Maastoilu

Tuosta pikkuratsastuksesta innostuneena kävin sunnuntaina Lennin kanssa maastoilemassa. Hyräilin ja lauleskelin, kuten yleensä maastossa teen, vähän ääntä nääs. Lenni lähti maastoon reippaasti, mutta junaradan jälkeen vauhti alkoi hyytyä ja jouduin vähän komentamaan liikkeelle. Sittenpä sieltä tulikin mutkan takaa ihminen kahisevassa tuulipuvussa, kahden kahisevan muovipussin kanssa. Hevosen painajainen! Lenni kuitenkin vain jäi seisomaan paikalleen ja katsoi tuota kauheasti kahisevaa hirviötä. Sitten se hirviö tiedusteli, että "häntäkös se pelekää". Vastasin jotain, että vähän jäi katselemaan ja kahiseva hirviö sukelsi autolleen. Jatkettiin Lennin kanssa matkaa ja kuulin kuinka alkoi koiran huutelu. Kerkesin jo ottaa pienen varautumisen siihen, että kohta jostain pusikosta ampaisee koira hevosen jalkoihin...

Jatkettiin kuitenkin matkaa ja suuntasin aukiolle, kun ajattelin, että kahiseva ihminen autoineen tulee kohta perässä tietä pitkin. Aukiolla kun oltiin menty jonkin matkaa, niin hevonen alkoi taas hyytyä ja jouduin taas komentamaan eteenpäin. Pusikosta rytisteli aukion polun poikki hirvi ja perään vielä toinenkin. Hevonen hyytyi kokonaan paikalleen. Kehuin kovasti, kun hevonen vain hyytyi, eikä ampaissut mihinkään suuntaan karkuun. Päätin kuitenkin kääntyä takaisin päin.

Ajattelin käydä vielä pienen mutkan maastotietä pitkin ja sinne lähdettiinkin, mutta kun hevonen alkoi kolmannen kerran hyytyä, niin en enää komentanut eteenpäin, vaan ihan suosiolla lähdettiin kotia päin. Ties mitä sieltä kolmannella kerralla ois vastaan tullut...
Lenni oli siis ihan loistava! Onhan se kyllä melkoisen rohkea ja selväpäinen maastoratsu.
------

Kotia kun tultiin, niin uhriksi joutui Erkki. Otin Erkin sisälle ja nostin penkin viereen ja harjailin Erkkiä. Taka-ajatuksena tässä penkiltä harjailussa (en siis ole niin lyhyt että en yltäisi ilman penkkiä harjaamaan), että hillun siellä samoilla huudeilla, kun ratsastaja selässä ollessa. Erkki vaikuttaa olevan arka juuri sillä alueella tapahtuville liikkeille, niin on hyvää totuttelua. Aluksi Erkki jännittyi jo pelkästään siitä, että tuossa kyljellä seisoin ja koskin selkään.

Sitten kun harjailu penkiltä seisoen ja kurotellen on ok, niin yleensä hivuttaudun selän päälle makoilemaan ja hajaan sieltä selän yli toista kylkeä. Tätä tehtiin muutamaan kertaan. Aluksi Erkki yritti kovasti lähteä karkuun, mutta muutaman kerran jälkeen seisoi rentona paikallaan (ja söi) ja sai vuolaat kehut.
Tästä sitten pikkuhiljaa edetään siihen, että selässä voi käydä istuskelemassa. Haluan, että hevoselle tuo ihmisen selässä olo on ok, ennen kuin aletaan enempää ratsastushommia tekemään. Ei ole tarkoituksen mukaista, jos hevonen juoksee ratsastajaa karkuun.