Tunnilla

Lennin kanssa käytiin ratsastustunnilla. Tavoitteena pääasiassa käydä opettajan silmien alla katsottamassa minun asento selässä ja se, että Lenni liikkuu oikein.
Omasta asennosta olen onnistunut sinnillä viilaamaan kärkevimmät virheet pienemmiksi. Lennin liikkumiseen tai eritoten siihen takajalan liikkeeseen olen onnistunut käynnissä saamaan aika hyvän tasaisuuden. Nopeammassa liikkeessä pakka sen osalta hajoaa. Aika hyvin kuitenkin, kun se oli toukokuun loppua, kun videolta kateltiin, kuinka vasen takanen astuu käynnissä selkeästi lyhyempää askelta ja sitä työstäessä saatiin kipeytettyäkin Lenniä.

Muutenhan sitten esiteltiin meidän hienoa uutta taitoa, eli ravia. Lenni vaan ei tykkää yhtään, kun ratsataja keventää. Ravi katoaa melkein heti. Istunnan keventämisellä päästiin kuitenkin ravailemaan kentän pitkiä sivuja jo ihan kivasti. Kulmaan ei hevosen tasapaino ravissa vielä toistaiseksi riittäny.
Pääsinpä myös vähän istumaan alas ravissa ja tuntemaan taas sen, kun lantio lähtee liikkumaan oikein ravissa ja siellä pystyy istumaan. Siitäpä onkin aikaa, kun tämmösiä olen päässy tekemään.

Lisäksi tietysti esitettiin tölttiä (ja possupassia) ja kerettiinpä ottaa myös yksi pukitus-laukannosto ja laukattiinkin vähän matkaa.

Sittempä tuo meidän tunninpitäjä kävi testaamassa miltä se Lennartti tuntuu.

Ja se kuulemman on kyllä aika leveä ja tuntuu isommalta selästäkäsin, kuin miltä näyttää. Ja niinhän se tekeekin. Lenni on yllättävän leveä ja tuntuu ihan hevoselta selästäkäsin. Vaikka eihän se kyllä mikään pieni olekaan.

Maastossa molemmilla hevosilla

Saatiin kaveri ratsastamaan Lennarttia, niin käytiin Erkin kanssa maastossa vähän pidempi lenkki. Lähtö oli vähän huono. Satuloitiin tuossa pihalla, niin satulointi oli sitten Erkille suuri kauhistus, kun sitä ei tehtykään tuolla tallissa, missä normaalisti. Eli stressipisteet pikkasen korkealla jo heti lähdössä. Sitten vielä just kun oltiin lähdössä, niin tuli juna ja sitä piti odottaa. Juniahan nuo näkee joka päivä, kun tuo rata tuossa aidan vieressä menee, mutta se, että ollaan ratsastushommissa silloin, niin onhan se jännää. Pienellä hätkähdyksellä selvittiin ja Erkki käyttäytyi ihan mallikkaasti.

Harjailuvaiheessa oli vielä ihan rentoa

Ja sitten mentiin. Ja Erkki oli sitä mieltä, että tämä nyt on ihan sieltä ja syvältä, että tuo toinen lähtee tuohon matkaan ja menee edellä. Ei ihan heti tule mieleen hevosta, jota ois nuin ärsyttäny se, että toinen hevonen lähtee mukaan maastoon... Erkkiä ärsytti. Viskoi päätä ja pureskeli kuolainta ja pikkukorvat pyörivät. Ja selässä tuntui suunnilleen siltä, että alla on painekytkimellä varustettu pommi. Liikahdat vähän väärällä lailla ja pommi räjähtää ihan takuulla.

Muutama hätkähdys saatiinkin aikaiseksi, mutta pysy se nahoissaan silti. Nippanappa.

Käytiin tuolla aukion reunassa kävelemässä ja Erkkiä ärsytti edelleen, kun Lenni niin reteenä pitkällä askeleella käveli edellä ja Erkki sai tosissaan liikutella pikkujalkoja, että pysyi perässä. Mutta Erkki sieti tämän epämukavan tilanteen.

Tultiin aukiolle menevältä tieltä tuohon toiselle tielle, niin Erkki jumitti. Sanoin kaverille, että no niin, Erkin kiintiö tuli täyteen, mutta patistan ponin etenemään tuohon seuraavaan risteykseen asti ja tulen alas. Näin tehtiin ja kehuin hirveästi ja tulin alas selästä ja kävelin loppumatkan. Erkin ilmeestä näki kuinka pienen ponin itseluottamus kasvoi ihan kohisten ja oli niin ylpeä itsestään kun selvisi hengissä ja sai vielä kehuja.

Pikkuponit selviää ratsunhommista hengissä

Kyllä se siitä. Meidän pitäis alkaa selvitä keskenämme tästä hommasta.

-------

Lennin kanssa käytiin urheilemassa yhtenä päivänä tuolla suon reunassa. Siellä menee semmonen metsätie ja aattelin, että nyt on ollu niin lämmintä, että kyllä siellä nyt pystyy menemään. Noh, aika märkää siellä silti oli. Melkosta urheilua oli, että selvittiin sieltä. Mutta olihan siellä nättiä. Eihän se kuvassa erotu, mutta yritystä oli.

Lenni alkaa vaikuttaa vähän siltä, että ois loman tarpeessa. Sehän on vaan niin kiltti ja mukava, että se kyllä lähtee lenkille, mutta vähän alkaa ilme olla semmonen, että ei oikein kiinnostais. Kun menet tuonne aitaukseen, niin nämä uteliaat normaalisti tulevat siihen heti katsomaan. Nyt sieltä tulee Erkki. Erkki on heti valmiina "minä tässä, ota minut mukaan", kun taas Lenni jää vähän kauemmas ja ilme on semmonen meh.

Näin väsyny se on. Vai kuoliko se?

Olen yrittäny Lennille jutella, että jos se vielä kaks viikkoa jaksais (minun loman loppuun), niin sitten se saa lomailla. Katotaan miten Lennartti jaksaa. Koitetaan ottaa mahollisimman monipuolisesti kaikkea mahollista tekemistä, jos sillä sais pidettyä motivaatiota sen verran yllä.

No ei sentäs. Piehtarointia vain

Viidellä vaihteella

Minun 5-käynti hevosessa on yhtäkkiä ihan oikeasti 5 vaihdetta eteen. Miten siinä niin yhtäkkiä kävi? Sen jälkeen kun Lenni pari päivää sitten vain yhtäkkiä löysi ravin ratsastuksessa, niin yhtäkkiä sitten onkin viisi askellajia. Ei nyt voi sanoa, että silleen naps nyt mennään tätä, mutta kaikki ihan löydettävissä. Joku herne kohtasi toisen tai jotain, että hei täälähän nää jalat on ja näähän liikkuu tälleen.
Käyntihän Lennillä on ollu koko ajan hyvä ja sitä se on edelleen. Ravi nyt sitten yhtäkkiä löytyi ja sitä Lenni menee kauhean mieluusti. Sillä pääsee lujaa. Paitsi, että Lenni ei meinaa millään sietää keventämistä. Se ei luota siihen, että pysyn sen tahdissa ja rikkoo melkein joka kerta, kun alkaa keventämään. Olen sitten toistaseksi vain keventänyt istuntaa, että pystyn olemaan selässä ja häiritsemättä hevosta. Keretään kevennellä sitten myöhemminkin.

Nyt sitten kun tuo ravi löytyi, niin se syö osansa töltistä. Ennen tuota ravin yhtäkkistä "löytymistä" aina kun pyysit lujempaa, niin Lenni tarjosi tölttiä. Joko ihan oikeasti tölttiä tai passitahtista tölttiä (tai sitä tehosekoitin sekamelskaa). Nyt sitten saa olla tosi tarkkana, kun töltistä rikkoo hirveän helposti raville. Hitaasti ei oikein jaksa töltätä ja mitä lujempaa menee, niin sen suurempi "vaara" rikkoa raville.

Laukattu ei hirveästi olla edelleenkään. Se on niin kauhean voimakas tuo passitaipumus tuolla, että heikkopäisempää hirvittää vauhti. :D Jonkin verran otetaan kuitenki tuossa yhdellä pätkällä, jonka olen vähän ehdollistanut kiihdyttelyyn. Tänään laukattiin siinä. Valmistelin Lenniä ja se tiesi, että nyt mennään. Passia se tarjosi, mutta vähän pohkeita ja maiskutusta, niin tuli oikein säpäkkä pukki ja laukannosto. Pätkä laukattiin ja kehuin ja Lenni vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä. Ja siirtyi laukalta liitopassiin.

On muuten ihan mieletön fiilis, kun saa ees jotaki järkeä näihin askellajeihin. Tässä tämä issikkaharrastuksen yks viehätys piileekin. ;)

Ja vähän tulee joku mielipuoli olo, kun pukituksen jälkeen sitä vaan naureskelee.. En tiiä miltä se näytti (ja ehkä parempikin niin), tuntui tosi napakalta, mutta ei ollut semmonen katapultti, vaan ihan semmonen "voi vitsi, nyt mennään". Ja ei ollu mitään ongelmia pysyä selässä. Mutta silti. Hullu, naureskelee ku hevonen pukittaa...

Erkin kanssa maastossa

Erkillä tulee kohta vuosi täyteen meillä. Ja vaikka tuntuu, että eihän me Erkin kanssa olla tehty paljon mitään, niin ollaan me kuitenkin edistytty aika lailla.

Erkin kanssa meillä oli tänään kolmas ratsastuskerta. Kuulostaa melko hullulta. Vuosi ja vasta kolmas ratsastuskerta. Paljon me ollaan tehty sitä missään näkymätöntä pohjatyötä kyllä, mutta Erkin kanssa tuota ratsastussuoritusta tärkeämpää on ollut löytää yhteys ja luottamus, että päästään siihen ratsastukseen. Ja että se ratsastus on sitten turvallista ja molemmille mukavaa.

Ja siinä sitten kolmannella ratsastuskerralla lähdettiin yhdessä maastoon. Otettiin mies matkaan vetoavuksi ja kuvaajaksi. Ja lähdettiin yhdessä maastoon.

Erkillä ei ole mitään ongelmia pysähdyksissä, eikä liikkeelle lähdöissä. Kääntyy mallikkaasti, peruuttaa, väistää pohjetta ja toimii. Erkki menee maastossa rohkeasti ja reippaasti. Helppo hevonen eikö totta. Näin vähän ratsukoulutusta ja toimii näin hienosti. Mutta tämä kaikki vasta näin vuoden aikana rakennetun luottamuksen ja kaiken tehdyn pohjatyön jälkeen.

Ja hauraalta tämä tuntuu edelleen. En tiedä onko Erkki minun kanssa siinä vaiheessa, jos motocrossipyörä tulee vauhdilla maastossa vastaan. Tai tuulipukukansa pölähtää metsästä ämpärien kanssa. Tai vastaan tulee hirvi. Mutta jos me halutaan Erkin kanssa jatkaa näitä ratsuhommia, niin se on vain mentävä ja luotettava. Erkistä ei ole ainakaan tässä vaiheessa pyörimään kentällä ympyrää, niin se on mentävä maastoon ja luotettava.

On se joka tapauksessa niin hieno poni! <3

10+1 vuotta

Havahduin tuossa yhtäkkiä huomaamaan, että on tainnut kulua 10 vuotta (+1, kun kirjoitus on luonnoksena levännyt koko tämän ajan) siitä onnettomuudesta, jossa tuon selkäni olen murtanut.

Tarkkaa päivämäärää en muista, sekin varmaan jostain löytyisi, mutta se ei liene olennainen. Loppukesää, elokuuta, se on joka tapauksessa ollut.

Lähdin kotoa valmennukseen. Valmennuksen aiheena maastoesterata. Sellainen ihan pienimuotoinen ja helppo. Seuraavana päivänä oli samalla radalla sitten kisat. Ratsuna minulla oli suokkiputte, jolla en koskaan aiemmin ollut ratsastanut. Kahteen kertaan kerettiin maastoesterata kiertää ja siinä pähkäilin ääneen, että taidan täältä lähtiessä ajaa suoraan Citymarketiin, kun siellä oli turvaliivejä myynnissä ja käydä sellaisen investoimassa varmuuden vuoksi. Ja seuraavan päivän kisoihin ajattelin ottaa ratsuksi kuitenkin Piskon. Vaikka Pisko ei noita esteitä olisikaan koskaan nähnyt, niin varmana ja hyvänä hyppääjänä rata ei varmasti olisi ongelma ja on kuitenkin tuttu ja turvallinen hevonen.
Sitten olikin minun vuoro hypätä rata vielä kolmannen ja viimeisen kerran. Rata meni ihan ok, mutta olisiko ollut toiseksi viimeinen este radalla, kun putte vain ei nostanut etujalkojaan tarpeeksi ja siitä tuloksena heitti kuperkeikan esteen yli.
Hevonen selvisi kuperkeikasta mustelmilla ja vähän turvottelevilla jaloilla.
Mulle kävi pikkaisen kehnommin. Tuosta kuperkeikasta olen laskeutunut maahan todennäköisesti niskoilleni. Pääasiassa vasemmalle puolelle päätellen seuraavan päivän kiputiloista. Ja siitä sitten selälleni. Siihen sitten jäin makaamaan ja odottelemaan ambulanssia. Pariin kertaan jouduin vaihtamaan kylkeä kivun takia, vaikka paikalla ollut sairaanhoitaja kieltelikin. Muistikuvia löytyy tuosta hevosen kompastumisesta esteeseen ja seuraavan kerran siitä maassa makaamisesta, että varsinaisesti siitä kuperkeikan hetkestä ei muistikuvaa ole. Maassa makoillessa olen ollut kokoajan tajuissani kyllä, mutta mitään käsitystä siitä kuinka kauan ambulanssin tulossa meni, ei ole.
Ambulanssin saapuessa minut siirrettiin sellaiselle jonkinmoiselle ilmapatjalle ja sillä sitten ambulanssin kyytiin. Ensin suunnattiin kotikunnan terveyskeskukseen, jossa käytiin vain toteamassa, että "mitä te sitä tänne tuotte, ei täällä enää voi kuvata". Uudelleen ambulanssin kyytiin ja naapurikunnan sairaalaa kohti.
Ambulanssimatkasta muistan sen verran, että jossain vaiheessa minua pyydettiin pitämään silmät auki ja kysyin, että saanko pitää silmät kiinni jos puhun koko ajan. :D Ja se kelpasi. Halusivat siis vain varmistaa, että pysyn tajuissani. Taustatietojakin kyselivät siinä ajon aikana ja sanoivat, että täytyy pyytää kipulääkitystä, jos tuntuu siltä. En kivunlievitystä missään vaiheessa pyytänyt, mutta tuossa matkalla sairaalaan mulle laitettiin kipulääketippa. Kuuntelivat, että minun hengityksessä alkoi olla katkoksia, jotka ilmeisesti kivusta kielivät.
Sairaalassa minut lykättiin ensin jonnekin käytävään ja sitten jonnekin vastaanottohuoneeseen.
Kuvissakin kävin jossain vaiheessa ja jossain vaiheessa vaihdettiin päälle sairaalakaapu ja kuskattiin osastolle, tosin vielä käytävälle odottelemaan lääkäriä. Joskus 11 aikaan hoitajat päättivät siirtää minut huoneeseen ja sänkyyn, kun ei lääkäriä kuulunut. Kuusi tuntia onnettomuuden sattumisesta.

Seuraavat päivät meni sängyssä makoillessa. Oli kuumetta ja kylkeäkään ei pystynyt itse kääntämään. Selkärangasta murtui rintarangan kohdalta kolme nikamaa. Murtumat olivat burst-tyyppisiä, eli jos olen oikein ymmärtänyt, niin nikama on puristunut ja sen seurauksena murtunut useampaa kappaleeseen. Jos jotain onnea onnettomuudessa, niin kaikki palaset olivat paikallaan.
Olisikohan viikon verran mennyt sairaalassa, sitten pääsin kotiin alumiinikehikkoisen korsetin ja kyynärsauvojen kanssa viettämään kolmen kuukauden sairaslomaa. Sittenpä vain lepäilyä ja lepäilyä ja lepäilyä.

Näin kymmenen(+1) vuoden jälkeen siinä tuo selkä edelleen mukana kulkee, kertaalleen murrettu selkä. Suuremmat traumat tästä on jääneet tuonne henkiselle puolelle ja niiden kanssa on joutunut enemmän töihin. Näillä on mentävä.

Yömaastoilua

Koska muu elämä "haittaa" välillä harrastusta näin lomallakin, niin olen käynyt iltaisin ratsastamassa. Muuten ajankohta on aivan loistava. Vähän kulkijoita, päivä alkaa jo viiletä jne, mutta yksin ei tarvi olla. Löytyy n. miljardi kovin kiinnostunutta kaveria joka reissulla. Hyvin myrkytettyinä ollaan kuitenkin selvitty elävinä.

Päivällä vähän erinlaiset ponijutut

Toissa iltana käytiin semmonen 5km reissu. Mentiin tuota päätien vartta ja urheiltiin yksi alikulku ja tämmöstä pientä extreme urheilua. Vähän erinlaisia reittejä. Alikulku oli Lennille kova paikka. Kiltisti tuli kuitenkin ja ihan kyselemättä, ei siinä mitään. Kun päästiin toiselle puolelle, niin Lennin piti pysähtyä ja katsoa taaksepäin, että minkä näköinen tää oli tää juttu, mistä selvittiin hengissä.
Lenni on selvästi kovin visuaalinen tyyppi, sen täytyy nähdä. Ainoat tilanteet missä Lenni säikkyy tai saa hepulin on sellaisia, missä se ei näe.

Siellä se kiltisti oottelee, kun ratsastaja käy hakemassa hyttysmyrkkyä

Tällä reissulla tämä visuaalisuus pisti vähän kiristämään ratsastajan pipoa. Joskus tuo pysähtely katsomaan ei ole oikein hyvä. Ainakaan silloin kun sattuu olemaan se miljardi kaveria, jotka himoitsevat sinun verta.
Sen lisäksi sitten ratsastajan pipoa kiristi, kun menin laittamaan Stübbenin pitkästä aikaa selkään ja kun jouduin tulemaan muutamaan otteeseen alas selästä, niin en meinannutkaan päästä enää takaisin, kun Stübben iloisesti kippasi kyljelle. Siihen vielä se, että Lenni ehotteli omia reittivalintojaan (suorinta tietä kotia) ja ei meinannut pysyä hetkeäkään paikallaan, kun nousin selkään. Siinä vaiheessa piti sitten jo komentaa vähän reilummasti (murahdus: oletkos siinä kaakki ja napautus raipalla kankulle). Sen jälkeen pysyi hevonen paikallaan selkääännousussa ja liikkui muuten kivasti. Tölttäsi ihan bueno ja meni RAVIA! Ihan oikeasti ravia ja vielä niin pitkiä pätkiä, että kerkesin kevennelläkkin. Lenni oli ihan ihmeissään, että mitä sie siellä duunaat. Ei se ole juurikaan ravannut semmosia pätkiä, että siellä mitään kevennyksiä ois ehtinyt tehdä. Lenni totesi aika pikaisesti, että ok, ratsastaja pysyy ravitahdissa keventäessään, että pystyy tässä liikkumaan. Ja pakko siellä oli keventää. Ei tuon ravissa kykene istumaan mitenkään. Ihan valtava tuo askel.
Näköjään Lennin kohdalla on erittäin hyödyllistä, jos ratsastajalla on v-käyrä korkealla tai pipo kireällä.

Kahdestaan auringonlaskuun <3 (tai itseasiassa poispäin siitä, jos pilkkua haluaa viilata...)

Eilen illalla käytiinkin sitten vain hengailemassa (ja lauleskelemassa metsässä, että ollaan vaan ja hengaillaan...). Kaivoin pitkästä aikaa naftaliinista tuon minun itse tekemän huopasatulan ja totesin jälleen, että on se vain hyvä. Siitä vain puuttuu se muotoilu, mitä esim tuossa Barefootin lampaankarvasatulassa on. Koittaiskohan askarrella tuohon Barefootiin ne jalustimenpaikat vai alkaisko säästämään semmosta Christin lampaankarvasatulaa varten.. Hmm... Noh, mutta käveleskeltiin ja nautittiin ilmasta.

Nyt ihan oikeasti auringonlaskuun

Satulan testausta taas

Jälleen pääsin testaamaan satulaa. Onhan tämä hirveen kivaa hommaa. Testissä tänään Trekker jota olen aiemmin miettinyt Lennille lännensatulankorvikkeeksi. Testissä oli Trekkerin Luxus.

Ja juu ei. Se satula, josta Piskon selässä jäi tosi hyvä fiilis ja mielikuva, niin ei se tuolla Lennin selässä vaan tunnu lähellekään samanlaiselta. Ja hevonenkaan ei halunnu liikkua satulan alla. Ei jatkoon.
Kävin pikkumutkan ja palasin takaisin vaihtamaan satulan ja lähettiin uuestaan. Lenni ei oikein meinannu tätä typeryyttä ymmärtää, että muka eka käydään ja sitten lähetään vielä uudelleen... Daa-a! Aika pienellä taistelulla päästiin kuitenki ja mentiin uudelleen.

Että jos ne rungottomat olen rajannut jo pois mahdollisuuksista (vaikkakin säännöllisin väliajoin mieleen juolahtaa, että mitä jos sitten kuitenkin), niin nyt täytynee myös joustorunkoiset karsia pois. Ei semmosta vaan ole tehty meille.

Ei siinä mitään, että Trekkeristä ei ole meille lännensatulankorvikkeeksi. Löysin jo uuden kuolauskohteen. Se tosin taitanee jäädä haaveeksi. Uutena hinta on hunajaa ja käytettyjä ei oikein ole tarjolla ja saatavuuskin melko kiven alla.
Wintecin Pro Stock. Fendereillä tai ilman ihan sama. Hunajaa se maksaa kuitenkin. Mutta aina voi kuvia katella.
--------

Ja sitten nuo Lennin suojat. Voi elämä. Onkohan mulle sattuneet jotku maanantaikappaleet? Iskeekö tuo hevonen noin lujasti etusuojiin? Vai eikö köyhän vaan kertakaikkiaan kannata ostaa halpaa?

Kestäiskö arvokkaammat suojat paremmin? En tiiä. Samanlaiset kävin nyt kuitenkin vielä hakemassa. Jos nekin hajoaa, niin sitten pitää kyllä kattoa jotain muuta merkkiä. Tai sitten suosiolla pitää vain noita neopreenisuojia. Muttako mää niin tykkäisin tämmösistä. Helpottaa vähän tuota suojituksen tuskaisuutta..
------

Tekniikan innostamana olen SportTrackeria käyttänyt ratsastamassa käydessä. Tämänpäiväisen reitin mitaksi SportTracker väittää 7,7km ja kuva kartalla näyttää siltä, että ollaan oltu pahasti juovuksissa ja haahuiltu edestakaisin. Kartasta mitoin reitiksi n. 4, ehkä maksimissaan 5. Että se siitä.. Oiskohan joku muu samantyyppinen sovellus, joka pysyis mukana ratsastuksessa..

Melkein kuoharitöltit

Pitkä tauko. Sekä ratsastuksessa, että kirjottamisessa. Tai no ratsastamisessa (tai semmonen pikku haahuilu) vain 5 päivää, mutta kirjottamisessa tovi pidempään. En ole vain kertakaikkiaan ehtinyt. Viipyilin töissä viimeiset neljä viikkoa melkoisen tiiviisti, kun osa porukasta kesälomaili. Nyt sitten vihdoin läpsystä vaihto ja on minun vuoro nautiskella lomasta seuraavat neljä viikkoa.

Haahuilu käytiin tekemässä satulatestauksen merkeissä. A.R. Passionin issikkasatula.

Juu ei meille. Valui taaksepäin aikalailla, kuten näkyy.

Tänään sitten päästiin käymään parempi lenkki. Kaivelin Sport Trackerin toimintaan ja melkein 5km lenkki käytiin. Parasta reissussa oli, että Lenni taas tölttäsi tosi kivasti. Liekö se tuo pitkä tauko tehnyt hyvää vai mikä tässä on jujuna, kun välillä poni kulkee ihan huipusti ja välillä ihan surkeasti. Mulle kelpais semmonen tasainen kohtalainen ihan hyvin... Kuhan poni vaan tölttäis. Mutta eihän tuota kaikkea voi saada.
-----

Eilen ois pitäny olla Lennin kanssa raviradalla ja osallistumassa Mennään Maalle -tapahtuman askellajinäytöksen treeneihin. Mutta en sitten kertakaikkiaan töiltä kerenny, joten jälleen skipataan tämä näytös. Jo kolmatta vuotta putkeen. :D Huomenna sitten itse tapahtuma ja koitan ainakin itse selvitä paikalle sitten kun en hevosen kanssa nyt pystynyt osallistumaan. Vuorokauden tunnit ei vaan näköjään riitä kaikkeen, vaikka kuinka yrittäis.

Nyt kuitenkin rentoutumisilta. Ja melkein kuoharitöltit. Ensin töltit ja sitten kuoharia.