Pohdintoja: Osa miljoona ja yksi. Nuorten hevosten koulutuksesta.

Kun tuota ratsastushommaa on ollut vähemmän, niin on kerennyt tehdä kaikkea muuta. Tähän annettakoon vuodatusvaroitus. :D Olen viimeaikoina lueskellut kohtuullisen paljon nuorten hevosten koulutuksesta, sattuneesta syystä, kun tuossa tuo oma koulutusvaiheessa oleva on. Olen ihmetellyt, että miksi aina jokapaikassa nuoren kanssa aloittaessa painotetaan, että siinä pitää olla avustajia. Vähintään 1, mielellään 2 (jos ei kolmekin. Se kolmas voi vaikka ottaa kuvia, jos ei muuta hommaa ole.).
Minun onnettoman nykyinenkin nuori ois jäänyt aloittamatta, jos siinä pitäisi kavereita olla koko ajan ja vieläpä useampia. Tämän nuoren kanssa ratsuhommia opetellessa kävi yksi kaveri 4 vaiko 5 kertaa apuna ja kärryhommia opetellessa vissiin 3 kertaa (tähän tosin vielä muutama kerta tarvittais lisäksi). Ja ei siinä, ettei kavereita saa paikalle, mutta kun ammattilaisenkin saaminen paikalle tuntuu olevan niin kovin hankalaa. Olen varmaan tosi ärsyttävä ja vaikea tyyppi ja hevonenkin on raivostuttava kaakki, ei kait tässä muuta voi todeta.

Mutta takaisin aiheeseen, eli sen oman nuoren ratsuhommien aloitukseen. No joo, myönnettäköön, että kun yksin joudun työskentelemään, niin pohjustan hevoselle aika paljon asioita ennen kuin päästään tositoimiin. Siinä vaiheessa, kun olen ekaa kertaa selkään kiipeämässä, hevonen on jo tottunut siihen, että seison tuolin päällä harjaamassa, harjaan välillä selän yli toista puolta, makoilen selän päällä ja jalka on käynyt selän yli (ja yleensä myös persauksen päällä, sillä jos se selkään kiipeävä täti on niin jäykkä tai se liian pitkällä jalustimella selkään kiipeävä lapsi ei saakaan jalkaa heilautettua yli, niin se ei ole maailmanloppu). Ja tämän oman kanssa on myös tyttö käynyt selässä istumassa (ja pudottelemassa sieltä kumppareita). On myös totuteltu satulaan, tapahtui selkään kiipeäminen satulan kanssa tai ilman. Ensimmäisellä selkäännousulla saatetaan vain käydä istumassa selässä. Ja vaikka vielä seuraavillakin kerroilla. Muutama askelkin saatetaan siinä haparoida eteen ja taakse. No rush, katotaan mitä mieltä hevonen on.
Sitten (tai samanaikaisesti) opetellaan "ohjasratsastuksen" kautta työskentelmään noitten suitsivärkkien kanssa. Käännökset ja pysähdykset, niillähän pärjää jo kivasti. Samalla maastatyöskennellessä opetellaan kylkiin "pohjeavut".
Tässä vaiheessahan hevonen sitten osaakin jo suitsien kautta tulevat avut, pohjeavut ja ratsastajaakin osaa pitää selässä, niin sitten vain aletaan laittamaan nämä yhteen. Tässä vaiheessa yleensä on kiva jos on se yksi kaveri apuna ja tähän vaiheeseen pyysin kaverin käymään. Kaveri nousi selkään ja talutettuna käytiin se muutama kerta opiskelemassa. Tästä seuraavassa vaiheessakin ois kiva, jos ois taas kaveri toisen hevosen kanssa vetoapuna muutaman kerran, mutta koska kaikkea ei voi saada, niin kahdestaan hevosen kanssa on opeteltu. Ja siitä sitten vain kilometrejä alle ja lisää opiskelemaan.

Ja ne ajohommien alkeet. Yleensä on opiskeltu hommia jo lyhyillä ohjilla, joten se puoli on jo hallussa. Ihan kiva on jos ohjasajoon ainakin ekalle kerralle on kaveri taluttamassa hevosta, mutta jos ei ole, niin kyllä se siitä alkaa lutviutua. Voi vähän kiemurteluttaa aluksi, mutta kaikki on tähän mennessa hoksanneet mistä on kyse. Jääräpäisemmälle voi polkea lumihankeen polun, jota pitkin aluksi lähteä ohjasajamaan, jos ei muuten meinaa jutun juju aueta. Irtoaisoja en ole oikeastaan koskaan käyttänyt, yleensä aina suoraan käyttänyt kärryjä perässä.Yleensä aluksi ihan vain paikallaan ja kun se on ok, niin sitten olen sitä kaveria tarvinut, että on laitettu kärryt perään ja lähdetty liikkeelle. Pari kertaa ollaan tuon oman kanssa käyty kärryjä vetämässä ja pari kertaa haluaisin vielä jonkun kaveriksi tähän hommaan, ennen kuin keskenämme lähetään liikkeelle. Tätä olen tehnyt sen verran vähemmän.

Toki ymmärrän hyvin, että se ammattilainen, joka saa sen hevosen työstettäväksi ja kuukauden (tai kaksi) aikaa tehdä siitä ratsunalku ei voi tuhlata aikaansa tähän malliin. Mutta minä en ole ammattilainen ja mulla on nyt tähän mennessä ollut kaksi vuotta aikaa työstää tätä omaa pikkuhiljaa eteenpäin.
Kivahan se toki ois, jos ois avustajia apuna kaikessa. Mulla nyt ei vain ole ja en kyllä viitsi sen takia jättää hevosta kouluttamatta. On siis pakko käyttää päätään ja kehittää keinot siihen miten päästään etenemään.

Mutta tätä pitää kyllä miettiä, että ollaanks me tosiaan niin ärsyttäviä ja raivostuttavia ja vaikeita, kun kukaan ei halua meitä auttaa. :D

Raveissa

Seuran puolesta oltiin mukana raveissa ja siellä vetämässä kolmen lähdön esittelyt. Itse henk koht kylläkin vain hevosenhoitajan roolissa.  Ei vielä Lennin kanssa tunneta olevamme siinä mallissa, että tuommosiin esiintymisiin lähdettäisiin. Oli aivan mukavaa käydä katsomassa raveja sieltä varikkoalueelta käsin. Yleensä ollut siellä yleisön puolella ja se ei jotenkin kovin hirveästi innosta. Ehkä pitäisi panostaa enemmän ja tutustua hevosiin, niin lähdöistä sais enemmän irti.
Kerettiin katsomaan ponilähtöäkin ja iik, 15 söpöä ponia jonossa. :) Lähtöjen esittelyt sujuivat kivasti ja pitkästä aikaa oli lämpöisehkö ja aurinkoinen päivä.

Tästä ravihulinoinnista innostuneena kävin illankähmässä ohjasajamassa Lenniä ja sehän meni ihan kuin sitä ois tehty aina. Edellisestä kerrasta aikaa kuitenkin varmaan vuoden päivät, toki lyhyillä ohjilla ollaan tehty paljon samankaltaista työskentelyä, niin osaahan se. Hevonen vaikutti pirteältä ja innokkaalta. Liekö pari päivän loma tehnyt hyvää, vai oliko tämä erinlainen työnkuva mieleistä. Tänään ei sitten käyty maastossa, mutta jos huomenna, joko ratsastaen tai sitten tuota ohjasajoa nyt hyödyntäen.

Kaveri ei sitten päässytkään piipahtamaan, joten vielä jäi arvoitukseksi tuo Hilbar. Noh, jospa tämäkin arvoitus jossain vaiheessa saisi ratkaisunsa.

Kuolaintilaus

Vision kuolain lähti tilaukseen. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin tilaamaan liikkeestä uuden, kun tuo koon arpominen on tosiaan ollut niin hankalaa. Tosin tiedustelin ensin tuota vaihto-oikeutta ja meidän pitäisi onnistua kuolainta testaamaan niin varovasti ensin suuhun, että se pysyisi uudenveroisena, jotta vaihto toiseen kokoon olisi mahdollinen. Yritys on kova. 11,5cm kokoisen kuolaimen nyt päädyin kuitenkin tilaamaan. Nyt odotellaan ja pidetään peukkuja.

Lenni on lomaillut maanantain jälkeen ja huomenna ois tarkoitus lähteä käymään maastossa testaamassa mikä on nuorukaisen fiilistaso tämän ratsastuksen osalta. Sain myös yhden kaverin puhuttua piipahtamaan sen verran, että kävisi antamassa näkemyksen, että istunko jotenkin väärin tai väärässä asennossa tuossa Hilbarin satulassa tai vääntääkö itse satula minut jotenkin hassuun asentoon, mikä kipeyttäisi tuota minun selkää.

Scanarabilta totesin löytyvän tuon kaulanarun lisäksi myös niitä chicago screws:eja. Kun vain saisi mitattua minkä mittaiset nuo keepersit tarvii. Äkkiseltään veikkaisin pidempiä. Mutta jos tuo kuolain hässäkkä ensin pois alta, ennen kuin mitään enempiä suunnittelee.

Kaulanarua mä metsästän, tahdon saada sopivan.

Jonkinmoista kaulanarua olen metsästänyt sitten kun sen käyttöä niin kovasti meille suositeltiin. Luulin, että se on kiven alla ja suunnittelin jo oman version rakentelemista. Yksi itseasiassa onkin, mutta lyhyenläntä.
Mutta mitä sitä, jälleen Scanarab pelastaa ja sieltähän se löytyy ja hintakaan ei kauheita kirpaise. Paitsi postikulujen kanssa vähän. Mutta pitää katsoa, jos jotain muutakin löytäisi...
http://www.scanarab.net/verkkokauppa/product_details.php?p=2825

Plaah

Plaah! Ei taas ratsastus sujunut ollenkaan. Lenni, selässään Dyggur. Ihan alun alkaenkin hevonen oli tosi hermostuneen oloinen. Nuo normaalisti hevosta miellyttävät rollerit oli nyt kauhean epämieluisat ja niitä piti purra oikein apinan raivolla. Oishan näistä merkeistä jo tyhmänkin ihmisen pitänyt tajuta, että tehääs jotain muuta, mutta ei. Ratsastamaan piti päästä.

Sehän meni köpösti ja päättyi säpsyilyyn ja pukitteluun. Ei ollut ongelmia pysyä selässä, mutta tuon vasta sattuneen tippumisen jälkeen omat sykkeet nousi ylenpalttisesti tappiin. Kierroksen verran ratsastelin vielä ja tulin pois. Jonkinverran joudun vaatimaan nuorelta sietokykyä näiden minun heikkouksien osalta (niinkuin kakikki ratsastajat. Minun heikkoudet ovat vaan turhankin hyvin tiedostettuja), mutta en koe hirveän järkeväksi sitä tilannetta, että molempien osalta täytyy vetää "överiksi". Ei me siihen lopetettu, maastakäsin työskenneltiin vielä tovi. Opittiin jopa uusi asia. Olen tuota ohjasratsastusta tehnyt aika paljon ja olen siinä ollut vähän liian tiiviisti kiinni hevosessa. Siitä olen kahdelta valmentajalta saanut palautettakin ja nyt sitten keskityin siihen, että annan hevoselle enemmän tilaa. Reilulla lisätilalla päästiin siihen, että pystyttiin jopa juoksemaan. Tai siis minä juoksemaan ja Lenni treenaamaan tölttiä. Jes!

Nyt olisi se hetki, kun toivoisi, että se hevonen osaisi puhua tai olisi valmentaja lähellä, joka kävisi tulkkaamassa. :D Nyt olisi kysymyksiä: Onko tämä nuori hevonen nyt loman tarpeessa? Onko se vain kyllästynyt tuohon kenttätyöskentelyyn? Onko kyseessä vain ratsastajan testaus? Kun ei ole kukaan tulkkaamassa vastauksia näihin, niin on kuulosteltava itse. Lenni saa nyt pari päivää lomaa. Sitten käydään kokeilemassa maastossa reissu. Jos maastossakin meno on yhtä tahmeaa, niin otetaan sitten vähän pidempää lomaa ja keksitään ehkä enemmän jotain muuta tekemistä. Yritän muistutella itselleni, että tässä on kyseessä on kuitenkin sen verran nuori hevonen, että mieluummin tekee liian vähän, kuin liikaa tässä vaiheessa.
Mutta jotain positiivista. Itselle ei jäänyt semmonen apua, en halua tuon hevosen selkään -tunne vaan hinku ratsastamaan on aivan älytön. Menisin heti, jos olisi mahdollisuus. :)

Ja siitä muusta tekemisestä puheenollen. Valjaat ois taas pesty ja puunattu. Kärryt pitäisi vielä siistiä, niin valmiina oltais.

Ohjasajoa voitais taas Lennin kanssa tehdä ja kärryjäkin voisi perään laitella, jos vain saataisiin joku kaveriksi. (Eli ei käydä. Ne parit kaverit, jotka tulisivat, ovat syystä tai toisesta estyneitä. Ja muita kavereita ei sitten löydykään. )
Piskoa suunnittelin käydä ajamassa, mutta taidan luopua siitä suunnitelmasta. Muistin kuinka paljon herralla on siinä hommassa sitten vauhtia.. Ei nyt välttämättä ole innostusta lähteä kokeilemaan, kaatuko hevonen aisojen välissä...
Jos tälle kesälle ei tule kärryjä ja valjaita käytettyä, niin taidan laittaa sitten nämä pois. Vähän nyt turhauttaa käyttää useampi tunti joka vuosi näiden puunaamiseen ja puhdistukseen ja vievät vielä tuhottomasti tilaa ja sitten ne on kerran vuoteen käytössä. Tosin viimekesänä kyllä käytettiin varmaan kymmenkunta kertaa.

Vision kuolaimesta sain yhden tarjouksen ja nyt käyn ankaraa mietintää, että ostanko sen tarjotun vai investoinko uuteen. Suurimpana mietinnän aiheena tässä on koko. Lennin kuolaimia mittailin ja oikea koko olisi varmaan 12cm. Mutta kun ei semmosta ole tarjolla. Se on joko 11,5 tai 12,5.
Kaikki kokoa 11,5cm kuolaimet mitä meillä on, on suumitaltaan 12cm (suora muovi ja länkkäsuitsissa kiinni oleva snaffle) ja sitten on muutamia 12,5cm kuolaimia (rollerit ja kaikki muut).  Tarjottu kuolain on kokoa 11,5cm, mutta kuulemman ollut käytössä 12,5cm kuolaimia käyttävällä. En tiiä, en. Toisaalta ois sama laittaa rahat siihen uuteen, niin sen saa vaihtaa, jos on väärän kokoinen. Paitsi, että nyt kun lueskelen palautusehtoja, niin ei sitä kuolainta pysty kyllä suussa käyttämään, jos sen joutuisi koon puolesta vaihtamaan. Vaikeaa. Haen kohta Hööksistä sen halpiksen. Sen 11,5cm kuolaimen suumitta on 12cm... Tai sitten metsästän jostain sen mylerin, niitä on kokoa 4,75"~12,065cm. Paitsi, että mylereissä on 1/8" lisäpituutta suuosassa..
Mieli tekisi sanoa, että unohdan kaikki kuolaimet ja laitan kuolaimettomat, mutta sekään ei niin yksiselitteistä, kun niitäkin miljoonaa sorttia ja mikä niistä sitten hevoselle sopii. Tästä turhautumisesta huolimatta on sanottava, että todellisuudessa rakastan tätä varusteiden ominaisuuksiin perehtymistä ja niiden toimintaan käytännössä. Sammumaton on tämän osalta tiedonjano ja olenkin varsinainen nippelitiedon lähde. :D

Full cheek keepers

Tuohon meidän full cheek kuolaimeen olen metsästänyt (hyvin epäaktiivisesti) noita keepers lenkkejä ja siksi nuo full cheekit on olleet yhtä harvassa käytössä (plus että hevonen ei niillä ihan perfect ole...). Keepersejä olen onnistunut löytämään vain ja ainoastaan yhdestä nettikaupasta (Suomesta). Niiden hinta 4,10e, eli aika edullisesti lähtevät. Mutta sitten tulee se mutta, postikulut 9,50e.... Mitään muuta tarpeellista en ole tuolta löytänyt, niin on sitten jäänyt tilaamatta. Nyt sitten kun sieltä olisi jotain muutakin löytynyt, niin nuo keepersit on tilapäisesti loppuneet.

Noh, mutta koska peukaloni ei kasva keskellä kämmentä, kävin kaivelemassa "romunahka" varastoani ja löysin sieltä yksien hajonneiden suitsien poskiremmit, jotka lähtivät mukaan työstettäviksi. Poskiremmit löysivät uuden työtehtävän. Vähän muokkausta vielä vaativat, mutta ihan kelvolliset näin pikaisesti tehdyiksi. Nuo pikalukolliset suitset vain eivät passaa tämän yhdistelmän kanssa.

Pisko 26v

Piskolla on tänään synttärit! Nyt rapsahtaa mittariin virallisesti se 26v.

Virallinen synttäriposeeraus

Synttärilahjaksi kävin investoimassa uudet päittet (riimu siis). Bucasin riimun ostin, jos ei muuten, niin nostalgia syistä. Herralla oli samanväriset Bucasin päitset meille tullessaan 12 vuotta sitten!!

Edelliset Bucasit alkoivatkin näyttää jo kohtalaisen pahalta... On näillä kyllä ikääkin varmaan se kymmenen vuotta. Eivät siis ihan ne alkuperäiset mukana tulleet, vaikka nekin kyllä vielä tallessa on.

Nuo ruskeat Bucasit ovat xfullit ja samankokoiset nytkin ostin. Kaikilta muilta mitoiltaan olivat just samat, mutta tuonne leukaremmiin oli ilmestynyt 5cm lisää mittaa ja ne tuntui sitten valtavilta. Olisin varmaankin saanut käydä vaihtamassa full kokoisiin, mutta niissä sitten menee tuo turvanympärys vähän ahtaanlaiseksi. (sama vika Lennin cob kokoisissa, turvanympärys vaikuttaa ahtaalta. suunniteltu selvästi vähän sirompaan päähän, kuin tämmöseen kylmäveriseen möykkyyn.) Mutta hätä ei tämännäköinen, otin ratkojan ja neulan ja langan (ja muutaman muun työkalun) kauniiseen käteen ja nappasin leukaremmistä sen viitisen senttiä vähemmäksi ja tadaa! Ne sopii.

Jättinokkareikä+aasikorvaposeeraus

Illalla kävin Lennin selässä. Huopasatulan laitoin. Vähän oli hevonen ihmeissään ihmisen toispuoleisuudesta ja se näkyi hevosessakin. Aivan kuin oltaisiin menty kuukauden verran taaksepäin edistyksessä ja tuo hevosen oikeapuoli ei meinannut taipua minnekään. Oma vasen puoli jumissa tarkoittaa siis hevosen oikean puolen taipumisen katoamista. :P Eniten ehkä teki tuo vasen jalka, joka on sisäsyrjältä kipeä, joten sillä ei pystynyt antamaan taipumiselle tilaa samalla tavalla kuin normaalitilanteessa. Noh mutta, vuolailla kehuilla hevonen teki hienosti töitä ja taipuikin lopuksi ihan hyvin. Hieno poni!

Vähempi jumi ja kuolainmietintää

En sitten kuitenkaan vielä hevosen selkään kiivennyt. Jos vähän parantumisaikaa soisi itselleen. Tänään olotila jo parempi, että jos tänään sitten.

Kun ei ratsastella, niin on ollut sitten aikaa miettiä tuota sylinterikuolain-asiaa. Mylereitä ei tunnu suomesta löytyvän kovin helpolla, ei käytettyinä, eikä uutena. Yhdestä paikasta kyselin, saamatta vastausta.
Visionia saa suomesta ja kirpaisisi vähän vähemmän hinnankin puolesta uutena. Ja Hööksistä löytyisi halpisversio sylinterikuolaimesta. Nyt sitten oikeastaan arvon tuon halpisversion ja Visionin välillä. Nämä ei nyt oikeastaan yksi yhteen ole, Hööksin sylinterikuolain on paljon suorempi ja ei "jousta" keskeltä lainkaan, kun taas vision taipuu jonkinverran keskeltäkin. Hööksin kuolain on vain vähän kaarevaksi muotoiltu, kun taas vision on enemmän muotoiltu. Molemmista löytyy kupariraidat ja paksuus melkein sama (Hööks 13mm, vision 14mm).
Tällä hetkellä kallistuisin enemmän tuon Visionin puoleen. Jos ei muuten niin sillä periaatteella, että köyhän ei kannata ostaa halpaa?
Jos vielä hetken malttaisi kuitenkin. Jos sattuisi vaikka se Myler löytymään. Se on normaalia minun tuuria, että kun jotain hommaan, niin sitten se löytyisikin käytettynä edullisesti.

Jumissa...

Illalla mietin, että uskaltaako sitä ollenkaan sänkyyn kallistaa nukkumaan, että pääseekö sieltä aamulla ylös. Sinne kallistin ja aamulla pääsi ihan kohtuudella ylös (kierimällä niin lähelle reunaa, että sieltä tippuu...). Eilisen kuperkeikan tuloksena siis tämän päivän fiilikset: niskat jumittaa, vasen jalka on lihaksista kipeä ja jumissa (tuntuu jalkaa nostaessa) ja tuo eniten osumaa ottanut vasen käsi on pikkasen turvoksissa ja lihakset myös kipeät ja jumissa. Ja tietty semmonen yleinen jäykkyys, kun varoo noita kipeitä jne. Mutta ei paha. Ja ennen kaikkea, selkä ei tunnu yhtään kipeältä! (liekö sitten vain muu kipuilu vie huomion pois siitä)

Jos tuossa illalla arpois, että kokeilisko kiipeillä tuon nuorukaisen selkään ja käydä pikkusen köpöttelemässä. Vaikka ilman satulaa. Nuoriherra monitoimiponin toimenkuva vaihtui toistaiseksi terapiahevoseksi.

Piskolla taitaa eläkepäivät alkaa piakkoin. Vielä ajattelin selässä käydä, kun tästä vähän tokenee, mutta vain tuolla aitauksessa. Ei lähdetä enää maastoon, siellä kun on aina niin hoppu herralla..

No ei todellakaan menny niinku Strömsössä...

Suunnitelma:
Ensin Piskon kanssa köpöttelymaasto, jonka aikana saa selkä liikettä ja toivottavasti antaa jumia periksi. Sitten vertyneen selän kanssa Lennin kanssa maastoilemaan.

Toteutus:
Piskon kanssa suunnitellusti maastoon. Paluumatkalla hevonen kompastuu ja tipun selästä. Piskolla on huopasatula, niin en pääse takaisin selkään kuin vasta yhden kannon löytämisen jälkeen. Hevonen sikailee kaikin mahdollisin tavoin selkään nousussa ja kotiapäin lähtiessä. Hevonen ruotuun ja tulin alas selästä ja kävelin loppumatkan. Hevoset talliin ja tarkastamaan vauriot. Hevosella ei mittään. Itsellä kaikki liikkuu, mihinkään ei satu suunnattomasti. Kyynärpää ryysännyt auki, polvessa ryysäysjäljet, mutta ei auki asti. Niskoja ja kylkeä jomottaa ja tuntee, että on tärähtänyt. Huomenna voi olla aika jumissa... Kyynärpään teippaus ja kohti toisen hevosen ratsastusta. Luovuin heti alkuunsa maastoiluajatuksesta. Jos tuo ehkä eniten tärähtänyt käsi alkaa oireilemaan, niin ei olla missään keskellä metikkoa.
Lennille Dyggur selkään ja menoksi. Lenni oli tahmea, todella tahmea. Tuntui, että hevonen hyytyy alamäkeen. Komensin kuitenkin liikkeelle ja kivasti se sitten liikkuikin. Tosin edelleen aika tahmeasti, mutta parani loppua kohti. Taivuteltiin ympyröillä ja tölttäiltiin ympyröitä ja raviakin alkoi taas tarjoilla lopuksi. Katselin jo, että etujalassa alkaa olla jo jonkinlaista nostoa töltissä, ei ole ihan kokoaikaa semmosta herkästi passitahtista hiihtämistä. Hyvän pätkän jälkeen lopettelin ja jäi hyvä mieli.
Dyggur tuntui hyvältä. Pystyin istumaan ja aivanko ainakin vasen puoli selästä olisi alkanut aueta ja lonkkakin alkoi antaa periksi (kivusta päätellen).

Tällä hetkellä niskoja jomottaa aika lailla. Vähän heikottaa, mutta sen syyllinen saattaa olla myös unohtunut syöminen... Kröhöm... Mutta seurataan tilannetta. Lenniä vähän jo varoittelin, että saattaa päästä vähäksi aikaa lomailemaan jos tästä oikein jumii... Ja Piskon kohdalla täytyy tosiaan alkaa suunnittelemaan tuota ratsastushommien lopettamista. Alunperin ajatus oli syksyllä jättää ratsastushommat, mutta taitaa tulla aikasemmin jo ajankohtaiseksi...

Lenniä ratsastaessa samalla testasin tuollaista vyötä, jossa soljet tasapainottuvat. Jo pitempään on ollut tarkoitus ostaa nahkavyön (55cm) rinnalla aavistuksen verran lyhyempi vyö, tai samanmittainen ilman joustoja (kun tuo nahkainen vyö menee aika viimeisiin reikiin nyt Lennin hieman hoikistuttua (mikä johtunee vain talvikarvan tiputtamisesta :D )). Päädyin sitten tällaiseen 50cm vyöhön. Hööksistä meinasin investoida, mutta sitten sattui vähän käytetty edullisempi versio silmään, niin sen sitten ostin. Ihan kivan oloinen vyö. Solkien tasapainottumisesta en huomannut mitään erikoisempaa, paitsi kiristäessä sitä toista, se toinen liikkuu myös. Sympatex materiaalista toivoin sen verran lähmäisyyttä, että tuo Dyggur ois huovan kanssa tällä vyöllä yhtä jämäkkä, kuin millä tahansa vyöllä ilman mitään alustoja. Ja ainakin vaikutti, että se efekti oli toivotunlainen.

Eih ja aih!

Voi simpuran simskatti tätä selkää! Kipuilee nyt sen minkä kerkeää. Kiipesin kuitenkin tänään sinnikkäästi hevosen selkään ja satulaksi laitoin Barefootin. T-o-d-e-l-l-a huono idea! Piti heti todeta, että tää ei oo pelkkä alaselänkipu, tää on jumittanut ihan kaikki lihakset alaselästä, alavatsasta, lantiosta ja reisistä. Ilman satulaakin ois ollu parempi, silloin olis edes hevosen lämpö lämmittänyt lihaksia ja ne ois ehkä pehminneet siihen spagaatiin, mutta satula siihen väliin, niin ei. Tässä vaiheessa olisi pitänyt järjen kertoa, että vaihdetaan satulaa tai mennään ilman, mutta ei...

Kaikesta tästä vastustuksesta huolimatta, vähän käytiin nuoren kanssa köpöttelemässä. Tänään saatiin taas pitkästä aikaa aikaiseksi semmonen sätkypäivä. Yliarvioin tarvittavan pohjaeavun ja siitä tuloksena sätkyilyä. Pysäytys aitaan ja hetken rauhottuminen ja siitä vähän käyntityöskentelyä ja lopetus lyhyeen. Tällä selällä ei kovin hirveitä sätkyjä kestä...
Puuh! Huomiseksi on saatava selkää sen verran vertymään, että lähetään kyllä varmasti maastoileen. Venyttelyä ja lämmin jyväpussi avuksi...

Maastoilua ennen sadetta

Eilen en saanut aikaiseksi hevosen selkään kiipeämistä. Taistelin uhkaavaa migreeniä vastaan lähes koko päivän. Särkylääkkeiden ja jyväpussin voimin pääsin voitolle ja migreeni ei päässyt "päälle", mutta sen verran ehti tehdä tuhoaan, että eipä minusta juuri mihinkään järkevään toimintaan ollut. Voi harmi, en sadepäivän kunniaksi voinut siivota...

Mutta tänään. Kerkesimpäs ratsastamaan ennen kuin sadejumalat antoivat palaa. Tuuli oli kyllä kova jo ratsastamaan lähtiessä, mutta sade alkoi vasta kun palasin toisen hevosen ratsastuksen jälkeen kotia. Lenkille en ehtinyt, ei voinut siihen asti enää sateen kanssa odottaa. Nyt siellä onkin melkoinen myrsky menossa. Ja minä sisällä sohvannurkassa. Puuttuu vain kupillinen kahvia. Kukahan keittäis?

Hevoset oli aamun nurmikonleikkaajina ja siitä sitten nappasin ensin mukaan Lennin. Mietin pitkään ja hartaasti, että lähdenkö maastoon, vai tyydynkö menemään kentällä, kun tuuli oli niin kova. Päädyin siihen, että ei se niin kova ole, että se pikkuhevosen mukanaan veisi. Noin kuvainnollisesti.

Varustetta niskaan ja menoksi. Ei hetkauttanut pikkumiestä trampoliinin lepattavat varoituslappuset, ei itsekseen liikuskelevat natisevat portit, ei edes edestä vauhdilla vipeltänyt orava. On se vain niin mahtava maastokaveri. Jos hevonen oli jälleen ihan täydellinen paketti, niin muuten vastustikin. Satula oli kallellaan oikealle ja en sitä saanut suoristettua sitten millään. Ei auttanut kuin kesken reissun kiivetä alas ja suoristaa satulaa. Löydettiin kannonnokka, josta pääsin kiipeämään uudelleen selkään. (normaalistikin koroketta käytän kyllä selkäännoustessa, mutta nyt kun selkä on taas kipuillut, niin ei ollut toivoakaan päästä selkään ilman) Ja nyt se satula oli sitten vasemmalle kallellaan. Siitä se oikeni ihan kohtuudella, mutta totesin, että juu ei tuota satulahuopaa (Eurohunterin? pad) enää tämän satulan alle. Ei hyvä. Satula on kuitenkin ollut hyvä huovan kanssa ja tuo huopa on ollut hyvä (Piskolla) käytössä, mutta näköjään tämä yhdistelmä ei vain toiminut.
Lenni meni niin kivasti maastossa, että loppumatkasta hyppäsin alas kävelemään ja sillä palkitsin pikkuhevosen hienon työskentelyn.

Piskon kanssa käytiin olemassa, fiilistelemässä ja hengailemassa. Huopasatulan laitoin selkään ja nakkasin hevoselle pitkät ohjat ja nappasin harjasta kiinni. Sit mentiin käymään pieni maastokävely. Ihan muutamaan kertaan ollaan tuolla maastossa koluttu, kun eipä juuri vanhukselle tarvinut kertoa mistä mennään. Virtaa oli niin mahottomasti, mutta malttoi silti kävellä. Innostuipa tuolla huutelemaankin taas pitkästä aikaa kesken maastolenkin. Takaisin tullessa hevonen pysähtyi portille automaattisesti ja odotti, että tulen alas. Päästin sen pihalle siksi aikaa, että sain portin kiinni. Sitten vain totesin, että tuuhan talliin, alkaa satamaan ja hevonen kävelee talliin. Helppoa. Joskus se osaa olla kuin ihmisen mieli tuo hevonen.

Hikeen ei kumpikaan tulllut, mutta vanhuksen loimittelin ulos sadeloimella, kun ei tuonne pihattoon mene. Nuori sai mennä nakuna ulos, kun se osaa hyödyntää tuota pihaton suojaa.

Nämä täydelliset maastot olisivat olleetkin liian täydellisiä, jollei jotain murhettakin olisi ollut mukana. Valitettavaksi harmituksekseni minun on ehkä nyt todettava, että minun selän kipuilun aiheuttaja on todennäköisesti tuo Hilbarin satula. Sillä kävin tänäänkin ratsastamassa ja tämä alaselän kipu on jotakin ihan jäätävää. Pitää nyt suosiolla käyttää Dygguria ja Barefootia vähän aikaa ja kun tämä selkä tästä toipuu niin kokeilla sitten kestääkö tämä selkä tuota Hilbaria satunnaisesti vai onko siitä luovuttava kokonaan. Huoh! Harmittaa niinkuin pientä oravaa, jonka hammas on poikki ja käpy jäässä..

Alkaisko siivoaan vai lähtiskö ratsastamaan...

Mietiskelin tuossa, että mitä tekis... Siivous nousi ensimmäisenä mieleen. Sulaa hulluutta!! Loppuviikoksi on luvattu vesisadetta, niin kerkeää sitä sittenkin siivota. Siispä ratsastamaan tietty!

Nuorelle nakkasin varusteet päälle ja lähdettiin kentälle. Maastoon teki mieli, mutta kentälle kuitenkin suuntasin. Oma kroppa vähän kipuili paikkapaikoin, niin ajattelin käydä tänään kentällä pyörimässä hakemassa tuntumaa ja fiilistä ja loppuviikosta sitten maastoon, jos ei nyt sada ihan hirveästi.
Nuori oli jotenkin kovin rauhaton suustaan. Suussa oli kuitenkin nuo rollerit, jotka on olleet ihan hyvät. Hmm... Muovista suoraa kuolainta oliivi tai D-renkailla jo tuossa katselin. Jos tuo suora kuolain hevoselle mieleisempi, niin sitä voidaan kyllä käyttää sitten. Omistaja vaan haluaisi tahtonsa läpi sen osalta, että kuolaimessa olisi vähän sitä "pinta-alaa" suupielessä...
Tuli mieleen myös Myler-kuolain. Semmonen ihan perus, ei mitään suuria kielentiloja. Sehän ois "suora", mutta nivelletty. Tämmönen mulla yhdellä hevosella oli ja silloin oli kyllä hyvä. Mutta mutta... Aika hintava kuolain uutena on vain testattavaksi... Jos jollain on käytettynä edullisempi 12,5cm kuolaimia normaalisti käyttävälle, niin voi tarjota. Olikos näissä, että piti valita kokoa pienempi kuolain, kuin normaalisti? Eli 11,5cm passais silloin meille.
Samanlainen sylinterikuolain löytyi myös Visionista. Vähän edullisempi vaihtoehto.. Pitää laittaa tosissaan harkintaan, jos tämmöstä testais.

Nuoren kanssa treenailtiin vähän tölttiä ympyröillä ja oikein kivoja pätkiä saatiin jälleen irti. Aika nopeasti nuori hyytyi työskentelyyn, joten hyvän pätkän jälkeen jätin treenit siihen. Olenkin tässä naureskellut, että tarvisin toisen tölttikaverin vähäksi aikaa, kun innostusta ois todella paljon enemmän, kuin mitä tuota nuorta voi "kiusata" vielä.

Käytiin vielä vanhuksen kanssa ilman satulaa vähän pyörimässä ja vanhus meinasi syttyä ihan kunnolla, kun leikittiin cowboyta ja ajettiin nuorta "lehmänä" aitaukseen. Tallille meinattiin mennä laukalla, mutta jarruttelin vähän, ettei nyt ihan mahottomaksi kaahailuksi mene.

Ja tosiaan tuo oma kroppa. Selkä on vähän oireillut nyt viimeaikoina. Mulla pieni aavistus mahdollisesta aiheuttajasta on, mutta en vielä uskalla sanoa ääneen...

Hölkkää

Kun hevosihminen päättää taas pitkästä aikaa lähteä kokeilemaan hölköttelyä, niin silloinhan on ihan loogista ottaa hevonen mukaan. Jos ei muuten, niin ainakin sitä varten, että jos tulee omat kyvyt yliarvioitua, niin voi hypätä kyytiin ja ookata kotia.
Otin siis tuon vanhuksen narunnokkaan ja lähettiin lenkille. Vanhuksen pitkä ja vetävä käyntiaskel sopi oikein hyvin vauhdiksi näin taas aloittelevalle hölkkääjälle. Mutta voi junttipulla-aasia, kun hänen korkeutensa mielestä hälle soveliasta tekemistä narunnokassa on tämä:

Aikamme keskusteltiin tästä asiasta ja herra tyytyi kohtaloonsa (tai siis vain napsimaan ohimennen puiden lehtiä). Loppumatkasta tämä koutsi alkoi sitten tökkiä selkään. "alas mennä jo, kotiapäin mennään, niin ei kyllä vauhti hyydy nyt".
Seuraavalle kerralle siis syötetään koutsi paremmin ennen lähtöä..

Sitten vaan herrasväki sisälle ja heinää eteen ja vesiastiat täyteen. Ja siis jos pitää ämpäri laskea käsistä siksi aikaa, että saa oven köytettyä kiinni, niin mihkä muualle sen vois laskea, ku hevosen selälle? Right?

Mahtavaa maastoilua

Mikään ei vain piristä niin paljon, kun kehnon päivän jälkeen hypätä hevosen selkään ja suunnata maastoon. Jättää kaikki päivän murheet kyydistä ja keskittyä vain siihen hetkeen.

Kummankin hevosen kanssa maastoilusta nautin. Maastoilut ovat vain erinlaisia. Vanhemman kanssa voi nakata hevoselle pitkät ohjat ja tarttua harjasta kiinni ja antaa mennä. Nuoremman kanssa täytyy olla enemmän hereillä, kertoa mitä tehdään. Mutta yhtä kaikki molempien kanssa maastoilu on mukavaa.

Nuoremman kanssa maastoiltiin tänään. Vähän meinasi olla kavereita, joten mentiin aika reippaasti. Töltti irtosi aika kivasti ja muutama tosi kiva pätkä raviakin. Ajatuksena oli kokeilla niitä laukannostoja, mutta oli vain niin mahtava fiilis tölttäillessä, niin en edes muistanut enää moista. Mitäpä tuota, kylläpä sitä kerkeää. Valmis maailma ja silleen.
Nuori meni niin kivasti, että loppumatkasta hyppäsin kyytistä ja kävelin. Kotia kun päästiin, niin nuori oli ihan tikutettu täyteen itikkaa. Nappasin varusteet pois päältä ja suihkutin dr Rebeliä hevoseen. Sääskiä jäi jäljelle yksi...

Pihanurmi vaikutti maistuvan hyvältä. Nakkasin sitten molemmat hevoset tuonne pikkutarhaan syömään. Pihalle ei voinu jättää, kun raparperi vieläkin aitaamatta... Laiska minä...

Hilbarinkin sain pestyä ja rasvattua viikonloppuna. Satulan natina jäi sille tielleen. Kyllä ne vain huoltoa välillä vaativat.

Hengailua

Eilen illalla käytiin nuoren kanssa ihan vain hengailemassa. Alunperin ajatuksena oli hypätä selkään ilman satulaa, mutta mietin sitten toiseen kertaan, kun laitoin jalkaan toosi loistavat "ratsastushousut" (=collegehousut) ja laittelinkin huopasatulan selkään. Välikommenttina, että hitsi, että tuo hevonen on leveä! Spagaatia saa venytellä, kun selkään nousee ilman satulaa.
Suitsiksi valikoitui nuo, jotka on ollut tuon kineton turparemmin kanssa käytössä. Jätin sen kinetonin pois, joten jäljelle jäi vain niskahihna suoralla muovikuolaimella. Hyvin pelkistetty varustus siis.
Normaalisti yleensä tarkistan "päivän tilanteen" tekemällä aluksi jotain maastakäsin, mutta yhteistyö on ollut niin loistavaa jo pitkän tovin niin en alkanut mitään tekemään. Maastoonkin olen lähtenyt ilman mitään tsekkausta. Nyt täytyy kehua luottamuksen olevan kohdillaan. (koputan puuta)

Ja sitten siihen hengailuun. Käveleskeltiin, nautittiin, oltiin yhdessä. Ihan mahtavaa. Jotta ei olis mennyt ihan löysäilyksi, niin tehtiin muutamat ympyrät ja käännökset. Istunnalla ja pohkeella, aika pitkällä ohjalla.
Nuori oli päästään ja suustaan aika rauhallinen, en tiedä johtuiko tästä meidän totaalisen rennosta, lähes flow-tilasta vai onko tuo suora muovikuolain vain mieleinen vaihtoehto. Jonkinverran liikutteli kuolainta suussa, mutta ei yrittänyt purra kuolainta, vaikka siihen nyt oli kyllä sinällään parhaat mahdollisuudet, kun ei ollut minkäänmoista turparemmiä.

Mutta siis oli ihan mahtavaa. Ei saa sanoilla kuvailtua sitä tunnetta. <3

Ratsastelua

Yritän kuumeisesti miettiä, että miten tämän selittäisin uudella tavalla, ettei kaikkia kyllästytä. Mutta en keksi muuta, niin samalla kaavalla kuin ennen. Käytiin Lennin kanssa maastoilemassa ja meni taas ihan huipusti! Menee reippaasti ja arkailematta eteenpäin. Ei kyttäile mitään ja menee kyllä joka reittiä, mitä vain pyytää. Aivan loistavaa, kun monitoimiponin yksi tärkeimmistä tehtävistä tulevaisuudessa on maastoilu ja yksinkin sinne maastoon pitää lähteä.
Käyntiä mentiin pääasiassa ja vähän tölttiä. Ja töltin lopuksi alkoi jälleen ravi löytyä.

Yhtenä päivänä käytiin kentällä, tai oikeastaan aitauksessa pyörimässä. Tölttäiltiin jonkin verran ja sitten tuolla aitauksessa kierrellessä otettiin muutama reippaampi pätkä laukan hakemiseen. Yksi laukannosto saatiinkin aikaiseksi, mutta laukka ei siitä jatkunut. Muut kerrat sitten loppuivat passiin. Passiahan me ei treenata, vielä. Mutta en ole kyllä kauheata stressiä ja paniikkiakaan siitä repinyt, jos nyt on sattunut passia menemään.
Tämä onkin mielenkiintoista tämä laukan hakemisen passivahvalla hevosella. "Normaali" hevosen voi vauhtia kiihdyttämällä ajaa laukkaan, mutta sepäs ei nyt onnistukaan, koska hevonen valitseekin mieluummin passin kuin siirtymisen laukkaan. Päädyin mietteissäni siihen, että tarvii vain ratsastaa hevoselle voimaa, kuntoa ja tasapainoa, että voidaan laukannostoja harjoitella tosiaan laukannostoina ja hieman kootumpana heti alkuunsa.
Ja tätä kirjoittaessa tajuan opettaneeni hevoselle maastakäsin laukannostot ääniavuin. D'oh! Dumbass!! Menen nurkkaan häpeämään. Hevonenhan osaa siis laukannostot jo, täytyy vain yhdistää ääniavut istuntaan ja pohjeapuihin. Noh, mutta silti se voima, kunto ja tasapaino tulevat tarpeeseen.

Kelit on olleet aika lämpöiset ja hiki on virrannut ratsastuksien jälkeen. Sinällään hyvä, hevoset on saaneet ratsastuksen jälkeen piehtaroitua oikein hyvän multa/muta/hiekka kerroksen päällensä, joka vaikuttaa toimivan parhaana luontaisena hyttyskarkotteena. Lennikin vaikuttaa raskivan luopua viimeisistä talvikarvoistaan vihdoin.

Pikkuaita oli syöty kahdessa päivässä. Nyt taas saa tovin kasvaa. Nurmikolle täytyy hevoset päästää. Alkaa olemaan jo pitkä. Kasvimaa on jo aidattu, raparperi täytynee vielä suojata. Sitten pääsee nurmenleikkurit töihin.

Kesää

Vähän on ollut hässäkkää, että ei nyt hirveitä ole hevosen selkään ehtinyt. Vanhuksen kanssa käytiin maastoköpöttelemässä ja mietiskelin siinä, että saattaa olla, että kesän jälkeen vanhuksen toimenkuva taitaa muuttua tästä puolieläkeläisestä ihan kokoaikaiseksi eläkeläiseksi. Lähtee kyllä reissuun aina mielellään ja täysilä! mutta aina lenkin aluksi röhii muutaman kerran aika kovasti. No joo, tätä on tehnyt jo jonkin aikaa ja on ihan ymmärrettävää, että kun lähtee liikkeelle, niin limat lähtee liikkeelle ja ne pitää röhiä pois. Mutta nyt reissulla "röhki" koko matkan. Päivähän oli kuuma, vaikka vasta illalla oltiin liikkeellä. Mutta seurataan tilannetta. Ja vaikka siirtyisikin kokoaikaisesti eläkeläiseksi, niin sehän ei tarkoita, että jäisi oloneuvokseksi. Edelleen pidetään maastakäsin lenkkeilyt yms mukana ohjelmistossa. Jätetään vain nuo ratsastajan kantamiset nuoremmille.

Rakentelin taas tuon pikkuisen kesäaidan hevosille. Siellä kasvaa jonkinverran vihreää, niin pääsevät sitä mutustamaan ja samalla siistimään tuon alueen. Ensimmäistä kertaa kun tuonne pääsivät, niin Pisko hyökkäsi suoraan vihreän ruohon kimppuun ja mitä tekee Lenni? Noh, Lenni tekee selvää vadelmapuskasta... Sille puskalle se ja sama, kasvaa rehottaa väärässä paikassa ja satokin on onneton ja kaikenlisäksi tuossa on piikkejä. (koskaan ennen törmänny piikikkääseen vadelmaan??) Mutta kummallinen hevonen! Pistää jo miettimään, että onko tuolla jotain puutoksia, kun syö vadelmapensasta ja yhdessä vaiheessa kaiveli tuolla maata kuin possu ja naposteli nokkosen juuria. Sen lisäksi kun on kuusia kaatanut tuonne aitaan niin muiden hevosten kanssa sieltä tulee semmonen havuton karahka ja Lennin jäljiltä siellä on  pelkkä paljaaksi kaluttu, siis tosiaan myös kuorittu, ranka. (Paitsi nythän Lenni on epäilyn alla, että on kuuselle/jollekin kuusen ainesosalle allerginen, joten sekin ilo nyt viedään) Mutta onko tämä vain issikoiden omia juttuja, että pärjäävät karuissakin oloissa tämmösillä neuvokkailla tempuilla vai onkohan tuolla jotain puutoksia, joita koittaa paikata?

Kävin taas shoppailemassa jotain hevosille. Kymppikilon suolakivet tarttui mukaan. Ne on pitänyt ostaa jo pidemmän aikaa edellisten huvettua. Lisäksi mukaan tarttui dr Rebel hyttyskarkotetta. Ainakin kuvittelen kovasti sen viimekesänä auttaneen. Ötökoitä on jo ja Lenni on parina iltana ollut aika hikinen, kun on riehunut hyttysten kanssa. Pitäisi vielä kaivaa hästsalva purkki ja Eläintenystävän ihonhoitosumute esille, niin ollaan taas valmiina kesän hyttysiin.

Koppakärryt pitäisi taas kaivaa esille pesua ja puunausta varten ja valjaatkin varmaan pesua kaipaavat taas. Päästäisiin perinteiselle kerran kesässä ajelulle... Vähän on alkanut mietityttää, että onkohan tämä nyt fiksua säilytellä ollenkaan näitä kärryjä ja valjaita, kun tosiaan kerran vuodessa yleensä ajamassa käydään. Mutta ei raski poiskaan laittaa toistaiseksi. Ja okei viime kesänä Lenni kävi kärryjen edessä kahteen kertaan ja Piskokin taisi olla kahdesti, että siitä tulee jo neljä käyttökertaa viimevuodelle. Jos tälle kesälle koittais pistää yhdellä paremmaksi? Ja jos sais tuota Lenniä vähän useamman kerran käytettyä kärryjen edessä.

Ratsastusta ja pihatto

Jonkunverran olen tässä viikonaikana käynyt ratsastelemassa. Pääasiassa illalla pikaisesti ennen sisällelaittoa. Ja osittain satulantestauksen merkeissä. Lenni on mennyt kentällä todella kivasti. Liikkuu hyvin ja taipuu ja väistää. Askellajit on pääasiassa niitä käyntiä ja tölttiä ja paikoitellen (possu)passia, mutta myös ravia on tullut pieniä kivoja pätkiä. Nyt ois tarkoitus vähän hellittää kentällä ja mennä enemmän maastossa. Jos vaikka maastossa haettais laukkaa. Sen verran ääpätön tuo kenttä, että tuntuu pieneltä kun alkaa vauhtia lisäämään nuoren kanssa. Iltaisin vain on monesti iskenyt laiskuus lähteä enää maastoon.

Ratsastuksen jälkeen sitä kuvittelee hevosen kuluttaneen edes vähän energiastaan. Mutta eipä juuri. Piskoa ratsastaessa Lenni irrottelee vielä riehumalla ja vetämällä ihan mielettömiä laukkaspurtteja, joihin yleensä liittyy myös valtava pukit. Villihevonen.

Yhtenä iltana löytyi Lennartti meidän pihattoladosta pällistelemästä. Olenkin miettinyt, että olikohan tuo turha remontointi. On Piskokin siellä käynyt, mutta Pisko ei ilmeisesti saa valtakuntaansa vartioitua, joten on pääasiassa ulkona. Mutta nyt on vahvistettu, että lato kelpaa, niin sinne voi niitä loppufiksauksiakin tehdä, jotta nyt paremmalla mielen voi pihatosta puhua. Ehkä sitten hamassa tulevaisuudessa voitaisiin elää enemmänkin tuota pihattoelämää. Nyt vielä Piskon tarpeet sanelee, että herran on päästävä omaan yksiöönsä yöksi lepäämään. Muuten ei vain lepää...

Satulakaupoilla

Hehkutin jo löytynyttä satulamallia ja sitten menee kaikki päälaelleen. Saatiin sovitettavaksi yksi satula. Tammalle, jolle tämä oli ostettu oli suorastaan valtavan kokoinen. Todella massiivinen satula. Pitkä ja takatoppaukset niin leveänmalliset että ovat puoliksi irti selästä.
Lennille testatessa eka reaktio oli semmonen epäuskoinen, että ei tämä nyt oikein istu, mutta pieni hetki selässä niin alkoi näyttää paremmalta. Joustava runkoinen satula vaatii hetken. Ei tuo Lennartti nyt niin paljon isompi hevonen ole, mutta heti satula oli jotenkin oikeassa kokosuhteessa.

Takaa toppaukset näyttää kivalta

Kapeaksi olisin arvioinut, mutta ei. Edestäkin satula istuu kivasti. Näkyisi paremmin ilman huopaa, mutta tähän kuvaan nyt toistaiseksi tyydyttävä.

Ja ne "hikijäljet" (ei nyt rehellisesti kunnolla hionnut, mutta sen verran, että saatiin jäljet aikaiseksi). Tästä varmaan tasaisempaa vaikea löytää. Himpun verran jälkien perusteella olisi ehkä pitkä. Paikallistetaan se takimmainen kylkiluu ja seurataan tilannetta. Satula ei kuitenkaan selässä näytä pitkältä, vaikka jäljissä semmosta viitettä oiskin. Hevonen liikkuu kuitenkin kevyesti ja mielellään satulan alla ja tuon Thorowgoodin testauksen jälkeen olen melkein satavarma, että hevonen kyllä ilmaisee huonon olonsa. Että tosiaan seurataan tilannetta. Tarkoitushan on että tämä runkosatula toimii noiden rungottomien rinnalla. Että satula selässä vaihtelee.

Nämä Framin hikijäljetkin olisin kelpuuttanut hyväksi, mutta onhan nuo toisen satulan jäljet siltikin paremmat. Tässä näkyy selvästi edessä tuollainen pörhistymä, joka kertoo siitä kapeasta kaaresta.

Ja sitten vielä saman satulan nostin Piskolle selkään ja Piskohan on aina ollut maailman helpposelkäisin tapaus. Siis niin monta satulaa on tähän selkään passannut, että ihan uskomatonta. Melkein voi sanoa, että lähes satulan kuin satulan on voinut tähän selkään nostaa. Iän myötä tullut selän putoaminen on vähän rajoittanut satulan pituutta ja vähän aiheuttanut vaikeampaa mallia selkään. Mutta niin se vain tämä satula vaikutti kivalta tuossakin selässä. Eli myös Piskon kanssa voidaan tätä satulaa käyttää. Se mitä nyt jaksetaan enkkupenkkiä selkään laittaa, tai satulaa ylipäätään.

Niin ja tämä satula, merkiltään Hilbar ja malliksi epäilisin JC2.  Ainakin näin päättelisin. JC on joka tapauksessa ja JC2 speksit ja ulkonäkö sopivat paremmin, kuin JC1. Toppaukset täytynee uusia tulevaisuudessa, mutta vielä pärjätään.

Eli näin vaihtui lateksitopattu muokattava satula yhtäkkiä villatopatuksi "kiinteärunkoiseksi". Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Tämmönen meille nyt kuitenkin jäi.

Samana päivänä, kun tämän maksoin, lähti yksi meidän jemmalänkkäri sovitusmatkalle. Että jospa se nyt passaisi sinne.