Sehän meni köpösti ja päättyi säpsyilyyn ja pukitteluun. Ei ollut ongelmia pysyä selässä, mutta tuon vasta sattuneen tippumisen jälkeen omat sykkeet nousi ylenpalttisesti tappiin. Kierroksen verran ratsastelin vielä ja tulin pois. Jonkinverran joudun vaatimaan nuorelta sietokykyä näiden minun heikkouksien osalta (niinkuin kakikki ratsastajat. Minun heikkoudet ovat vaan turhankin hyvin tiedostettuja), mutta en koe hirveän järkeväksi sitä tilannetta, että molempien osalta täytyy vetää "överiksi". Ei me siihen lopetettu, maastakäsin työskenneltiin vielä tovi. Opittiin jopa uusi asia. Olen tuota ohjasratsastusta tehnyt aika paljon ja olen siinä ollut vähän liian tiiviisti kiinni hevosessa. Siitä olen kahdelta valmentajalta saanut palautettakin ja nyt sitten keskityin siihen, että annan hevoselle enemmän tilaa. Reilulla lisätilalla päästiin siihen, että pystyttiin jopa juoksemaan. Tai siis minä juoksemaan ja Lenni treenaamaan tölttiä. Jes!
Nyt olisi se hetki, kun toivoisi, että se hevonen osaisi puhua tai olisi valmentaja lähellä, joka kävisi tulkkaamassa. :D Nyt olisi kysymyksiä: Onko tämä nuori hevonen nyt loman tarpeessa? Onko se vain kyllästynyt tuohon kenttätyöskentelyyn? Onko kyseessä vain ratsastajan testaus? Kun ei ole kukaan tulkkaamassa vastauksia näihin, niin on kuulosteltava itse. Lenni saa nyt pari päivää lomaa. Sitten käydään kokeilemassa maastossa reissu. Jos maastossakin meno on yhtä tahmeaa, niin otetaan sitten vähän pidempää lomaa ja keksitään ehkä enemmän jotain muuta tekemistä. Yritän muistutella itselleni, että tässä on kyseessä on kuitenkin sen verran nuori hevonen, että mieluummin tekee liian vähän, kuin liikaa tässä vaiheessa.
Mutta jotain positiivista. Itselle ei jäänyt semmonen apua, en halua tuon hevosen selkään -tunne vaan hinku ratsastamaan on aivan älytön. Menisin heti, jos olisi mahdollisuus. :)
Ja siitä muusta tekemisestä puheenollen. Valjaat ois taas pesty ja puunattu. Kärryt pitäisi vielä siistiä, niin valmiina oltais.
Piskoa suunnittelin käydä ajamassa, mutta taidan luopua siitä suunnitelmasta. Muistin kuinka paljon herralla on siinä hommassa sitten vauhtia.. Ei nyt välttämättä ole innostusta lähteä kokeilemaan, kaatuko hevonen aisojen välissä...
Jos tälle kesälle ei tule kärryjä ja valjaita käytettyä, niin taidan laittaa sitten nämä pois. Vähän nyt turhauttaa käyttää useampi tunti joka vuosi näiden puunaamiseen ja puhdistukseen ja vievät vielä tuhottomasti tilaa ja sitten ne on kerran vuoteen käytössä. Tosin viimekesänä kyllä käytettiin varmaan kymmenkunta kertaa.
Vision kuolaimesta sain yhden tarjouksen ja nyt käyn ankaraa mietintää, että ostanko sen tarjotun vai investoinko uuteen. Suurimpana mietinnän aiheena tässä on koko. Lennin kuolaimia mittailin ja oikea koko olisi varmaan 12cm. Mutta kun ei semmosta ole tarjolla. Se on joko 11,5 tai 12,5.
Kaikki kokoa 11,5cm kuolaimet mitä meillä on, on suumitaltaan 12cm (suora muovi ja länkkäsuitsissa kiinni oleva snaffle) ja sitten on muutamia 12,5cm kuolaimia (rollerit ja kaikki muut). Tarjottu kuolain on kokoa 11,5cm, mutta kuulemman ollut käytössä 12,5cm kuolaimia käyttävällä. En tiiä, en. Toisaalta ois sama laittaa rahat siihen uuteen, niin sen saa vaihtaa, jos on väärän kokoinen. Paitsi, että nyt kun lueskelen palautusehtoja, niin ei sitä kuolainta pysty kyllä suussa käyttämään, jos sen joutuisi koon puolesta vaihtamaan. Vaikeaa. Haen kohta Hööksistä sen halpiksen. Sen 11,5cm kuolaimen suumitta on 12cm... Tai sitten metsästän jostain sen mylerin, niitä on kokoa 4,75"~12,065cm. Paitsi, että mylereissä on 1/8" lisäpituutta suuosassa..
Mieli tekisi sanoa, että unohdan kaikki kuolaimet ja laitan kuolaimettomat, mutta sekään ei niin yksiselitteistä, kun niitäkin miljoonaa sorttia ja mikä niistä sitten hevoselle sopii. Tästä turhautumisesta huolimatta on sanottava, että todellisuudessa rakastan tätä varusteiden ominaisuuksiin perehtymistä ja niiden toimintaan käytännössä. Sammumaton on tämän osalta tiedonjano ja olenkin varsinainen nippelitiedon lähde. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti