Viikonloppu oli kiva

Lennin kanssa käytiin lauantaina köpöttelemässä ilman satulaa pitkin ja poikin aitausta. Pariin otteeseen meinasin kyllä lahjakkaasti kellahtaa maankamaralle, mutta kynsin ja hampain kiinni pidellen pysyin selässä. Lennillä oli pikkasen lentsikka-fiilis. Lopuksi meinasin testata, että miten pikkuherra toimii kaulanarulla, mutta jo pelkkä narun ottaminen "tuntumalle" sai Lennin jostain syystä hermostumaan. Hyppäsin (niin varmaan joo hyppäsin. Könyäminen ois ehkä oikea ilmaisu...) alas selästä ja testattiin kaulanaru sitten maastakäsin. Ja hyvinhän se pelitti. Pitää satulan kanssa testailla joskus uudestaan.

Sunnuntaina uhmasin kohtaloa, tai no siis metsästäjiä ja suuntasin Lennin kanssa maastoon. Käytiin aukion laidalla toteamassa, että sinne ei ole mitään asiaa. Maa on koppuraa ja päällä on vetinen kasvusto. Eli siis liukasta ja epätasaista ja kovaa. Jippii. Pysytellään siis hiekkateillä toistaiseksi. Käveleskeltiin ja siinä ohimennen aina laiskanlaisesti taivuttelin ja väistätin. Sitten haettiin vähän tölttiä. Kyllä näkyy taas tämä vähäinen ratsastaminen... Oli kyllä niin onnetonta räpellystä, että hävettää. Kun siitä töltistä tuli vain passitahtista höpötystä, niin pyysin sitten vain liikkumaan eteen ja nousin vähän kevyempään istuntaan ja annoin liikkua. Sieltä tuli jotain epämääräistä, varmaan pääasiassa passitahtista liikettä, mutta ihan sama, kunhan liikkui. Tekniikka oli sangen toimiva. Tuon pienen irroittelun jälkeen pyysin tölttiä ja sitähän löyty. Nautin hetken siitä wau! -fiiliksestä, annoin Lennartin pysähtyä ja kehuin ja hyppäsin (okei, könysin) alas selästä ja käveltiin kotia.
-------

Erkin kanssa on sen verran touhuiltu, että olen käynyt selässä istuskelemassa. Ollaan menty paria askelta eteenpäin, paria askelta taaksepäin ja pysähdytty. Siinäpä sitä on jo alkeita melkoisesti. Taidetaan alkaa olemaan valmis talutusratsastukseen. Pitää vain jotakuta pyytää taluttajaksi. Kun tässä kerkeää.

Sunnuntain touhuiluissa vain meinasi aluksi iskeä totaalinen laiskuun. Ihan siitä syystä, että ihana vaalea Erde on ammattilainen näissä maastoutumishommissa. Se näyttä aina tältä.

Jos nyt en muuten talvea kovinkaan innokkaasti odota, niin sitä odotan, että ois lunta, että Erkki pysyis vähän puhtaampana..

Ja mulla oli jalassa vielä nuo minun ihan huiput synttärilahja housut. HKM:n Miss Bling jodhpur housut. Ne on i-h-a-n-a-t! Takaa korkeampi vyötärö, blingejä taskujen reunoissa ja napeissa. Olen jo miettiny, että siirrän nämä ihan pyhähousuiksi, kun ovat niin kivat ja nätit, mutta milläs housuilla mie sitten ratsastan?

Ilman satulaa olen Erkin selässä käynyt istuskelemassa, niin tämä hienot housut+p*skainen hevonen yhtälö meinasi olla ihan mahdoton. Eihän noita housuja voi sotkea semmosella. Laitoin sitten huopasatulan...

Kuvassa vilaus myös Hööksin pitkästä punaisesta softshell takista, joka on ihan huippu. Ja Agrin edullisista tallikengistä, jotka on melko köpöt, mutta menee tämmösenä kura-aikana.

Käytiin Erkin kanssa viikonlopun aikana myös keskustelut siitä, että kelle ne Erkkiä kannattelevat jalat kuuluu. Erkin mielestä ne on hänen ja kun minä niihin koskin, niin ne pitää kiskaista vauhdilla ja voimalla pois. Ä-ä, väärä vastaus! Kerroin Erkille, että MINÄ olen maksanut herran kustakin jalasta summan X ja jos MINÄ haluan ottaa herran koiven ja katsoa mitä sen koiven kaviolle kuuluu, niin siihen ei ole herralla nokan koputtamista ja sitä koipea pidetään nätisti ylhäällä. Ekan koiven kohdalla piti taistella, toisen kohdalla piti vielä kokeilla, mutta kolmas ja neljäs meni jo sujuvasti. Sen kolmannen Erkki jopa nosti ite valmiiksi.
------

Varusteita kun päästiin höpisemään, niin totesin tuossa, että nuo komposiittijalustimet ei ole minun juttu. Ovat liian kevyet, vaikka niissä ois nuo turvakopat kiinni. Harmi sinällään, ne olisivat saattaneet talvipakkasilla olla lämpimämmät.

Lennin kuivattelin sunnuntain maaston jälkeen villaloimella. Ihan loistava sekin. Vähän napapaita mallinen, mutta ihan loistava.

Kiusasin Erkkiä myös suitsien sovituksella. Yllättävää kyllä, että Piskon länkkäsuitset passaavat myös näille. X-fullista cob kokoon. Näppärät. Lennin bling-suitsiakin mallailin Erkille ja hyvältähän ne näyttäis. Täytynee Erkille investoida joskus samanlaiset, niin on pojat samiksii. Ihq! (pahoittelen hetkellistä taantumista.)
-------

Ja totesin, että mikä tahansa mieltä painaiskin, niin silittele tätä silkkistä turpaa, niin johan huolet haihtuu. On se niin terapeuttista välillä tämä hevosten kanssa oleminen.