinasi olla kavereita, joten mentiin aika reippaasti. Töltti irtosi aika kivasti ja muutama tosi kiva pätkä raviakin. Ajatuksena oli kokeilla niitä laukannostoja, mutta oli vain niin mahtava fiilis tölttäillessä, niin en edes muistanut enää moista. Mitäpä tuota, kylläpä sitä kerkeää. Valmis maailma ja silleen.
Nuori meni niin kivasti, että loppumatkasta hyppäsin kyytistä ja kävelin. Kotia kun päästiin, niin nuori oli ihan tikutettu täyteen itikkaa. Nappasin varusteet pois päältä ja suihkutin dr Rebeliä hevoseen. Sääskiä jäi jäljelle yksi...
Pihanurmi vaikutti maistuvan hyvältä. Nakkasin sitten molemmat hevoset tuonne pikkutarhaan syömään. Pihalle ei voinu jättää, kun raparperi vieläkin aitaamatta... Laiska minä...
Hilbarinkin sain pestyä ja rasvattua viikonloppuna. Satulan natina jäi sille tielleen. Kyllä ne vain huoltoa välillä vaativat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti