Kävin eilen taas satula-asioissa yhden issikanomistajan luona ja jälleen ihmettelen kuinka paljon minusta lähtee tekstiä liittyen satuloihin.
Joka tapauksessa siellä oli issikka, jolle passasi selkään samat satulat kuin Lennille, joskin 17" este Wintec oli vähän turhan pitkä. Pitäis melkein katsoa vähän tarkemmin sitä Lenninkin selässä, että oisko se kuitenkin Lennillekin vähän pitkän puoleinen. Tosin hevonen liikkuu sen alla hyvin (ja esim sen liian pitkän Thorowgoodin alla tosi huonosti) ja sitä käytetään todella harvoin ja sen lisäksi se on tuossa tyrkyllä uuteen kotiin, kun en mie vain ossaa istua estesatulassa.
Lenniä kävin eilen ratsastamassa kentällä. Lennin suhtautuminen tähän ideaan vaikutti olevan EVMVK (ei vois muuten vähempää kiinnostaa) ja minun "alkurutiinien" aikana hevonen yritti lähteä livohkaan ja säikkyä ja kerkesin jo miettiä, että nonnii, saa nähä... Mutta ihan pienellä motivoinnilla hevonen toimi alla täydellisesti, kevyesti ja pehmeästi pelkällä istunnalla. Kentällä oli paikkapaikoin jää alla ja vähän lunta (jee!) siinä päällä, joten lopputulos oli semmonen tiera kaviossa ja siihen alle liukasta, että ei nyt ihan paras yhdistelmä. Mutta tehtiin kuitenkin käännöksiä, väistöjä ja pysähdyksiä. Lisäksi mentiin käyntiä askel kerrallaan ratsastaen. On muuten yllättävän vaikeaa. Saada hevonen etenemään hitaasti, mutta energisesti, vain askel kerrallaan, mutta jatkuvasti edeten, ilman pysähdyksiä, niin herkkänä ja keskittyneenä, että se odottaa ratsastajalta ohjeet jokaiseen askeleeseen.
Nyt oli tarkoitus lähteä ratsastamaan, mutta tässä olen. Olin jo lähdössä, mutta eilen pestyt ratsastushousut oli vielä märät ja se tappoi innostuksen aika totaalisesti. Tekosyitä, tekosyitä.. Aijai!
Mutta onneksi tässä valmiissa maailmassa ei keskeneräisenkään hevosen kanssa ole kiirettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti