Kaikkea

Piskoa olen katellut nyt, että sillä näkyy "kylkiluut" pörrökarvasta huolimatta. Kuvaakin yritin ottaa, mutta ei nuo juovat oikein erotu. Kävin kuitenkin kokeilemassa kylkeä ja joo, kylkiluut tuntuu, mutta ei tuo kyllä laihakaan ole.

No vähän näkyy "juovat" (ja talvikarvan hilseily...)

Mittanauha siis käteen ja tarkistin Piskon painon olevan kiitettävät 455kg. Näyttää vielä pysyvän äijä lihoissa heinällä. Väkirehumäärähän on siis ruhtinaalliset 0,5litraa täysrehua...

Lennin painon tarkastelin tietysti kans ja sinne kohdalle sitten lukemat 390kg. Pikkasen turhan pyöreä on, mutta ei niin hirveitä, että tarvis stressata. Odotellaan lumia, niin aletaan hankitreenauksia tekemään.

No sitten mietin, että revinkö tästä stressiä vai en. Lenni ei rappaa enää niinkuin allergeeneistä aiheutuvan kutinan aikana (pakonomaisesti kokoajan), jolloi tuloksena karvojen poishankautuminen.
Sen verran kuitenkin kutkuttaa, että takamuksesta on usein karvat pystyssä. Vai kutkuttaako? Hevosethan saattavat oppia ei toivottuja käyttäytymismalleja (imppaus, kutominen, kuoputus jne). Voiko tämä nyt olla tämän hevosen kohdalla tällainen? Kun on kutittanut ties kuinka pitkään, niin voikait se rapsutus jäädä tavaksi?
Olen myös pohtinut mahdollisuutta, että voisiko tämä talvikarva aiheuttaa kutinaa. Karva on kuitenkin tiivis ja paksu ja ilmat ei välttämättä vielä niin kylmät ja iho hilseileekin ja ja ja... Klippausta talveksi olen miettinyt, jos karva on kutinan aiheuttaja, mutta vielä olen jättänyt tekemättä. Ehkä sitten kun liikutetaankin enemmän.

Kutittanu on (ja talvikarva hilseilee)

Joka tapauksessa ollaan päästy pitkälle ja tilanne on hyvällä mallilla. Pari talvea taaksepäin hätä oli kuitenkin tämän näköinen...

"talvi-ihottumainen" hevonen?? (todellisuudessa siis ruoka-aine allergikko)

Noh mutta. Lennin kanssa käytiin maastoilemassa. Hevonen oli bueno, mutta maastoreitit kerrassaan kehnot. Ihan pikkasen sais lunta tulla kyllä.
Käytiin myös pyörätiellä palloilemassa. Tosin taluttaen vain. Meillä ois huomenna tapahtuma päivä ja meidän pitäis sinne suoriutua tuosta pyörätietä pitkin. Ja sehän nyt ei oo mikään ongelma. Pyöräilijät lepattavien pussien kanssa, mopot, autot, rekat, ajoharjoitteluradan häppeningit, you name it, ihan helppo nakki. Mutta se se ärsyttää, kun ei saa ojasta syyä jäistä ruohoa!! :D

Sitten vielä lopuksi siihen ikuisuuskysymykseen, kun hevoselta riisuin varusteet ja kokeilin, että pieni kosteus karvassa on, että loimittaako vai ei. Pakkasta 6 asteen kieppeissä, ei tuulta. Laitoin ulos ilman loimea ja vähän reilumman heinäläjän ja lämpimän veden kera. Näytti käyvän oikein nautinnollisesti piehtaroimassa ja suuntasi syömään.

Ja vielä ps: en tykkää talvesta! Tää vaatteiden päällelappaminen on ihan kamalaa ja sitten olet kuin michelin ukko ja koitat vääntäytyä selkään sen kaiken toppauksen kanssa.

Pps: Rikastuin 0,15e maastolenkillä... Kyllä ihmiset osaa olla melko sikoja...