Lennin kanssa käytiin edustustehtävissä muiden mukana ravinuorten issikka-teemapäivässä.
Lyhyen matkan takia me lähdettiin kävelymiehinä tapahtumapaikalle, raviradalle. Pyörä- ja autotie ovat ihan jees, mutta itse tuo ravirata vähän jännitti. Vähän piti pysähdellä katsomaan ja arvioimaan tilannetta. Sitten vielä omistaja veti lipat kesken kaiken, kun lumen alla olikin peilijää. Hevosella tietty nastat alla, omistajalla ei. Jumituttiin juttelemaan siihen toviksi, kunnes alkoi tapahtua. Muutkin issikat ulos kopeista, satulaa ja ratsastajia selkään, "ponit" jonoon ja menoksi. Lennin lisäksi paikalla siis neljä muuta issikkaa. Pikkusen matkaa taluttelin Lenniä, mutta näytti menevän kivasti, niin uskalsin löysätä. Kivastihan tuo näytti jonon mukana pötkyttelevän, joskin virtaa tuntui olevan ja edessä oleva kaveri liikkui Lennin mielestä ärsyttävän hitaasti.
Parin ratsastajan alla Lenni kävi liikkumassa. Sitten Lenni jäi ilman ratsastajaa ja muut issikat katosivat katosten taakse. Siitä sitten Lennin kierrokset nousivat ja sisäinen villihevonen pääsi valloilleen. Suomeksi sanottuna siis Lenni tassahteli rauhattomana ja laitoin sen sitten ympyrälle liikkumaan ja pikkusen tuli niskojen nakkelua ja hypähtelyä. Siinä vaiheessa sitten totesin, että joo nyt on villihevospuoli esitelty, että nyt ei ainakaan kukaan halua ratsastaa ja, että lähdetään kotiapäin. Tarkoituskin oli lähteä vähän aiemmin, että minä ehdin tapahtuman jälkeiseen kokoukseen. Vähän aikaa siinä kuitenkin kaverin Frami-issikan kanssa seisoskeltiin ja sitten yksi ravihevonen esitteli karkaustaitonsa ja odoteltiin että karkulainen saatiin kiinni ennen kuin lähdettiin. Frami (ratsastajineen) kävi saattamassa meidät pois varikkoalueelta suurempia villiintymisiä vältellen ja lähdettiin talsimaan kotia kohti. Oltiin kuulemman vedetty mukaamme kaikki muutkin issikat ja ne eivät olleet meinanneet palata takaisin, mutta sitä en kyllä itse huomannut. Keskittyminen oli täysin omassa hevosessa ja olin selvästi onnistunut sulkemaan ulkoiset häiriötekijät täysin pois (kiitos Anna Andersenin luentojen). :D
Mutta siis kaikki issikat ois halunneet tulla meille. Kukapa meille ei haluais tulla. :D
Meidän pitäisi ehkä käydä enemmän tämmöisissä hulinoissa. Muutenhan Lenni on rauhallinen ja peloton, mutta jostain syystä tämmönen hulinatapahtuna nostaa tämmönen levottomuuden esille. Ja se on sinällään jännää, että valmennuksissakin on hulinaa ja hälinää, mutta ei Lenni niissä ole samalla lailla levoton.
Toisaalta taas sitten on kiva, että hevosesta löytyy virtavakin puoli ja siitä huolimatta pysyy kevyenä ja hanskassa koko ajan. Tänäänkään tuossa riehaantumishetkessä se ei kertaakaan painanut narulle, reagoi kevyesti kaikkeen pyydettyyn. Mutta siltikään en pääse itse siitä tunteesta, että minua harmittaa. Vertaan omaa hevostani muihin, jotka olivat noh, kohtuullisen rauhassa. Ja minua harmittaa.
Koitan vakuuttaa itselleni, että minun nelivuotiaan hevoseni ei tarvi olla pystyynkuollut ja olen ihan kelvollinen hevosenkäsittelijä, kun minulla on herkkä ja toimiva hevonen.
Kotimatkalla raviradalta kun poistuttiin niin hevonen rauhoittui ja kun päästiin pyörätielle hevonen oli jo niin rento, että pää viisti maata. Että kyllä se sitten yksinään pyörätiellä! on, noh pystyynkuollut. Kotona riisuin varusteet ja loimittelin vähän, kun hikihän tuosta riehumisesta tuli. Sitten heinien ja Piskon kanssa ulos. Pisko olikin jo pahalla päällä, kun hänet oli jätetty yksin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti