Rauhallista Joulua!

Rauhallista Joulua!

Erkki ekaa kertaa (meillä) ratsun hommissa

Tulihan tuota pikkuhetki pähkäiltyä. Ja sitten ku semmonen sattu kohdalle, niin hupsista kävi taas näin. Tämähän on tuomonen Barefootin lampaankarvasatula. Oisin kyllä kovasti semmosta Cristin versiota himoinnut, mutta mutta... se hinta...

Ajattelin että jos nyt ihan hirveenä tulee semmonen olo, että tarvii jalustimet, niin ehkä saan minun käsityökyvyilläni semmoset tähän askarreltua. (Ja hyi, sehän on syntiä suunnitella ees tämmöstä. Häpeän!)

Ja pitihän tämä testata kummallekin ponille. Kuvia otin tietty vain toisesta ja kuvien laatukin on mitä on, mutta ei sa antaa sen häiritä.

Vastinhihnat on piiiiiiiiitkät. Juuri ja juuri sai kiristeltyä sopivaksi 50cm vyöllä näille minun poneille. (Tai noh, Erkin ympärysmitta sen verran enemmän, että sen kanssa ei oikeastaan sitten ollu mitään ongelmaa..) Tämä full kokoinen oli kuitenkin muuten ihan jees kokoinen näille. Ja ihan ok kokoinen omalle takapuolellekin. Täytyi vain todeta, että tuolla istuessa lonkat huutaa hoosiannaa... Ja etureisien venyttely ei ois ollenkaan pahasta...

On ehkä pakko nöyrtyä siihen tosiasiaan, että minun on varmaankin ihan turha haaveilla enää rungottomasta satulasta. Lonkat ei kestä. Jotain joustorunkoista ehkä voi ajatella. Ehkä..
---------------

Sittenpä kävi silleen, että Erkistä tuli kerta heitolla ratsuponi. Onhan tuosta jo pitkä tovi kun totesin, että Erkki vois olla valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen tässä ratsuopinnoissa. Sitten olen kysellyt kaveria ekalle ratsastuskerralle, siis jotakuta vähän taluttelemaan alkuun. Tämä sitten vaan siirtyi ja siirtyi koko ajan, kun on niin kova homma löytää semmonen ajankohta, että onnistuis järjestää. Ja sittenhän on ollu nuo tosi köpöt kelit vaikka ja kuinka pitkään. Nyt oli kelit kohillaan ja vaikka en kaveria onnistunut saamaan tähän hommaan, niin päätin, että käydään fiilistelemässä tilannetta.

Laittelin Erkille varusteet ja kävin sisällä selässä istumassa. Kaikki oli ok, niin nappasin mukaan Erkin, tuolin ja läjän heinää. Vein Lennin "kentän" laidalle heinäkasan ääreen. Laitoin tuolin siihen lähelle ja nousin Erkin selkään. Sitten hyödynnettiin Lenniä tukena ja turvana ja käytiin muutama kierros köpöttelemässä Lennin ympärillä. Vasen kierros meni oikein hyvin. Oikea ei. Liikkeelle lähdöt meni kivasti, tosin ensisijaisesti ääniapujen tuella. Pysähdykset onnistui hyvin.
Mutta ennen kaikkea hevonen oli kokoajan rauhallinen, rento ja "läsnä". Erkin jännitys menee aina siihen, että pää nousee taivaisiin ja hevonen "katoaa paikalta" noin henkisesti, vaikka fyysisesti paikalla olisikin. Pysähdyksissä Erkki aina vähän aikaa tuumaili tätä hommaa ja käänsi molemmin puolin pään minun jalkaan ja tarkisteli, että siellä se on.
Sanoisin, että oikein mallikas alku Erkin ratsunuralle.

Kuvia ei valitettavasti saatu ratsastuksesta todistusaineistoksi. Mutta pari kuvaa ratsu-reimasta silti.
----------

Erkin eka ratsastuksen jälkeen kävin ratsastelemassa Lenniä. Ja kävin toteamassa, että ei tuo "kentällä" pyöriminen oikein Lennille sovi. Jo parin kierroksen jälkeen Lennin käynti alkoi takkuilla ja alkoi löntystellä suunnilleen kuin vanha lehmä. Laajennettiin sitten reittiä ja kierrettiin vähän aitausta. Ja sain kuin sainkin motivoitua ponia vähän liikkumaan eteen. Siihen sitten lopeteltiinkin.

Vikaahan on ratsastajassa, kun hevonen näin hyytyy. Olen sanonutkin moneen kertaan, että minun on vaikea ratsastaa rauhallisia hevosia. Olen itse tosi rauhallinen, niin rauhalliset hevoset suorastaan lössähtävät minun kanssa. Rauhallisten hevosten kanssa minun täytyy kerätä itselle ihan kauhea tsemppi ja nostaa omia kierroksia. Se taas sitten on melkoisen kuluttavaa ja sitä ei oikein pitkään jaksa. Saati sitten, että se olisi kovin kivaa ratsastusta.
Sen sijaan vähän energisemmistä hevosista tulee aika sopivia minun kanssa. Mikä on taas sinällään vähän ironista, koska näin jossainmäärin ratsastuksessa traumatisoituneelle sopis paremmin ne rauhalliset hevoset. Ja koulutetut..
Noh, mutta Lenni on maastoillessa reippaampi ja siellä me saadaan niitä hyviä hetkiä ja onnistumisia. Ja täytyy myöntää, että tuo itse hevosen kouluttelu on vaan niin palkitsevaa..

Lennistä en kuvia hoksannut napata ratsastaessa/ratsastuksen jälkeen, mutta tässä parit fiilistelykuvat ihan muuten vain. Meillä on vähän lunta ja yhtäkkiä aika paljon pakkasta ja pikku vilaus näkyi aurinkoakin.

Ja Erkki on vihdoin voikko ilman mutaa!!!

Fiksuja poneja vai jääräpää kopukoita?

En oikein tiiä, että onko nuo hevoset fiksuja vai jääräpäitä. Joka tapauksessa tässä parina iltana on ilmeisesti ollut sen verran kiva keli, että kun olet mennyt poneja päästämään sisälle, niin ne ovat työntäneet pään ovesta sisälle ja hamunneet heiniä lattialta, ilman, että kummallakaan olisi ollut mitään aikomustakaan siirtää kavioitaan sisätiloihin.

Ei kait siinä sitten mitään. Olen nakannut heinät ulos ja vetänyt oven kiinni ja jättänyt sinne. Eihän se siitä ollut kiinni, ettenkö niitä olis sisälle saanut... Mutta jos herra hevosten mielestä ulkona on niin hyvä keli, että mieluummin siellä, niin ihan vapaasti. Ainahan tuo minua helpottaa, kun ulkona ovat.
--------

Lennartilla on ollut pitkän aikaa tuomoset Wahlstenin issikkasuitset, joissa alunperin oli niskahihna ja turpahihna yhdistettynä nahkasuikaleella.

Tästä olen muistaakseni joskus kirjoittanutkin, kun syämestä riipasi kun menin purkamaan sen pois. Tämän olen kuitenkin nyt testannut meillä tosi toimivaksi systeemiksi, kun yleensä maastosta tullessa hyppään alas selästä tuolla matkan varrella ja otan turparemmin kokonaan pois, löysään satulavyötä ja kävellään loppumatka kotia.
Nyt löysin Erkille samanlaiset suitset. Tummanruskeana. Nam. Pitää vain niistäkin ennen käyttöönottoa purkaa tuo yhdistävä nahkasuikale pois. Ja puunata ohjat.
Ja vaatis kaikki muutkin nahkavarusteet puunaamista. Ei tee hyvää tämä jatkuva kostea keli nahkavarusteille.
------------

Veisduukki (kuten tyttö asian ilmaisi) osasi kertoa muiston parin vuoden takaa tältä päivältä. Olin kerjännyt kaveria maastoilemaan. Toiveena oli, että jos joku olis lähtenyt Piskolla veturiksi, kun minä oisin tullut silloin n. 10 kertaa ratsuna toimineena Lennartilla perävaununa. En muuten kahden vuoden sisään saanut ketään lähtemään mukaan maastoilemaan. Mutta ei siinä mitään. Lennartista on tullut tässä kahden vuoden aikana oikein loistava ja turvallinen maastomopo, vaikka ei kavereita ole ollutkaan.

Nyt häikäisee

Mulla on tuossa ollut nuo Vision ja Myler kuolain ja ihan uteliaisuuttani hankin myös tuollaisen Hööksin halpisversion tuosta sylinterikuolaimesta, kun sellainen sattui tulemaan edullisesti vastaan. Ei sinällään, että se uutenakaan hinnankiroissa olisi ollut, mutta kun tuo lähi-Hööks lopetti, niin ei ole tullut sitten semmoisessa käytyä.

Lennillähän on ollut jo pitkään käytössä tuo Mylerin D-renkailla oleva kuolain. Pitkäänhän me sopivaa etsittiinkin ja tuo oli Lennille se mieleinen vaihtoehto. Vision oli ihan hyvä, mutta Myler parempi. Hööksin versio oli Lennin mielestä ihan jees. Lennin kohdalla nämä varmaankin asettuvat järjestykseen Myler, Hööks ja viimeisenä Vision.

Erkin kanssa aloiteltiin suoralla muovikuolaimella ja ei se nyt ihan mieleinen Erkille ollut. Kelvollinen, mutta aiheutti muljaamista. Erkki sai sitte tuon Hööksin kuolaimen käyttöön ja on kyllä ollut siihen tyytyväinen. Erkki asettaa kuolaimet järjestykseen Hööks, Myler ja viimeisenä Vision.

En oikein tiedä, että mikä tuossa Visionissa on se juttu, että mulla nämä hevoset jättävät sen jumbosijalle. (tokihan tämä on näin omistajan mututuntuma, kun eihän nää paljoa praataile nämä hepat). Mutta siis ulkonäöltään tuo vision on paljon samanlainen kuin tuo Myler. Ja muotoilultaan "heikoin" on tuo Hööksin kuolain, joka nyt on periaatteessa vain suora pötkylä. Kaikissa on kupariraidat ja näissä mitä mulla on, niin kaikissa on jonkinmoinen kiinteä rengas. (myler D, vision oliivi ja Hööks D-mäinen). Jännät ovat hevosten suut.
-------------

Mää ostin itelle joululahjan! Lennartilla on ollut nuo Karlslundin bling bling suitset ja mulla on ollut niihin kaksi eriväristä turpahihnaa. Nyt sitten investoin toisen niskaremmin ja tuohon turkoosiin turpikseen sopivan otsapannan ja tadaa! Nyt on molemmilla poneilla "jos tuntuu, että tulevaisuus ei häikäise, niin lisätään prkl väkisin sitä häikäisyä" -suitset.

Kuvat puhuu puolestaan, kuinka vähän hevosia kiinnosti tämä minun suitsi-hifistely. Ja suitsien säädötkään ei ihan kohdilleen tuolleen lonkalta osuneet. Ja kuvien laatu on tietysti aina taattua puhelinlaatua. Vielä mie jonakin päivänä opettelen ottamaan kuvia.

Ja pitihän se saaha myös toiselle ponille nuo Karlslundin päitset. Tosin pieni pettymys oli, kun olivat menneet muutamaan riimua. Lennillä päässä nuo uudet. Niihin oli ilmaantunut tuomoset metallipylpyrät (siis purjerenkaat) noihin reikiin ja turvanpäälyspehmuste oli muutettu sympatexista tuomoseksi mattamaiseksi kangasmateriaaliksi. Pöh. Ja sitten vielä tölttikuvat oli tehty tummemmalla langalla ja melkeimpä uskaltaisin väittää, että laatukaan ei niin hyvä tuossa brodeerauksessa, kuin aiemmin.

Ja sitten vielä tilasin heijastinsatulahuovan. Tämä nyt on samanmerkkinen, kuin nuo meidän heijastinriimut. En nyt voi sanoa, että olisin ihan täysin tyytyväinen ollut noihin riimuihin. Ovat jotenkin kovan oloista materiaalia, metalliosiin on jo ilmestynyt ruostepilkkuja ja noh, Erkin riimusta on turpaosasta lähteny heijastimet kävelemään. Viimeinen nyt meneee kyllä Lennin piikkiin, herra Lennartti kun tykkää roikkua kaverin riimussa juuri tuossa turpaosassa.
Niin eksyin aiheesta. Heijastinsatulahuopa. Tässä huovassa puhutteli tuo, että tämä on kokonaan musta. Salama paljastaa sitten, että kyllähän tuossa heijastinta on.

Kävin taas pitkällistä taistelua itsekseni, että tilaanko pony vai full kokoisen huovan. Muistelin, että ainakin Horzen myymät "omat" huovat ovat reilua kokoa, niin tilasin pony kokoisen. Noh, ei ollut kauhean reilua kokoa, mutta ihan ok kokoinen meidän satuloiden alle.
-----------------------

Ja mitähän muuta. Erkistä on tullut ihan mallikelpoinen karsina-asukki. Ponit ovat siis edelleen olleet yöt sisällä. On niin vaihtelevia nämä sääolot. Pääasiassa on märkää, mutta sitten välillä heittää 10 asteeen pakkasen kehiin. Mutta nyt *koputtaa puuta* meillä on lunta. Vähän. Mutta ompa kuitenkin. Ja tämä lumi nyt ainakin vielä toistaiseksi selvisi eilisestä vesisateesta, että jospa tämä nyt olis tullut jäädäkseen. Ja positiivisena asiana tässä lumitilanteessa on se, että Erkki pysyy v-i-h-d-o-i-n puhtaampana.

Sen verran mainittakoon Erkin karsina-asumisesta, että Erkin oven lukitus on varmistettu kettinginpätkällä ja palomiehenhaalla. Voin sanoa, että oli ihan näkemisen arvoinen ilme myyjä-sedällä rautakaupassa, kun ostin kiukaan, kaksi laatikkoa kiuaskiviä ja sitten vielä metrin pätkä kettinkiä kiitos. Siitä ilmeestä päättelin, että on vissiin ihan hyvä selittää pikkasen, että tämä kettinki ei nyt tuohon kiukaaseen liity mitenkään.

Tässä samalla katselen, kuinka heppapoijjaat leikkii tuolla aitauksessa. Siellä juostaan välillä hännät tötteröllä, sitten pysähdytään ja esitetään jalasta puremista ja sitten hypitään pystyyn ja taas otetaan spurttia. Lenni on ilmeisesti ihan sinut hokkakenkiensä kanssa, kun ei ole reikiä näkynyt. Ei Lennissä, eikä taistelukaverissa.
Vaikuttavat ainaki siltä, että olisivat tyytyväisiä eloonsa ja oloonsa. Ja onhan tämä hevosenomistajallekin luksushetkiä, kun pystyy ikkunasta seurailemaan heppoja.

Muistoja ja märinää

Pitkään on ollut tässä mielessä, että kirjoittelen ylös muistiin kaikkia juttuja Piskosta. Pisko suuressa persoonassaan ja viisaudessaan ehti tehdä jos jonkinmoista 13,5 vuoden aikana.
Tähän mennessä tämä kirjoittelu on aina kaatunut siihen, että pelkkä muisteleminen aiheuttaa semmosen porun, että siitä ei ihan heti loppua tulekaan.
Ja heti nousee kyyneleet silmiin. Voi elämä...
----------

Vielä kotona hevosineni asuessa meillä oli muutamia kymmeniä metrejä aitauksesta talliin. Iltaisin ruukasin päästää hevoset irti aidasta ja Pisko johdatteli tamma"laumansa" (2 tammaa) talliin ja oikeisiin karsinoihin. Yhtenä iltana jälleen normaaliin tapaan päästin hevoset irti ja Pisko lähti kuten aina johdattamaan tammoja tallia kohti. Mutta sitten tallin kohdalla ei tapahtunutkaan sitä normaalia 90 asteen käännöstä talliin sisälle vaan hevosten matka jatkui suoraan tietä kohti...
Sydämessä kävi semmonen pikainen rutistus ja kun en muuta siinä hädässä keksinyt, niin vihelsin kuin koiralle ja huusin, että Pisko takasin!. Pisko pysähty, katto vähän pöllämystyneenä "ai hitsi, mää unohin", käännähti ympäri ja juoksutti tammat talliin.
Kävelin sitten perässä yhtä pöllämystyneenä talliin sulkemaan ovia hevosten perässä.
-----------

Sen jälkeen kun olin tuon selkäni loukannut ja päässyt toipumisen jälkeen taas enemmän ratsastamaan, niin päätin, että täytyy kokeilla jonkinmoista estettä hypätä. Ihan vain itsensä voittaakseen jos ei muuten. Normaalisti Piskolle ei tarvinut kuin näyttää estettä, niin oli vauhdikas ja kuumuva pommi siinä alla, mutta tällä kerralla kaikki oli ihan toisin. Olin itse varmasti ihan kipsissä. Sen verran suuri haaste oli tuo esteen hyppääminen.
En ole koskaan tuntenut Piskon laukkaavan niin lyhyttä ja pyöreää laukkaa kuin silloin estettä lähestyttäessä. Esteen Pisko hyppäsi erittäin pehmeästi ja esteen jälkeen jatkoi pehmeää laukkaa, hidasti erittäin pehmeästi raviin, käyntiin ja siitä pysähdykseen ja käänsi sen jälkeen päänsä minun jalkaa vasten, kuin olisi kysynyt, että "Oletko kyytissä? Onko kaikki ok?". Ja kun kaikki oli ok, niin otettiin uusi hyppy ja jälleen toistui sama. Ihan muutaman kerran hypättiin este ja olin kyllä Piskolle kiitollinen tästä huolenpidosta. Sain hypättyä vielä esteen tuon selän loukkaamisen jälkeen. Ei se hyppääminen kyllä enää oikein innosta, mutta saimpahan jonkin trauman voitettua silloin.
-----------

Pisko ei koskaan ollut mikään "halinalleponi". Pisko, perisuomalaasena miehenä ei palijon puhunu, eikä pussannu. Saati sitten, että olis tykänny, ku lääpithään. Mutta  joka ikinen kerta, kun meni Piskon luokse, kun itketti tai oli muuten paha mieli, niin Pisko tuli seisomaan viereen. Tuuppasi turvalla, "no niin, kyllä se siitä" ja seisoi vieressä siihen asti, että helpotti. Ja niinä hetkinä sieti vähän sitä lääppimistä ja halailua. Kuhan ei kukkaan ollu näkemässä...
-----------

Ja nyt on pakko lähteä tekemään jotain muuta. Eihän tästä märinästä tule loppua...

Viilipytty ja mammanpoika

Olen viime viikonloppuna aloittanut luonnosvaiheeseen jumittuneen postauksen sillä, että "Jes! Maa on pikkasen valkoinen. Toivoa on, että tämä tästä vielä talveksi muuttuis." Noh, ei ole enää...

Vähän oli pakkasta ja kylmältä tuntui ja kävin talvivarustetta kaivamassa esille. Ei ois tarvinu vielä. Mutta saimpa korjattua toppahousut. Ne piti kyllä heittää pois ja ostaa uudet tälle talvelle, mutta mutta... Jos ne vielä vähän aikaa...
--------------

Hevoset on olleet yöt nyt sisällä. Kaiketi oisivat pihatossakin pärjänneet, mutta kun on ollut niin märkää koko ajan ja on täytynyt todeta, että vaikka tuo pihatto on ihan hyvä, niin ihan tämmöstä sademäärää ei kestä tulla tässä vaiheessa, kun maa on jo sen verran kohmeinen, että ei vedä kunnolla.
Taivaalta on tullut vuorotellen vettä, räntää ja kaikkea muutakin kökköä ja plussa keleillä sehän on sitten sulaa takuuvarmasti vedeksi. On ollu jotenki mukavampaa ottaa sitten iltaisin sisälle kuivaan. Samalla olen sitten saanut ympättyä herra hevosille vähän valkosipulia ja pikkasen muutakin hökheitä. Eli jonkinmoista talviruokintakautta ollaan sitten aloiteltu.
Lenni on aloitellut yrttikivennäistä ja Erkki saa vielä teollista kivennäistä, Erkki saa tyhjentää tuon kivennäistörpön ja sitten siirtyä myös yrtteihin. Kyytipojaksi molemmat saa muutaman jyvän kauraa. Ja siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan on.
--------------

Hevosilla oli eilen manikyyripäivä. Meillä kävi ihan uusi kengittäjä. Meidän pitkäaikainen vakkarikengittäjä on edelleen sairaslomalla.
Lenni sai alle hokkakengät, vaikka tuo ilma ei nyt oikein talvinen olekaan. Eiköhän sitä jonkinlainen talvi jossain vaiheessa tule. Kaiketi.
Lennin kaviot sai kehuja kaviomateriaalistaan ja ei ne ollut kuitenkaan hirveän pahassa kuosissa olleet, vain varpaalta olivat pitkän sorttiset, vaikka edellisestä vuolusta on turhan pitkä aika.. (Hyi häpeän!)
Oli jotenkin sympaattista, kun kengittäjä tuumaili, että vaikka on niin pienet kaviot (3x0 ja 4x0 kengät, pikkuponi kokoa), niin ne on kuitenkin ihan "hevoseen kuuluvan näköiset" eli ihan on sopusuhtaiset kaviot muuhun hevoseen, vaikka Lennarttikin tuollainen ison ponin kokoinen röväke on.
Lennille laitettiin kokeeksi eteen sivukäänteelliset kengät. Sillä saatiin kenkää edestä pikkusen taaemmas ja ehkä vähän nopeutettua etukavion pyörähdystä. Kun tuota kannoille polkemista on ollut, niin testinä tämä, että jos etukaviot pyörähtäisivät pikkasen nopeammin pois alta. Saa nähdä miten käy. Pitää käydä jokin päivä testaamassa miten poni liikkuu uusilla popoilla.
Lenni keräsi kyllä kaikki pisteet kotiin käytöksellään. Aluksi tyttö oli tallissa kaverina ja kaikesta nelivuotiaan kurapukuisen naperon hyppimisestä, pomppimisesta, huutamisesta ja riehumisesta huolimatta kylmähermoinen Lennartti seisoi kiitettävästi kavionhoidossa.

Erkin kaviot ei myöskään pahassa kuosissa olleet. Niitä vain vähän vuoltiin. Erkin kohdalla oli tarkoituskin vain saada Erkille positiivinen kokemus alle tästä hommasta. Edellinen vuolu oli mennyt ihan ok, mutta oli tehty rauhoitettuna. Sille linjalle en meinaa lähteä. Herkkis-Erkki saa vaan totutella tähänkin hommaan. Tätä se pienen hevosen elämä vain on.
Ja niinhän se meinasi Erkille olla kova pala jo se, että vieras ihminen tulee niin lähelle tuosta nuin vain ja käy vielä kiinni jalkoihin. Alku meinasi olla melkoinen hässäkkä, mutta niin Erkki vain rauhoittui ja homma alkoi sujua ja saatiin kyllä ihan positiivinen kokemus kaikille.
Kengittäjä naureskelikin Erkille, että pittää mammasta hakea tukea aina välillä, kun Erkki käänsi päänsä vähän väliä mulle syliin. Erkki on mammanpoika...

Voihan virtahepo

Joskus kannattais uskoa itseään, eikä muita. Latoa remontoidessa mietin tuota yhtä seinää, että se pitäis vielä laittaa. Minut kuitenkin kahdelta taholta puhuttiin ympäri, että se on ihan kelvollinen vielä. Noh, ois kannattanut laittaa. Ei ois tarvinu sitä tänään räntäsateessa fiksailla... Nyt se kuitenkin on tilapäisesti elvytetty ja täytyy ens kesänä paremmilla keleillä laittaa uusiksi. Sain myös niitä lapiohommia tehtyä ihan kivasti. Hyvälle alulle jos ei muuten.

Samalla naputtelin yhteen trukkilavaan "kannen". Saa heinät nakata semmosen päälle, että ne eivät oikein uppoaisi tuonne rapakkoon. Kun ei tähän meinaa tulla helpotusta ollenkaan tähän rapakauteen. Maa on vissiin sen verran kohmeinen kuitenkin, että ei enää oikein vedä tuosta kaikkea vesimäärää, mitä taivaalta lappaa alas.
Ajatuksena oli laittaa tuohon lavaan vielä kiinni osa tuomosesta kontista, että siihen olisi tullut tavallaan astia heinille. Mutta aika pitkän tovin askartelun (ja yhden vasaran lipsahduksen peukaloon) jälkeen sain kontista vain yhden sivun leikottua auki, niin se jäi nyt vielä vajaaksi toteutukseltaan.

Sittenpä yli kolmen tunnin ulkona olon ja askartelun jälkeen olikin taas semmonen olo, kun ois jyrän alle jäänyt, että eipä taas hevosen selkään tarvinut haaveillakaan. Saati sitten, että jos olisi halunnut sinne selkään kiipeillä olisi pitänyt varmaan hevoset pestä ensin.
Eilen illalla nimittäin kun otin hevoset sisälle kuivattelemaan, niin vastassa oli tämmönen...

Virtahepo tai jotain... Kivat sille... Erkki on ilmeisesti päättänyt vaihtaa värinsä. Nykyinen on ilmeisesti mvhkrjvkko l. mutavellinharmaankirjavanvoikko.

Lenni ei näytä ihan yhtä pahalta, mutta kylläpä sekin aika rapainen oli. Taian nyt ottaa noita öiksi sisälle. Ainakin siihen asti, että tämä märkyys vähän hellittää. Erkkikin on ollut ihan tyytyväinen jo karsinassa oloon ja ovat kohtuudella pysyneet karsinoissakin, vaikka Erkki on aukonut ovea kiinnipitävän köyden ja Lennin karsinan ovessa oleva haka on vähän heikosti kiinni. Jos vielä illankähmässä sen haan laittas vähän paremmin, niin siinähän ois taas remppaa tehtynä kerrakseen.
Ja köyttäis Erkin oven vielä useammalla solmulla kiinni, kun ottaa sisälle.

Voihan syksy

No voi sanonko mikä. Kaksi päivää oli ihan kiva keli. Pikkasen ripsautti lunta, maa oli valkoinen ja himpun verran pysyteltiin pakkasen puolella. Nyt sitten tulee taas vettä niinkuin aisaa ja tuulen kanssa vaakatasossa ja ja ja... Sohvannurkka ja villasukat kuulostaa oikein loistavalta idealta..

Sen verran tuosta lumesta on jäljellä, että tuohon hiekkatielle on liistaantunut jonkinmoinen jääkerros ja siellä on sitten liukasta. (joskaan tällä vesisateella ei varmaan enää pitkään). Kengättömien hevosten kanssa siis ihan totaalinen nou nou lähteä tuonne liikenteeseen.

Ja tuo muta. Argh! Luulin jo, että siitä päästiin eroon, mutta ei. Taas on niin märkää, että on mutaa Erkin kauneudenhoitoon ihan kerrakseen. Onneksi tuolta aidasta löytyy sen verran lääniä, että siellä kuivempaakin kohtaa on.

Syämestä riipii tämmöstä talliasukkeihin tottunutta hevosenpitäjää jättää hevoset ulos. Näyttävät niin surkeilta uitetuilta koirilta tuolla pihalla. Ja kun vielä näyttävät viihtyvän ennemmin tuolla metsikössä, kuin pihatossa.
Mutta kun noita käy tarkemmin tutkimassa, niin karvapeite on päältä märkä, mutta alta kuiva. Näyttävät olevan niin paksussa karvassa jo, että eivät palele. Ja jos metsikkö tuntuu mieleisemmältä, niin se on heidän oma valintansa. Mutta kun silti riipii. Ensi yöksi saavat tulla taas käymään sisällä kuivattelemassa. Hevosenomistaja sillä rauhoittelee soimaavaa omaatuntoaan, jos ei muuta...

Koko ajan vain tätä samaa valitusta. Mutta kun ei vain tapahdu mitään ja ilmat on sieltä ja syvältä. Onko nämä syksyt aina näin tuskaista aikaa??
-----

Jos nyt jotain, niin nyt on ollut aikaa mietiskellä kaikkea (turhanpäiväistä). Olen ehkä vähän luopunut toivosta, että noihin selkiin löytyisi sopivaa lännensatulaa ja siihen sitten miettinyt jotain mukavaa korviketta tilalle. Barefootin Cheyenneä olen mietiskellyt. Mulla ois tuolla jemmassa fenderit ja jalustimet, niin se ois vähän sinnepäin. Ehkä. Mutta sitten siinä on se ongelmakohta, että en nyt ole yhtään varma, että kestääkö mulla lonkat enää rungottomalla ratsastusta. Sitten olen miettinyt esim Freemaxia, että oisko sen vähän muotoiltu istuin ehkä armollisempi noille lonkille. Ei voi tietää, kun en ole sellaista koskaan päässyt testaamaan.
Toisaalta sitten ehkä lampaankarvasatula voisi olla ihan kiva ja asiansa ajava vaihtoehto siihen "rentoiluun".
En tiedä. Ehkä tämä tästä joskus selkiytyy tai vaan vastaan kävelee se oikea vaihtoehto.

Höpinää

Se ois marraskuu ja ilmat ja kelit on mitä on. Oisin kovasti väittänyt, että kyllä viime vuonna tähän aikaan oli asiat paljon paremmin, mutta kävin sitten päivityksiä lueskelemassa ja juu ei, ei ole ollut. Tosin sillä erolla, että viime vuonna tähän aikaan on ilmeisesti kuitenkin ollut pakkasta. Nyt meillä on vain vesisadetta. Perjantai-iltana oli tosin sellainen ilmiö, että satoi alijäähtynyttä vettä ja oli ihan älyttömän liukasta.

Hevoset käytin tuossa viimeyönä sisällä vähän kuivattelemassa. Olivat olleet ihan hevosiksi sisätiloissa. Lenni tykkää kauheasti, kun pääsee sisälle illalla. On se vissiin pienen ikänsä tallihevosena ollutkin. Erkki taas ei ois tullut millään sisälle. Mutta tyytyi kyllä karsina-asuntoonsa aika nopeasti, kun siellä oli ruokaa.

Pihattolato kaipais pikkusen korjaustoimia. Se ainoa seinä, joka oli ihan ok ja sitä en alkanut laittamaan, näyttä nyt sitten siltä, että täytyy vähän fiksailla. Ja pikkasen lapiohommia pitää käydä tekemässä. Nyt kun on tullut vettä kuin aisaa, niin näyttää pahimmoilleen keräävän kulkuaukon eteen lätäkköä. Muuten näyttää toistaiseksi toimivalta tämä meidän pihatto. Kaikesta skeptisyydestäni huolimatta.

------

Paria satulaa olen tässä kerennyt testailla. Aiemminkin meillä piipahtanut vaellussatula kävi tekemässä uuden välilaskun ja itseasiassa näytti nyt paremmalta selässä, kuin tuossa. Mutta vaikka oli niin lähellä, niin kuitenkin turhan kaukana. Lennille turhan kapea ja Erkille sitten myös turhan pitkäkin.

Toisena satulana kävi Nash lännensatula ja sekin liian kapea ja Erkille myös liian pitkä.

-----

Kenkähommia sen verran, että löysin kirppikseltä myynnistä tuollaiset samanlaiset sievät Sieviläiset, kuin mitkä mulla yhdet jo on. Investoin sitten toiset samanlaiset. Kengät oli uudet ja käyttämättömät ja pikkasen edullisemmat, kuin mitä kaupasta ostettuna olisivat olleet. Olivat vaan nyt kokoa isommat, että saa nähdä ovatko sitten jo turhan isot. Noille minun aiemmille sieville Sieviläisillehän kävi niin "ikävästi", että ne ovat joutuneet ihan työhommiin, eli olen niitä töissä joutunut käyttämään ja mulla ei nyt sitten tallikenkiä ole ollut. Ovat olleet kyllä hyvät ja mieleiset käytössä. Ainoa mitä olen moittinut on, että jos kengät ovat löysällä, niin isovarpaalle saisi olla sivusuunnassa vähän enemmän tilaa ja siksi uskaltauduin nuo kokoa isommat ostamaan. Nyt sitten arvontaa, että kummat näistä alkaa työkengiksi ja kummat tallikengiksi.

Viikonloppu oli kiva

Lennin kanssa käytiin lauantaina köpöttelemässä ilman satulaa pitkin ja poikin aitausta. Pariin otteeseen meinasin kyllä lahjakkaasti kellahtaa maankamaralle, mutta kynsin ja hampain kiinni pidellen pysyin selässä. Lennillä oli pikkasen lentsikka-fiilis. Lopuksi meinasin testata, että miten pikkuherra toimii kaulanarulla, mutta jo pelkkä narun ottaminen "tuntumalle" sai Lennin jostain syystä hermostumaan. Hyppäsin (niin varmaan joo hyppäsin. Könyäminen ois ehkä oikea ilmaisu...) alas selästä ja testattiin kaulanaru sitten maastakäsin. Ja hyvinhän se pelitti. Pitää satulan kanssa testailla joskus uudestaan.

Sunnuntaina uhmasin kohtaloa, tai no siis metsästäjiä ja suuntasin Lennin kanssa maastoon. Käytiin aukion laidalla toteamassa, että sinne ei ole mitään asiaa. Maa on koppuraa ja päällä on vetinen kasvusto. Eli siis liukasta ja epätasaista ja kovaa. Jippii. Pysytellään siis hiekkateillä toistaiseksi. Käveleskeltiin ja siinä ohimennen aina laiskanlaisesti taivuttelin ja väistätin. Sitten haettiin vähän tölttiä. Kyllä näkyy taas tämä vähäinen ratsastaminen... Oli kyllä niin onnetonta räpellystä, että hävettää. Kun siitä töltistä tuli vain passitahtista höpötystä, niin pyysin sitten vain liikkumaan eteen ja nousin vähän kevyempään istuntaan ja annoin liikkua. Sieltä tuli jotain epämääräistä, varmaan pääasiassa passitahtista liikettä, mutta ihan sama, kunhan liikkui. Tekniikka oli sangen toimiva. Tuon pienen irroittelun jälkeen pyysin tölttiä ja sitähän löyty. Nautin hetken siitä wau! -fiiliksestä, annoin Lennartin pysähtyä ja kehuin ja hyppäsin (okei, könysin) alas selästä ja käveltiin kotia.
-------

Erkin kanssa on sen verran touhuiltu, että olen käynyt selässä istuskelemassa. Ollaan menty paria askelta eteenpäin, paria askelta taaksepäin ja pysähdytty. Siinäpä sitä on jo alkeita melkoisesti. Taidetaan alkaa olemaan valmis talutusratsastukseen. Pitää vain jotakuta pyytää taluttajaksi. Kun tässä kerkeää.

Sunnuntain touhuiluissa vain meinasi aluksi iskeä totaalinen laiskuun. Ihan siitä syystä, että ihana vaalea Erde on ammattilainen näissä maastoutumishommissa. Se näyttä aina tältä.

Jos nyt en muuten talvea kovinkaan innokkaasti odota, niin sitä odotan, että ois lunta, että Erkki pysyis vähän puhtaampana..

Ja mulla oli jalassa vielä nuo minun ihan huiput synttärilahja housut. HKM:n Miss Bling jodhpur housut. Ne on i-h-a-n-a-t! Takaa korkeampi vyötärö, blingejä taskujen reunoissa ja napeissa. Olen jo miettiny, että siirrän nämä ihan pyhähousuiksi, kun ovat niin kivat ja nätit, mutta milläs housuilla mie sitten ratsastan?

Ilman satulaa olen Erkin selässä käynyt istuskelemassa, niin tämä hienot housut+p*skainen hevonen yhtälö meinasi olla ihan mahdoton. Eihän noita housuja voi sotkea semmosella. Laitoin sitten huopasatulan...

Kuvassa vilaus myös Hööksin pitkästä punaisesta softshell takista, joka on ihan huippu. Ja Agrin edullisista tallikengistä, jotka on melko köpöt, mutta menee tämmösenä kura-aikana.

Käytiin Erkin kanssa viikonlopun aikana myös keskustelut siitä, että kelle ne Erkkiä kannattelevat jalat kuuluu. Erkin mielestä ne on hänen ja kun minä niihin koskin, niin ne pitää kiskaista vauhdilla ja voimalla pois. Ä-ä, väärä vastaus! Kerroin Erkille, että MINÄ olen maksanut herran kustakin jalasta summan X ja jos MINÄ haluan ottaa herran koiven ja katsoa mitä sen koiven kaviolle kuuluu, niin siihen ei ole herralla nokan koputtamista ja sitä koipea pidetään nätisti ylhäällä. Ekan koiven kohdalla piti taistella, toisen kohdalla piti vielä kokeilla, mutta kolmas ja neljäs meni jo sujuvasti. Sen kolmannen Erkki jopa nosti ite valmiiksi.
------

Varusteita kun päästiin höpisemään, niin totesin tuossa, että nuo komposiittijalustimet ei ole minun juttu. Ovat liian kevyet, vaikka niissä ois nuo turvakopat kiinni. Harmi sinällään, ne olisivat saattaneet talvipakkasilla olla lämpimämmät.

Lennin kuivattelin sunnuntain maaston jälkeen villaloimella. Ihan loistava sekin. Vähän napapaita mallinen, mutta ihan loistava.

Kiusasin Erkkiä myös suitsien sovituksella. Yllättävää kyllä, että Piskon länkkäsuitset passaavat myös näille. X-fullista cob kokoon. Näppärät. Lennin bling-suitsiakin mallailin Erkille ja hyvältähän ne näyttäis. Täytynee Erkille investoida joskus samanlaiset, niin on pojat samiksii. Ihq! (pahoittelen hetkellistä taantumista.)
-------

Ja totesin, että mikä tahansa mieltä painaiskin, niin silittele tätä silkkistä turpaa, niin johan huolet haihtuu. On se niin terapeuttista välillä tämä hevosten kanssa oleminen.

Hullutuksia

Mulla on ollut joku paha vaikutus kaikkiin tietokoneisiin, että töissä läppäri on sanonut sopimusta irti ja kaiken lisäksi myös oma läppäri sanoo sopimusta irti ja tämmönen teksti on jäänyt sitten luonnokseksi roikkumaan. Tässä sitä nyt jälkijunassa. Oisko tämä viime viikonlopun sepostuksia.

Lennin kanssa käytiin maastoilemassa. Maastoratsu meinasin hyytyä puolessa välissä matkaa.

Testattiin myös Professionals Choice putsit. Vaikuttivat kyllä hyviltä. Hevonen liikkui kivasti ja jalkoja arkomatta. Putsit pysyi paikallaan ja ei niistä ihan kokonaan tasaisen ruskeanharmaat tulleet. Puoliksi vain.

Lennin kun sain purettua varusteista ja käytyä läpi hierontasuan kera, niin pilkahti päähän ehkä pikkasen pähkähullu idea. Hain Erkinkin sisälle. Harjailin vähän ja nakkasin suitset päähän. Sitten vain tuoli viereen ja nousin selkään. Selkään nousuvaiheessa Erkki otti pari askelta eteenpäin ja silloin jouduin nousemaan selkään vähän vauhdilla. Oisin muuten tippunut. Kuka sitä nyt mitään satulaa ois aatellu laittavansa...
Erde seiso hetken aikaa järkyttyneenä paikallaan ja herne etsi kuumeisesti toista hernettä, että mitä himputtia just tapahtu. Sitten Erkki pyörähti kertaalleen ympäri ja pysähtyi, seisoi hetken ja alkoi syömään. Ite jänskäsin vähän sitä, että lähteekö Erde lentoon, kun ratsastaja vain liikahtaakin selässä, mutta ei se tuntunut olevan ongelma. Sitten kun herne löysi sen toisen ja Erde totesi, että okei, selässä on ratsastaja, niin sitten kaikki olikin ihan ok.
Ehkä meissä on jotain potentiaalia tulevaisuuden ratsukoksi. Tästä aloitetaan.

Vähän kattelin myös tuota Erkin selkää uudemman kerran. Erkin selkä oli kyllä ihan mukavan tuntuinen istua noin ilman satulaa. Se mikä satulan metsästykseen aiheuttaa harmaita hiuksia on ilman satulaa ihan luksusta. Lyhyehkö, kaareva, ehkä jopa pikkasen takakorkea selkä, niin siinähän on ratsastajalle suorastaan turvaistuin. Mutta sitten kun tuohon metsästää satulaa... Hohhoijaa..

Teippailin Erkin selkään noita teippejä vähän kiireessä ja pimeässä. Pitäisi vähän paremmalla ajalla ottaa uusiksi. Mutta siis jotain osviittaa kuitenki. Ehkä pari senttiä lyhyemmän satulan mieluummin näkisin tuossa selässä, kuin mitä tuo meidän Stübben. Mutta ollaan kuitenkin tosi lähellä just passelia.
Tuosta olen joskus vitsaillut, että pitää ostaa satulan alle sopiva hevonen ja tässä se melkein on. Täytyis vissiin omaa takapuolta pienentää, niin vois ostaa puoli tuumaa pienemmällä penkillä olevan Stübbenin. :D

Maastomönkkäri

Scanarab:in verkkokauppa on yks minun suosikki. Kaikkea kivaa löytyisi (jos olis varaa) ja palvelu pelaa. Nytkin tavarat kilahti ihan hetkessä postiin noudettavaksi.

Hööksin  Equi guardin putseja en ole uskaltanut lähteä kokeilemaan. On ne niin korkeat Lennartin jalkaan. Harmi, on ne sen verran söpön pinkit..
Päädyin sitten tilailemaan nuo Professionals Choice ballistic bootsit. Niistä löytyi kokotaulukot ja totesin niiden olevan matalammat. S-kokoisten ja M-kokoisten putsien korkeus oli sama, joten päädyin M-kokoisiin ihan siitä syystä, että S-kokoisia oli vain mustana tarjolla. M-kokoisissa oli enemmän värivalikoimaa ja päädyin tähän pirtsakkaan limeen. Tokihan nämä on sitten ekan käytön jälkeen tasaisen ruskeanharmaat...

Samalla tilailin myös Silver Tip naruriimun. Mulla oli samanlainen, kokoa isompi, joka oli Piskon päähän sopiva, mutta näiden issikoiden päähän turhan iso. Piti sitten tilailla samanlainen M-kokoinen. Mulla on tuollainen ruskeasävyinen "setti" olemassa ja tykkään siitä niin kovasti, mutta kun mulla on tuo vihreä köysi, joka on ajalta "Erkki ja Paavo ja miekka ja kirves" ja on minusta miellyttävämmän tuntuinen kuin nykyiset Silver Tipin köydet, niin piti sitten saada mätsäävän värinen riimu siihen.

Ja pitihän niitä sitten lähteä testaamaan. Nakkasin molemmat hevoset narunnokkaan ja lähdin kävelylle. Kuvien räpsiminen ei oikein onnistunut, kuten alla olevista voi todeta, mutta muuten lenkki suju ihan mainiosti.

Lennartti kulki kuin vanha tekijä. Erdeä piti muutamaan kertaan muistuttaa, että missä se hevosen paikka on ku narussa kuljetaan. Erkki on kyllä ihan mainio tuolla maastossa. Ei se siellä mitään pelkää. Edes takaa tullut monttupyörä ei hetkauttanut. Ja oli maasto kuinka vaikeaa tahansa, niin Erde vaan puksuttaa menemään tasaisesti. Erkki on maastomönkkäri. Toivottavasti myös sitten ratsunakin.

Taas aitoja...

Kävin Agrimarketissa ostoskierroksella. Hain niitä liittimiä tai ovatko ne nyt jatkopaloja tuolle leveälle aitalangalle. Vähän moitin hintaviksi, mutta parempi laittaa oikein, kun talvikäytössä tuo aita on.
Kävin sitten tänään myös urakoimassa aidan valmiiksi talvikuntoon. Langat on kiristelty, eristimet kondiksessa, muutama pätkä lankaa vaihdettu ja liitetty uusiksi. Paimenenkin liitin uudestaan ja virittelin samalla talvikuntoon (eli talvilangassa nyt kulkee toisessa johtimessa virta ja toisessa maadoitus). Paimen nakutteli lankaan 8000V sekä mitattuna siihen langassa kulkevaan maadoitukseen, että ihan tuohon jo kohmeiseen maahan. Jospa siellä nyt kaksi karvamammuttia pysyis talvellakin. *koputtaa puuta*

Agrista investoin hevosille uudet heijastinriimut (tai päittiksihän niitä meillä puhutellaan). Vähän on ajatuksena erikoinen ostaa kokonaan MUSTA riimu, joka on muka sitten heijastinriimu  , mutta kaiketi se on uskottava, että heijastinriimu se on. Ainakin näin salamalla kuvattuna näyttäisi, että kyllä ne tosissaan heijastavat.

Herrojen ilmeet kertovat kuinka paljon tämä poseeraaminen kiinnostaa..

Pikkasen jänskätti tuon Lennartin pään kanssa, että mahtuuko cob koko. Kaksi cob kokoista riimua ostin. Samat suitset passaa näille ihan suoraan, että päät on samankokoiset, mutta Erkillä ilmeisesti aavistuksen kaposempi naama, kun sille on kaikki cob kokoiset kyllä menneet ihan kivasti.
Ihan jees nämä cob kokoiset kuitenki kummallekin passasi. Ompahan nyt heijastinta päällä kaiken varalta, kun yötkin kortteeraavat ulkona ja jos iskee joku innostus lähteä kylille keskellä yötä...
Odotan jännityksellä miten nämä riimut pitävät kuosinsa käytössä. Edelliset Hööksistä ostetut heijastinriimut kadottivat heijastimensa varsin pian. Niissä tosin kätevät pimeässä hohtavat soljet, jotka pitävät edelleen pintansa.


Jospa huomenna pääsis taas pitkästä aikaa tekemään hevosten kanssa jotain kivaakin, eikä vaan aina näitä työhommia. Allekirjoittanutta tosin vaivaa pieni flunssanpoikanen ja vähän muutakin kipuilua, mutta eikait sen anneta haitata??

Aitaa

Mää kiukuttelin sunnuntaina. Kun ei tapahdu mitään, niin mää kiukuttelin. Vedin vaatteet päälle ja ilmoitin lähteväni aidankorjaukseen ja lisäsin siihen perään semmosen teatraalisen "kun en apua saa, niin pitää tehä ite". Sain apua.

Vähän ärsyttää, kun olen tottunut aika monesta asiasta selviämään itse ja osaan tehdäkin melkoisen paljon. Mutta sitten kun tulee se tilanne, että joudun kysymään apua, niin silloin ihan oikeasti tarvin sitä. Ja inhoan jankkaamista. En jaksa sanoa samasta asiasta miljoonaan kertaan.

Kiitos ja anteeksi avautumismahdollisuudesta!

Nyt on siis ison aitauksen tolpat käyty läpi ja ne jotka "rusahtivat" vaihdettiin kokonaan uusiin. Nyt pitää enää käydä hakemassa vähän liittimiä talvilangalle ja käydä vielä langat läpi, niin jo kelpaa taas hevosten talvi aitailla. Menihän se vähän tipalle. Viime yönä oli jo -5 astetta pakkasta.. Kohta on maa niin koppuraa, että ei sinne tolppia enää olisi saanutkaan.

Kävin vielä tekemässä "asennushommia" ja kävin laittamassa hevosille suolakiven pihattoon.  Suolakivihän on ollut tuolla odottamassa jo tovin ja sen paikalleen laittamiseen meni n. 5 minuuttia... Molemmat hevoset tuli minun viereen odottelemaan ja heti kun kivi oli paikallaan kumpikin alkoi nuolla sitä ihan antaumuksella. Tuli siis selvästi tarpeeseen.

Siinäpäs sitä sitten. Ratsastamaan ja muihin hevoshommiin en olekaan sitten kerennyt, mutta toisaalta se hirvenmetsästys on edelleen menossa...

Aikapula?

Pari viikkoa hujahti taas jonnekkin. Tiedä mihin se aika menee, kun kerkeä ollenkaan huomaamaan sen menoa.
Tämä parin viikon takainen juttu jäi näköjään jemmaan keskeneräisenä. Tässä se nyt kuitenkin.
-------

Lennin kanssa käytiin maastoilemassa ja siitä oli kyllä rentous ja hyvä fiilis vähän kadoksissa nyt. Molemmat odotti jotain tapahtuvaksi samoissa kohdissa kuin viimeksi tuli kaikki pelottavuudet vastaan. Kytättiin siis molemmat ja ei ollu kivaa. Lennartti kyllä sinällään käveli rennosti ja kivalla askeleella ja pienet töltintapailutkin otettiin taas. Mutta fiilis vain oli vähän kadoksissa.

Takaisin tullessa käytiin syömässä Piskon hautapaikan vierellä. Tai siis Lenni söi ja minä märisin.

Töihin pääsi myös Erkki. Laittelin varusteet päälle ja lähdettiin käymään tuossa pihalla pyörimässä maastakäsin. Ajattelin, että totutellaan pikkuhiljaa tuohon yksin lähtemiseen ja veikkasin Erkin olevan sen verran arkajalka, että hyvä jos tuossa parkkipaikalla päästään käymään pyörimässä. Erkki yllätti kuitenkin totaalisesta ja lähti kävellä pätkyttelemään reippaasti pitkällä askeleella maastotielle. Junaradan kohdalla piti pikkasen mietiskellä, mutta muuten käveltiin reippaasti ja pelottomasti eteenpäin.

Erkki on selvästi päättänyt "isona" alkaa maastoratsuksi.
------

Sittenpä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Nythän siellä on sitten alkanut hirvenmetsästys, että ollaan suosiolla näin alussa pysytty poissa tieltä. Siihen sitten vielä allekirjoittaneen töissä olo ja tämä ajan katoaminen jonnekin, niin hevoset ovat keskittyneet syömään, lepäilemään ja leikkimään. Onhan se sekin jotain.

Ilma on alkanut viiletä ja vaikka vettä on tullut aika reippaasti, niin ihan niin mutaista ei enää ole, kuin tuossa vähän aikaa sitten. Pysyy tuo vaalea Erkkikin aavistuksen puhtaampana. Talvea odotellessa.

Pikkasen vaan pelottaa, että mulla loppuu aika kesken tuon aitauksen kanssa... Se on tätä tahtia lumet maassa ennen kuin saan kaikki tolpat käytyä läpi... Ja pitäis vissiin jotain muutakin syksyn pihahommia hoitaa, kuin pelkästään näitä hevoshommia.

OMG!!!

Niin, tosiaan O M G! Voiko tähän enää muuta sanoa?

Kummitushevonen. Paitsi muta on kyllä ihan todellista...

Taitava on vaalea poni piehtaroimaan...

Toinen kummitushevonen. Puhdas sellainen.

Pahoittelen kuvien laatua. Iltahämärä ja kännykkäkamera ja silleen. (aivanko näiden kuvien laatu nyt muka joskus parempi ois) Mutta you got the point.

Ponit on pari yötä viettäneet sisällä. Vettä on tullut kuin aisaa ja vähän myrskyinen on keli ollut, niin ovat käyneet kuivattelemassa ja levähtämässä sisätiloissa. Erkkikin on pysynyt karsinassa ja yöt on menneet ilmeisen rauhallisesti. Eli pienimuotoista karsinassa asumistakin voidaan välillä tehdä. Jes!

Maastoilu

Tuosta pikkuratsastuksesta innostuneena kävin sunnuntaina Lennin kanssa maastoilemassa. Hyräilin ja lauleskelin, kuten yleensä maastossa teen, vähän ääntä nääs. Lenni lähti maastoon reippaasti, mutta junaradan jälkeen vauhti alkoi hyytyä ja jouduin vähän komentamaan liikkeelle. Sittenpä sieltä tulikin mutkan takaa ihminen kahisevassa tuulipuvussa, kahden kahisevan muovipussin kanssa. Hevosen painajainen! Lenni kuitenkin vain jäi seisomaan paikalleen ja katsoi tuota kauheasti kahisevaa hirviötä. Sitten se hirviö tiedusteli, että "häntäkös se pelekää". Vastasin jotain, että vähän jäi katselemaan ja kahiseva hirviö sukelsi autolleen. Jatkettiin Lennin kanssa matkaa ja kuulin kuinka alkoi koiran huutelu. Kerkesin jo ottaa pienen varautumisen siihen, että kohta jostain pusikosta ampaisee koira hevosen jalkoihin...

Jatkettiin kuitenkin matkaa ja suuntasin aukiolle, kun ajattelin, että kahiseva ihminen autoineen tulee kohta perässä tietä pitkin. Aukiolla kun oltiin menty jonkin matkaa, niin hevonen alkoi taas hyytyä ja jouduin taas komentamaan eteenpäin. Pusikosta rytisteli aukion polun poikki hirvi ja perään vielä toinenkin. Hevonen hyytyi kokonaan paikalleen. Kehuin kovasti, kun hevonen vain hyytyi, eikä ampaissut mihinkään suuntaan karkuun. Päätin kuitenkin kääntyä takaisin päin.

Ajattelin käydä vielä pienen mutkan maastotietä pitkin ja sinne lähdettiinkin, mutta kun hevonen alkoi kolmannen kerran hyytyä, niin en enää komentanut eteenpäin, vaan ihan suosiolla lähdettiin kotia päin. Ties mitä sieltä kolmannella kerralla ois vastaan tullut...
Lenni oli siis ihan loistava! Onhan se kyllä melkoisen rohkea ja selväpäinen maastoratsu.
------

Kotia kun tultiin, niin uhriksi joutui Erkki. Otin Erkin sisälle ja nostin penkin viereen ja harjailin Erkkiä. Taka-ajatuksena tässä penkiltä harjailussa (en siis ole niin lyhyt että en yltäisi ilman penkkiä harjaamaan), että hillun siellä samoilla huudeilla, kun ratsastaja selässä ollessa. Erkki vaikuttaa olevan arka juuri sillä alueella tapahtuville liikkeille, niin on hyvää totuttelua. Aluksi Erkki jännittyi jo pelkästään siitä, että tuossa kyljellä seisoin ja koskin selkään.

Sitten kun harjailu penkiltä seisoen ja kurotellen on ok, niin yleensä hivuttaudun selän päälle makoilemaan ja hajaan sieltä selän yli toista kylkeä. Tätä tehtiin muutamaan kertaan. Aluksi Erkki yritti kovasti lähteä karkuun, mutta muutaman kerran jälkeen seisoi rentona paikallaan (ja söi) ja sai vuolaat kehut.
Tästä sitten pikkuhiljaa edetään siihen, että selässä voi käydä istuskelemassa. Haluan, että hevoselle tuo ihmisen selässä olo on ok, ennen kuin aletaan enempää ratsastushommia tekemään. Ei ole tarkoituksen mukaista, jos hevonen juoksee ratsastajaa karkuun.

Ratsastamassa pitkästä aikaa

Toissa iltana pähkäilin jo ihan tosissani, että laitan kaikki hevoset pois. Kahteen kuukauteen en ole ratsastanut ja silti kulut juoksee ja työtä hevosten hyvinvoinnin eteen riittää. Se oli semmonen epätoivon ja ketutuksen hetki. Istuin penkillä aitauksessa ja nappasin pari kuvaa siinä istuskellessa. Nätti oli ilta, kaikesta huolimatta.

Eilen Lennartti hommasi lisäaikaa. Ensin Lenni toimi tytön talutusratsuna extempore ihan loistavasti. Tyttö vain selkään ja Lenni käveli kiltisti talutuksessa ja kantoi pikkutyttöstä selässä kuin kukkaa kämmenellä. Rauhallinen käynti jatkui edelleen, vaikka tyttö selässä huusi, että "lujempaa, lujempaa! Laukkaa!". Ja pienet pinkit sydänkumpparitkin lenteli tytön jaloista maahan ja sekin oli Lennille ihan ok.
Illalla kävin vielä itse ratsastamassa Lennillä. Edellisestä kerrasta tosiaan se pari kuukautta. Ainakin. Näinkin pitkän tauon jälkeen Lenni oli aivan loistava. Toimi kuin ajatus. Pehmeä, kevyt. Ihan mahtava!

Jos nyt jotain moitittavaa, niin jäykkyyttä on hevosessa kyllä. Jumppahommia tarvii, molemmat.
--------

Erkki katseli vierestä hieman epäilevänä tuota touhua. Ilmeisesti kauhuissaan ajatuksesta, että tuo voi olla hällekkin tulevaisuutta.

Mutta tuo tuoli on mielenkiintoinen. Sen tykkää kaataa joka ikinen hevonen.

Myös Erkki joutui uhriksi. Erkki pääsi (joutui) kokeilemaan satuloita. Stübben istahtaa Erkille selkään tällä hetkellä noin malliltaan ihan jees. Leveyskin on ihan ok (se on laihtunut??). Mutta on turhan pitkä.
Di-Flex näyttää selässä tosi hyvältä ja on pituudeltaanki aika passeli. Mutta tarkemmalla tarkastelulla jää keskeltä selkää irti. On siis turhan suora.
Noh, mutta Stübben on sen verran ok, että sillä päästään alkuun. Katotaan sitten kun päästään johonkin asti tuossa ratsu-uran alussa, että mitä satulaa katellaan.

Testasin Erkille myös loimea. Ihan sillä ajatuksella, että meneekö Erkille saman kokoiset loimet, kuin Lennille. Erkin mielestä loimet syö pieniä hevosia. Oli ihan kamalaa kun valtava kahiseva tumma loimi lähestyi pientä hevosraukkaa! Päästiin kuitenkin pienillä neuvotteluilla siihen tulokseen, että loimet ei syö pieniä hevosia ja semmosen testaaminen on ihan ok. Ja kyllä vain saman kokoiset loimet passaa kummallekkin hevoselle, joten loimivarastoa ei tarvi uusia. Onneksi.
-------

Eilen kävi yksi kaveri katsomassa meidän heppoja ja kun mentiin portille ja hevosia ei näkynyt, niin huutelin ensin Lenniä. Ja seuraavaksi huutelin ihan automaattisesti Piskoa. Piti alkaa korjaamaan, että eiku Erkki.

Jokaisella kerralla Piskon hautapaikan ohi kulkiessa on vielä kyynel silmässä ja pala kurkussa.

 Ikävä on. Kaipa tämä joskus edes vähän helpottaa.

Verhoja pihattoon ja muita höpöttelyjä

Täytyy kyllä myöntää, että vaikka tuo hevosten jokailtainen sisälle laittaminen meni 13,5vuoden jälkeen jo erittäin rutiinilla, niin olen vähän tai oikeastaan tosi paljon nautiskellut tästä hevosten hoitamisen helppoudesta. Jokin aika sitten tönäistiin aitaukseen viimeinen ylivuotinen heinäpaali, joten olen oikeastaan vain aamuisin ja iltaisin käyny kattomassa, että hevosilla on vettä, pihatto on siisti ja hevosilla on kaikki ok.
Nyt tuo heinäpaali on tuhottu siltä osin, kuin mitä siitä syövät, niin nyt sitten täytyy alkaa myös heinää antamaan, kun "tallissa" käy. Uusia heiniä en raski paalina suoraan aitaukseen työntää. Hukka on liian suurta, varsinkin kun nuokin heinät ovat vähän kiven takana olleet. Ja sittenhän nämä hyvät rehunkäyttäjät tuppaavat lihomaan aika herkästi...

-------

Sain isäni puhuttua kaveriksi laittamaan tuota aitaa. Ja eilen sitä yritettiin, mutta sää ei ollut kovinkaan suotuisa. Vettä ja ukkosta. Välillä kyllä aurinko pilkahteli, mutta vain välillä. Otamme aitahommien kanssa uuden yrityksen vaikka ensi viikonloppuna. Saatiin kuitenkin sen verran aitahommaa hanskaan, että tuo meidän "kentän" aita on purettu nyt kokonaan. Pitää sähkölanka-aitaa rakennella, jos aitaa tarvii. Nyt mennään ilman.

Ja jos nyt jotain ihan mahtavaa, niin pihattolato sai isomman oviaukon ja verhot! Hevosten pörinä oli ihan mahotonta, kun noita liuskoja kannoin tuonne, mutta kun paikallaan olivat, niin Lenni rohkeana poikana sukelsi ensimmäisenä liuskojen välistä latoon. Ja sehän on tuo Erkki, joka on kuitenkin asunut pihatossa, jossa on tuollaiset verhot ollut. Vielä vaatii paljon pientä hommaa tuo lato, että sitä nyt pihatoksi voi sanoa, mutta onhan se jo aika kiva.

Vielä sitten mietinnässä, että mitähän tuonne pihattolatoon sitten laittais kuivikkeeksi. Maapohjalla on vielä ollut.
------

Lennin jalka alkais olemaan kunnossa ja ratsastushommiakin voisi taas aloitella, mutta se motivaatiopuutos vähän vaivaa edelleen ja työkiireitäkin on vähän ollut. Mutta pikkuhiljaa. Yhtenä iltana käytin molemmat hevoset sisällä ja kävin istuskelemassa Lennin selässä ja kävin mahallani makoilemassa Erkin selässä. Eilen illalla olisin lähtenyt Lennin kanssa käymään pienellä köpöttelyllä, mutta tuon puretun kentän aidan tavarat on nyt sitten keskellä tallia ja kulkureitillä. Täytyy ne alkaa säilömään johonkin.
--------

Aitahommien ohessa eilen napsin muutamia kuvia hevosista niinä hetkinä, kun aurinko pilkisteli. Ja voi argh! tämä Erkin vaaleus on kyllä ihan tuskaa! Sateen kastelema Erkki kävi etsimässä sen multaisimman kohdan ja tadaa! Mutanaamio on valmis.

Vaihdetaan yksi voikko tuomoseen "tavis rautiaaseen", joka ei ole läheskään niin pahan näköinen...

Lenni on vaan niin kertakaikkisen nätti! (joskin olen toki puolueellinen tässä asiassa. :D )

Iltatöitä

Lennartin jalka on vielä selkeästi vähän kipeä, joten ratsastamaan en edelleenkään ole päässyt. Siispä iltapuhde innostuksen kohteeksi joutui Erkki. Erkki sai vähän varustetta niskaan ja lähdettiin maastakäsin työskentelemään.

Lennihän oli kaverina koko ajan. Välillä joutui vähän jo komentamaan, että menehän vähän kauemmaksi siitä. Silloin kun toinen on töissä, niin pääsääntöisesti se toinen osaa pysyä vähän kauempana, mutta välillä unohtuu...

Vähän juoksutettiinkin ja silloinhan kannattaa tietysti juoksuttaa kaksi hevosta samanaikaisesti. Ihan vain ajan säästämiseksi. Erkki käveli reipasta rentoa käyntiä ja Lenni tölttäsi vähän isommalla ympyrällä koko ajan.

Ihana vaalea Erkki oli tietysti kerännyt mutakuorrutuksen hyttyssuojaksi ennen tätä työskentelyä, että tietysti kuvissa näkyy ihana harmaa-musta voikko. Miksi kukaan ei tästä puolesta muistuttanu vaalean hevosen kohdalla??

Ei tuo Lennin "kipeä" jalka noin liikkumiseen näytä vaikuttavan. Haavojen kohdalta on kyllä kosketusarka ja siksipä on vielä saanut lomailla.

Lopuksi vielä tehtiin Erkin kanssa "työhommia" ohjasajon muodossa. En tiedä onko Erkkiä ohjasajettu, mutta ratsukoulutusta tehty kuitenkin ilmeisesti sen verran, että tämä oli ihan SPL:ää (selvää pässinlihaa). Tosta noin pujoteltiin ja mentiin eteenpäin ja pakkikaan ei puutu. Pyydä vaan Erkkiä tekemään, niin No prob! kaikki käy ja onnistuu.

Muhkee se on tuo beba, mutta aivankuin Erkki ois pikkasen laihtunut. Pitäiskö testata uudelleen Lennin satuloita selkään. :D