Lennillähän on ollut jo pitkään käytössä tuo Mylerin D-renkailla oleva kuolain. Pitkäänhän me sopivaa etsittiinkin ja tuo oli Lennille se mieleinen vaihtoehto. Vision oli ihan hyvä, mutta Myler parempi. Hööksin versio oli Lennin mielestä ihan jees. Lennin kohdalla nämä varmaankin asettuvat järjestykseen Myler, Hööks ja viimeisenä Vision.
Erkin kanssa aloiteltiin suoralla muovikuolaimella ja ei se nyt ihan mieleinen Erkille ollut. Kelvollinen, mutta aiheutti muljaamista. Erkki sai sitte tuon Hööksin kuolaimen käyttöön ja on kyllä ollut siihen tyytyväinen. Erkki asettaa kuolaimet järjestykseen Hööks, Myler ja viimeisenä Vision.
En oikein tiedä, että mikä tuossa Visionissa on se juttu, että mulla nämä hevoset jättävät sen jumbosijalle. (tokihan tämä on näin omistajan mututuntuma, kun eihän nää paljoa praataile nämä hepat). Mutta siis ulkonäöltään tuo vision on paljon samanlainen kuin tuo Myler. Ja muotoilultaan "heikoin" on tuo Hööksin kuolain, joka nyt on periaatteessa vain suora pötkylä. Kaikissa on kupariraidat ja näissä mitä mulla on, niin kaikissa on jonkinmoinen kiinteä rengas. (myler D, vision oliivi ja Hööks D-mäinen). Jännät ovat hevosten suut.
-------------
Mää ostin itelle joululahjan! Lennartilla on ollut nuo Karlslundin bling bling suitset ja mulla on ollut niihin kaksi eriväristä turpahihnaa. Nyt sitten investoin toisen niskaremmin ja tuohon turkoosiin turpikseen sopivan otsapannan ja tadaa! Nyt on molemmilla poneilla "jos tuntuu, että tulevaisuus ei häikäise, niin lisätään prkl väkisin sitä häikäisyä" -suitset.
Kuvat puhuu puolestaan, kuinka vähän hevosia kiinnosti tämä minun suitsi-hifistely. Ja suitsien säädötkään ei ihan kohdilleen tuolleen lonkalta osuneet. Ja kuvien laatu on tietysti aina taattua puhelinlaatua. Vielä mie jonakin päivänä opettelen ottamaan kuvia.
Ja pitihän se saaha myös toiselle ponille nuo Karlslundin päitset. Tosin pieni pettymys oli, kun olivat menneet muutamaan riimua. Lennillä päässä nuo uudet. Niihin oli ilmaantunut tuomoset metallipylpyrät (siis purjerenkaat) noihin reikiin ja turvanpäälyspehmuste oli muutettu sympatexista tuomoseksi mattamaiseksi kangasmateriaaliksi. Pöh. Ja sitten vielä tölttikuvat oli tehty tummemmalla langalla ja melkeimpä uskaltaisin väittää, että laatukaan ei niin hyvä tuossa brodeerauksessa, kuin aiemmin.
Ja sitten vielä tilasin heijastinsatulahuovan. Tämä nyt on samanmerkkinen, kuin nuo meidän heijastinriimut. En nyt voi sanoa, että olisin ihan täysin tyytyväinen ollut noihin riimuihin. Ovat jotenkin kovan oloista materiaalia, metalliosiin on jo ilmestynyt ruostepilkkuja ja noh, Erkin riimusta on turpaosasta lähteny heijastimet kävelemään. Viimeinen nyt meneee kyllä Lennin piikkiin, herra Lennartti kun tykkää roikkua kaverin riimussa juuri tuossa turpaosassa.
Niin eksyin aiheesta. Heijastinsatulahuopa. Tässä huovassa puhutteli tuo, että tämä on kokonaan musta. Salama paljastaa sitten, että kyllähän tuossa heijastinta on.
Kävin taas pitkällistä taistelua itsekseni, että tilaanko pony vai full kokoisen huovan. Muistelin, että ainakin Horzen myymät "omat" huovat ovat reilua kokoa, niin tilasin pony kokoisen. Noh, ei ollut kauhean reilua kokoa, mutta ihan ok kokoinen meidän satuloiden alle.
-----------------------
Ja mitähän muuta. Erkistä on tullut ihan mallikelpoinen karsina-asukki. Ponit ovat siis edelleen olleet yöt sisällä. On niin vaihtelevia nämä sääolot. Pääasiassa on märkää, mutta sitten välillä heittää 10 asteeen pakkasen kehiin. Mutta nyt *koputtaa puuta* meillä on lunta. Vähän. Mutta ompa kuitenkin. Ja tämä lumi nyt ainakin vielä toistaiseksi selvisi eilisestä vesisateesta, että jospa tämä nyt olis tullut jäädäkseen. Ja positiivisena asiana tässä lumitilanteessa on se, että Erkki pysyy v-i-h-d-o-i-n puhtaampana.
Sen verran mainittakoon Erkin karsina-asumisesta, että Erkin oven lukitus on varmistettu kettinginpätkällä ja palomiehenhaalla. Voin sanoa, että oli ihan näkemisen arvoinen ilme myyjä-sedällä rautakaupassa, kun ostin kiukaan, kaksi laatikkoa kiuaskiviä ja sitten vielä metrin pätkä kettinkiä kiitos. Siitä ilmeestä päättelin, että on vissiin ihan hyvä selittää pikkasen, että tämä kettinki ei nyt tuohon kiukaaseen liity mitenkään.
Tässä samalla katselen, kuinka heppapoijjaat leikkii tuolla aitauksessa. Siellä juostaan välillä hännät tötteröllä, sitten pysähdytään ja esitetään jalasta puremista ja sitten hypitään pystyyn ja taas otetaan spurttia. Lenni on ilmeisesti ihan sinut hokkakenkiensä kanssa, kun ei ole reikiä näkynyt. Ei Lennissä, eikä taistelukaverissa.
Vaikuttavat ainaki siltä, että olisivat tyytyväisiä eloonsa ja oloonsa. Ja onhan tämä hevosenomistajallekin luksushetkiä, kun pystyy ikkunasta seurailemaan heppoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti