Tai siinä kengän katoamisessa sinällään mitään mystistä ole. Pisko on vain puottanut toisen takakengän. Mutta jos haluat neiti 3v:n mukaan etsimään kenkää ja vielä siten, että mielenkiinto asiaan kestää yli 10 sekuntia, niin asiasta on parempi tehdä ratkaistava mysteeri.
Tytön kanssa etsittiin vajaan tunnin verran ja itse kävin vielä kiertelemässä, mutta eihän sitä löytynyt.
Noo, aika pienethän nuo todennäköisyydet olikin. Piskon kengät taitaa olla kokoa 1 tai 2, eli alle 10x10cm? ja luonnollisesti harmaa väriltään tuolla syksyn harmaudessa. Etsittävällä alueella kokoa kuitenkin rapeat 0,8 hehtaaria ja vasta satoi lunta ja vettä eli kenkä voi olla hautautuneena johonkin jäätyneeseen lätäkköön.
(Matematiikkatuokio: 0,01neliön kokoista esinettä etsitään 8000neliön alueelta, jolloin todennäköisyys löytymiseen on 0,000125%. Alue, jolta kengän voi huomata on isompi, mikä parantaisi todennäköisyyttä, mutta olosuhteet taas puolestaan laskevat todennäköisyyttä, niin pysytään tässä lukemassa. Todennäköisyys kengän löytymiseen olisi ollut kuitenkin huomattavasti suurempi, kuin päävoiton voittamiseen lotossa...)
Psyykkisen valmentautumisen luento käyty, mutta siitä sitten oma postauksensa. Ajattelin koittaa kasata omia ajatuksia vähän paremmin yhteen näistä luennoista.
Lennin kanssa käytiin yhtenä päivänä pikaisesti köpöttelemässä. Pitkästä aikaa ilman satulaa ja päähän nakkasin sidepullit. Oma istunta (ja itsetunto) on kyllä saanut kivan boostauksen tuosta satulasta ja asento pysyi hyvänä ilman satulaakin. Liukas se on kyllä vieläkin keskeltä tuo hevonen. ;)
Oli kiva huomata hevosesta, että kun oma asento oli kunnossa, niin hevonen kulki erinomaisesti. Heti kun tasapainossa tapahtui heilahduksia, niin hevonen pysähtyi. Lisäksi hevonen kulki rennosti ja ns. kuolaimella myös tuolla sidepullilla. Tosin pitäisi hieman hienosäätöä tehdä. Ylempi leukaremmi on turhan tiukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti