Fiksuja poneja vai jääräpää kopukoita?

En oikein tiiä, että onko nuo hevoset fiksuja vai jääräpäitä. Joka tapauksessa tässä parina iltana on ilmeisesti ollut sen verran kiva keli, että kun olet mennyt poneja päästämään sisälle, niin ne ovat työntäneet pään ovesta sisälle ja hamunneet heiniä lattialta, ilman, että kummallakaan olisi ollut mitään aikomustakaan siirtää kavioitaan sisätiloihin.

Ei kait siinä sitten mitään. Olen nakannut heinät ulos ja vetänyt oven kiinni ja jättänyt sinne. Eihän se siitä ollut kiinni, ettenkö niitä olis sisälle saanut... Mutta jos herra hevosten mielestä ulkona on niin hyvä keli, että mieluummin siellä, niin ihan vapaasti. Ainahan tuo minua helpottaa, kun ulkona ovat.
--------

Lennartilla on ollut pitkän aikaa tuomoset Wahlstenin issikkasuitset, joissa alunperin oli niskahihna ja turpahihna yhdistettynä nahkasuikaleella.

Tästä olen muistaakseni joskus kirjoittanutkin, kun syämestä riipasi kun menin purkamaan sen pois. Tämän olen kuitenkin nyt testannut meillä tosi toimivaksi systeemiksi, kun yleensä maastosta tullessa hyppään alas selästä tuolla matkan varrella ja otan turparemmin kokonaan pois, löysään satulavyötä ja kävellään loppumatka kotia.
Nyt löysin Erkille samanlaiset suitset. Tummanruskeana. Nam. Pitää vain niistäkin ennen käyttöönottoa purkaa tuo yhdistävä nahkasuikale pois. Ja puunata ohjat.
Ja vaatis kaikki muutkin nahkavarusteet puunaamista. Ei tee hyvää tämä jatkuva kostea keli nahkavarusteille.
------------

Veisduukki (kuten tyttö asian ilmaisi) osasi kertoa muiston parin vuoden takaa tältä päivältä. Olin kerjännyt kaveria maastoilemaan. Toiveena oli, että jos joku olis lähtenyt Piskolla veturiksi, kun minä oisin tullut silloin n. 10 kertaa ratsuna toimineena Lennartilla perävaununa. En muuten kahden vuoden sisään saanut ketään lähtemään mukaan maastoilemaan. Mutta ei siinä mitään. Lennartista on tullut tässä kahden vuoden aikana oikein loistava ja turvallinen maastomopo, vaikka ei kavereita ole ollutkaan.