Ensin Piskon kanssa köpöttelymaasto, jonka aikana saa selkä liikettä ja toivottavasti antaa jumia periksi. Sitten vertyneen selän kanssa Lennin kanssa maastoilemaan.
Toteutus:
Piskon kanssa suunnitellusti maastoon. Paluumatkalla hevonen kompastuu ja tipun selästä. Piskolla on huopasatula, niin en pääse takaisin selkään kuin vasta yhden kannon löytämisen jälkeen. Hevonen sikailee kaikin mahdollisin tavoin selkään nousussa ja kotiapäin lähtiessä. Hevonen ruotuun ja tulin alas selästä ja kävelin loppumatkan. Hevoset talliin ja tarkastamaan vauriot. Hevosella ei mittään. Itsellä kaikki liikkuu, mihinkään ei satu suunnattomasti. Kyynärpää ryysännyt auki, polvessa ryysäysjäljet, mutta ei auki asti. Niskoja ja kylkeä jomottaa ja tuntee, että on tärähtänyt. Huomenna voi olla aika jumissa... Kyynärpään teippaus ja kohti toisen hevosen ratsastusta. Luovuin heti alkuunsa maastoiluajatuksesta. Jos tuo ehkä eniten tärähtänyt käsi alkaa oireilemaan, niin ei olla missään keskellä metikkoa.
Lennille Dyggur selkään ja menoksi. Lenni oli tahmea, todella tahmea. Tuntui, että hevonen hyytyy alamäkeen. Komensin kuitenkin liikkeelle ja kivasti se sitten liikkuikin. Tosin edelleen aika tahmeasti, mutta parani loppua kohti. Taivuteltiin ympyröillä ja tölttäiltiin ympyröitä ja raviakin alkoi taas tarjoilla lopuksi. Katselin jo, että etujalassa alkaa olla jo jonkinlaista nostoa töltissä, ei ole ihan kokoaikaa semmosta herkästi passitahtista hiihtämistä. Hyvän pätkän jälkeen lopettelin ja jäi hyvä mieli.
Dyggur tuntui hyvältä. Pystyin istumaan ja aivanko ainakin vasen puoli selästä olisi alkanut aueta ja lonkkakin alkoi antaa periksi (kivusta päätellen).
Tällä hetkellä niskoja jomottaa aika lailla. Vähän heikottaa, mutta sen syyllinen saattaa olla myös unohtunut syöminen... Kröhöm... Mutta seurataan tilannetta. Lenniä vähän jo varoittelin, että saattaa päästä vähäksi aikaa lomailemaan jos tästä oikein jumii... Ja Piskon kohdalla täytyy tosiaan alkaa suunnittelemaan tuota ratsastushommien lopettamista. Alunperin ajatus oli syksyllä jättää ratsastushommat, mutta taitaa tulla aikasemmin jo ajankohtaiseksi...
Lenniä ratsastaessa samalla testasin tuollaista vyötä, jossa soljet tasapainottuvat. Jo pitempään on ollut tarkoitus ostaa nahkavyön (55cm) rinnalla aavistuksen verran lyhyempi vyö, tai samanmittainen ilman joustoja (kun tuo nahkainen vyö menee aika viimeisiin reikiin nyt Lennin hieman hoikistuttua (mikä johtunee vain talvikarvan tiputtamisesta :D )). Päädyin sitten tällaiseen 50cm vyöhön. Hööksistä meinasin investoida, mutta sitten sattui vähän käytetty edullisempi versio silmään, niin sen sitten ostin. Ihan kivan oloinen vyö. Solkien tasapainottumisesta en huomannut mitään erikoisempaa, paitsi kiristäessä sitä toista, se toinen liikkuu myös. Sympatex materiaalista toivoin sen verran lähmäisyyttä, että tuo Dyggur ois huovan kanssa tällä vyöllä yhtä jämäkkä, kuin millä tahansa vyöllä ilman mitään alustoja. Ja ainakin vaikutti, että se efekti oli toivotunlainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti