Ajattelin että jos nyt ihan hirveenä tulee semmonen olo, että tarvii jalustimet, niin ehkä saan minun käsityökyvyilläni semmoset tähän askarreltua. (Ja hyi, sehän on syntiä suunnitella ees tämmöstä. Häpeän!)
Ja pitihän tämä testata kummallekin ponille. Kuvia otin tietty vain toisesta ja kuvien laatukin on mitä on, mutta ei sa antaa sen häiritä.
On ehkä pakko nöyrtyä siihen tosiasiaan, että minun on varmaankin ihan turha haaveilla enää rungottomasta satulasta. Lonkat ei kestä. Jotain joustorunkoista ehkä voi ajatella. Ehkä..
---------------
Sittenpä kävi silleen, että Erkistä tuli kerta heitolla ratsuponi. Onhan tuosta jo pitkä tovi kun totesin, että Erkki vois olla valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen tässä ratsuopinnoissa. Sitten olen kysellyt kaveria ekalle ratsastuskerralle, siis jotakuta vähän taluttelemaan alkuun. Tämä sitten vaan siirtyi ja siirtyi koko ajan, kun on niin kova homma löytää semmonen ajankohta, että onnistuis järjestää. Ja sittenhän on ollu nuo tosi köpöt kelit vaikka ja kuinka pitkään. Nyt oli kelit kohillaan ja vaikka en kaveria onnistunut saamaan tähän hommaan, niin päätin, että käydään fiilistelemässä tilannetta.
Laittelin Erkille varusteet ja kävin sisällä selässä istumassa. Kaikki oli ok, niin nappasin mukaan Erkin, tuolin ja läjän heinää. Vein Lennin "kentän" laidalle heinäkasan ääreen. Laitoin tuolin siihen lähelle ja nousin Erkin selkään. Sitten hyödynnettiin Lenniä tukena ja turvana ja käytiin muutama kierros köpöttelemässä Lennin ympärillä. Vasen kierros meni oikein hyvin. Oikea ei. Liikkeelle lähdöt meni kivasti, tosin ensisijaisesti ääniapujen tuella. Pysähdykset onnistui hyvin.
Mutta ennen kaikkea hevonen oli kokoajan rauhallinen, rento ja "läsnä". Erkin jännitys menee aina siihen, että pää nousee taivaisiin ja hevonen "katoaa paikalta" noin henkisesti, vaikka fyysisesti paikalla olisikin. Pysähdyksissä Erkki aina vähän aikaa tuumaili tätä hommaa ja käänsi molemmin puolin pään minun jalkaan ja tarkisteli, että siellä se on.
Sanoisin, että oikein mallikas alku Erkin ratsunuralle.
Kuvia ei valitettavasti saatu ratsastuksesta todistusaineistoksi. Mutta pari kuvaa ratsu-reimasta silti.
----------
Erkin eka ratsastuksen jälkeen kävin ratsastelemassa Lenniä. Ja kävin toteamassa, että ei tuo "kentällä" pyöriminen oikein Lennille sovi. Jo parin kierroksen jälkeen Lennin käynti alkoi takkuilla ja alkoi löntystellä suunnilleen kuin vanha lehmä. Laajennettiin sitten reittiä ja kierrettiin vähän aitausta. Ja sain kuin sainkin motivoitua ponia vähän liikkumaan eteen. Siihen sitten lopeteltiinkin.
Vikaahan on ratsastajassa, kun hevonen näin hyytyy. Olen sanonutkin moneen kertaan, että minun on vaikea ratsastaa rauhallisia hevosia. Olen itse tosi rauhallinen, niin rauhalliset hevoset suorastaan lössähtävät minun kanssa. Rauhallisten hevosten kanssa minun täytyy kerätä itselle ihan kauhea tsemppi ja nostaa omia kierroksia. Se taas sitten on melkoisen kuluttavaa ja sitä ei oikein pitkään jaksa. Saati sitten, että se olisi kovin kivaa ratsastusta.
Sen sijaan vähän energisemmistä hevosista tulee aika sopivia minun kanssa. Mikä on taas sinällään vähän ironista, koska näin jossainmäärin ratsastuksessa traumatisoituneelle sopis paremmin ne rauhalliset hevoset. Ja koulutetut..
Noh, mutta Lenni on maastoillessa reippaampi ja siellä me saadaan niitä hyviä hetkiä ja onnistumisia. Ja täytyy myöntää, että tuo itse hevosen kouluttelu on vaan niin palkitsevaa..
Lennistä en kuvia hoksannut napata ratsastaessa/ratsastuksen jälkeen, mutta tässä parit fiilistelykuvat ihan muuten vain. Meillä on vähän lunta ja yhtäkkiä aika paljon pakkasta ja pikku vilaus näkyi aurinkoakin.
Ja Erkki on vihdoin voikko ilman mutaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti