Mää kiukuttelin sunnuntaina. Kun ei tapahdu mitään, niin mää kiukuttelin. Vedin vaatteet päälle ja ilmoitin lähteväni aidankorjaukseen ja lisäsin siihen perään semmosen teatraalisen "kun en apua saa, niin pitää tehä ite". Sain apua.
Vähän ärsyttää, kun olen tottunut aika monesta asiasta selviämään itse ja osaan tehdäkin melkoisen paljon. Mutta sitten kun tulee se tilanne, että joudun kysymään apua, niin silloin ihan oikeasti tarvin sitä. Ja inhoan jankkaamista. En jaksa sanoa samasta asiasta miljoonaan kertaan.
Kiitos ja anteeksi avautumismahdollisuudesta!
Nyt on siis ison aitauksen tolpat käyty läpi ja ne jotka "rusahtivat" vaihdettiin kokonaan uusiin. Nyt pitää enää käydä hakemassa vähän liittimiä talvilangalle ja käydä vielä langat läpi, niin jo kelpaa taas hevosten talvi aitailla. Menihän se vähän tipalle. Viime yönä oli jo -5 astetta pakkasta.. Kohta on maa niin koppuraa, että ei sinne tolppia enää olisi saanutkaan.
Kävin vielä tekemässä "asennushommia" ja kävin laittamassa hevosille suolakiven pihattoon. Suolakivihän on ollut tuolla odottamassa jo tovin ja sen paikalleen laittamiseen meni n. 5 minuuttia... Molemmat hevoset tuli minun viereen odottelemaan ja heti kun kivi oli paikallaan kumpikin alkoi nuolla sitä ihan antaumuksella. Tuli siis selvästi tarpeeseen.
Siinäpäs sitä sitten. Ratsastamaan ja muihin hevoshommiin en olekaan sitten kerennyt, mutta toisaalta se hirvenmetsästys on edelleen menossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti