Maastoja taas, varustehöpinöitä ja Herra Hiiren onneton kohtalo

Mahtavia maastoja takana. Hevonen menee hyvin ja toimii hienosti. Maastot vain edelleen kovaa ja koppuraa. Käyntiä siis pääasiassa ja silloin tällöin hyvän paikan löytyessä tölttipätkiä.

Hokkakengät tuli kyllä tarpeeseen, on tosi liukasta ja ilman kenkiä ois kyllä jäänyt ratsastamatta. Välillä meinaa kenkienkin kanssa olla liukasta. Ehkä korkeammat nastat olis ok, nythän päädyin matalampiin, kun ajattelin, että ensimmäinen kenkäys ja heti nastat alle...

Lenni rytisteli yhtenä päivänä tuolla maastossa pienen koivun kanssa siten, että koivu jäi minun jalan ja satulan väliin. Syämestä riipasi tuon meidän satulan puolesta ja kieltämättä joutilaampi maastosatula ois siinä hetkessä lämmittänyt kovasti sydäntä.
Tämmönen kävi tekemässäkin välilaskun, mutta kuten kuvasta näkyy, jatkoi matkaansa saman tien.

Päädyimme siis siihen, että aina voi silmät pitää auki, jos joku tämmönen tulee vastaan, mutta rymistellään nyt Di-flexillä ja sitten joskus tulevaisuudessa, jos tulee tarve ja rikastutaan, niin laitetaan sitten uudempi Tölthesterin satula.

Itselleni investoin käytettynä talviratsastushousut. Ei toppahousut, eikä softshell, mutta tuollaiset ratsastushousut jonkinmoisella fleecevuorivirityksellä ja ilmeisesti pintakerroskin on jokseenki kosteutta hylkivää. Eilen suoritin ensimmäisen testauksen ja vaikuttivat lämpimiltä. Eivät varmaan kovilla pakkasilla riitä, mutta pienille pakkasille oikein mainiot. (tosin tulossa on pitkä toppatakki ratsastukseen, että sen kanssa saattaa sitten ohkaisemmat housutkin palvella kovemmilla pakkasilla).
Ainoa miinuspiste housuille lankeaa vyötärön mataluudesta takaa. En ole vielä vanha, en varmasti ole!, mutta sen verran ikää ja mukavuudenhalua on kertynyt, että selkä on saatava suojattua kylmillä keleillä, muuten on tuloksena issias ja alaselkäkipuiluja.
Nykyinen toppatakkini on turhan lyhyt ja siihen vielä housujen matala vyötärö, niin illan vietinkin sitten Back on Track selkätuen kanssa. Tällä reseptillä selkä vaikuttaisi tänään olevan ihan ok, mutta ei ehkä kovin monesti nyt tuolla yhdistelmällä riskeerata.

Herra hevosten talviruokintakausi sai melkein täydennystä pellavalimasta. Tosiaankin vain melkein. Turvotin jo ensimmäiset limat valmiiksi sisältä löytyvästä pellavarouheenjämästä ja lähdin sitä tallista hakemaan lisää. Pellavarouhepussin sisältävä tynnyri oli jostain ihmeen syystä raollaan ja sisälle kurkistus vahvisti pahimman pelon. Herra hiiri oli suunnannut hakemaan ruokaa tynnyristä ja oli heittänyt lusikan nurkkaan sinne säkkiin. Pellavarouhepussi siis suuntaa tiensä roskiin. Onneksi siinä ei enää paljoa ollutkaan.
Ruokatynnyrit palvelevat tarkoituksessaan hyvin, jos vain muistaa pitää ne kannet kiinni...

Satularintamalla sekä Wintec ja Hilbar lähtevät sovitukseen, että jospa oltais kohta puoliin muutamaa satulaa köyhempi.

Lauantaina ohjelmistossa jälleen psyykkisen valmentautumisen luento. Sinne siis.