Valmennusanti raporttia (vihdoin ja viimein)

Valmennuksessa käyty viisastumassa. Meillä oli lähtiessä mukana kaksi ongelmaa.

Ongelma yksi oli selkeästi tämä satulahomma.
Perjantaina meillä oli tarjolla sovitettavaksi tuo oma Hilbar ja kaverin Töltsaga Frami. Hilbar sai muuten ihan hyväksyviä myhäilyjä, mutta kapea se on. Ja valmentaja kommentoi heti tuota Hilbarin syvää kuppimaista istuinta, että se on mulle liian ahdas.
Seuraavana selkään siis tuo Frami satula. Siinä on se kaari liian kapea, mutta kun satulassa on vaihdettava kaari, niin ei siihen jääty junnaamaan. Frami satula sai hyväksynnän sopivuudesta ja Framin istuinkoko sai siunauksen, että se on mulle ok. Eli kuppimainen 17" Hilbar on pieni, mutta laakeampi ja tilavampi 17" Frami on ok. Näin paljon se istuimen malli vaikuttaa satulan istuinkokoon.
Lauantaina testasin satuloista Globus Gloi:n, Lippo:n ja Mustangin. Globus istui hyvin, Lippo vähän huonommin ja Mustang ei oikein mitenkään. Kaikesta huolimatta Frami vei kaikista voiton. Istuu hyvin ja lähelle hevosta, on mieleinen istua ja saa plussaa myös muokattavuudestaan ja joustavasta rungostaan. Tölthesterin (/Töltsagan) satulaa siis lähdetään metsästämään. Ongelma 1 siis ratkaistu.

Lainattiin sitten tuota Frami satulaa kumpanakin päivänä ratsastukseen. Oma fysiikka teki tenät ja selkä ja jalka laittoivat hanttiin, joten pyysin valmentajaa ratsastamaan. Olisi tuo ratsastaminen varmaankin itseltäkin onnistunut, mutta toisaalta saatiin enemmän irti tällä kertaa valmentajan tuntumasta.
Ensimmäisen ratsastuksen jälkeen valmentaja totesi, että voi kyllä seuraavanakin päivänä Lennin ratsastaa, joten samaan syssyyn esitin sen meidän toisen ongelman ratkaistavaksi. Eli pyysin, että hän ratsastaisi ne ensimmäiset laukat.

Tuota laukka asiaa käytiin jonkin verran läpi, kun sattuneesta syystä valmentaja on se psyykkinen valmentajakin, että mikä siinä minun osalta mättää. Itse laukka ei ole ongelma, uskallan laukata hevosella. Tosin täytyy huomioida, että tässä on nyt aika pitkään oltu vähällä ratsastamisella ja en ole päässyt laukkaamaan, että sinällään sekin voi olla vähän jännempi juttu. Mutta ongelma on vain se, että kehitän itselleni järkyttävän ison kynnyksen siihen, että minun pitäisi laukata hevosella ENSIMMÄISEN kerran hevosen elämässä selästä käsin. Tämän kynnyksen olen ylittänyt aiemmin toisella hevosella. Tiedän pystyväni siihen, mutta tämän kohdalla halusin nyt käyttää tavallaan oikotietä ja madaltaa sitä omaa kynnystäni tähän asiaan. Ja lisäksi tämä hevonen nyt sattuu sitten olemaan passivahva, että laukka on sen puolesta hankalampi, kuin kolmikäyntisellä hevosella.

Mutta ne ratsastukset. Ensimmäisen ratsastuksen jälkeen saatiin ohjeeksi, että höntsäilkää menemään, niinkuin tuon ikäisellä hevosella kuuluu tehdä. :D Tuo onkin hyvä sana tuo höntsäily. Sehän siis kiteyttää sen ajatuksen, että työn täytyy olla kivaa, rentoa ja positiivista. Ja näinhän se tosiaan täytyy tuon ikäisellä hevosella olla, joka on vielä aika kläppi.
Toisen ratsastuksen jälkeen saatiin ohjeeksi taivutella ja pehmittää hevosta sekä maastakäsin, että selästä. Kieltämättä vähän jäykältähän tuo vaikutti, vaikka paljon me ollaan kyllä juuri näitä asioita työstetty. Yksi ystävä pyysi kertomaan samalla, kun katsoin valmentajan ratsastusta, että mitä näen. Se olikin oikeastaan aika hyvä, kun joutui pukemaan sanoiksi sen, mitä näin ratsastajan tekevän.
Ja kyllä vain, lopuksi Lenni laukkasi ratsastajan kanssa. Eli myös ongelma 2 ratkaistu.

Innostuin myös kyselemään muutamia kysymyksiä, joita olen arponut tuossa itsekseni.
Eli kun me tuolla maastoillaan ja pyydän hevosta etenemään käyntiä nopeammassa askellajissa. Hevonen valitsee töltin, joka on varsin usein passitahtista. Kysyin sitten sitä, että kumpi on parempi, että edetään askellajissa, vaikka se olisi passitahtinen ja kehun niistä hyvistä tölttipätkistä vai kannattaisiko hakea ennemmin lyhyitä nopeampia pätkiä ja hakea niillä sitä puhtaampaa tölttiä.
Tähän sain vastaukseksi heti vastakysymyksen, että miltä se näytti tuolla ratsastuksen aikana, kun sitä katsoin. Noh, siellä oli parempia pätkiä ja välillä niitä heikompia pätkiä. Todettiin sitten että se töltti on parempi niinä hetkinä, kun hevonen liikkuu oikein. Pyöreänä ja rentona. Mutta kun on vielä kuitenkin niin voimaton ja vaatii lihaksiston ja tasapainon kehittämistä ja valmentaja totesi myös sen, että kyseessä on matala-askelinen hevonen, joten se tölttikin vain on matala ja herkästi näyttää passitahtiselta, vaikka ei välttämättä sitä suoranaisesti olisikaan. Summa summarum annetaan siis mennä, höntsäillään.

Sitten kysyin tarkennusta siihen, kun viimeksi kevennettiin istuntaa ratsastuksen aikana, että onko sillä muuta missiota siinä, kuin se tilan antaminen hevosen selälle. Ja ei, se on juuri se juttu, että annetaan selälle tilaa.

Jokin kolmaskin kysymys oli, mutta sitä en nyt muista. Lisään sen heti, jos muisti palailee...

Lauantaina meillä oli myös psyykkisen valmentautumisen luento. Oli jännä huomata, kuinka paljon asioita olen joutunut tekemään omien traumojeni takia, jo ennen kuin ne on nyt puettu sanoiksi. Hengitysharjoituksia olen tehnyt. Lähes joka selkäännousun jälkeen tasoitan hengityksen ja rauhoitan itseni (ja hevosen) ennen kuin lähdetään liikkeelle. Rentoutusharjoituksia olen tehnyt, mutta tosin irrallisena hevostelusta. Uutena ajatuksina tuli se, että pelot voi poistaa itsestään ja nostaa erillisenä hevosen selkään (ja tiputtaa ne sitten kyydistä sinne välille) ja se, että jos kokee paniikkioireita, voi siirtyä itsensä ulkopuolelle tarkkailemaan oireita ja havainnoimaan koska se adrenaliinipiikki menee ohi. Nämä siis vain näin tiivistelmänä.

Keli oli aika kamala, kunnon syysmyrsky iski kohdalle. Tuuli oli kova ja vettä tuli välillä taivaan täydeltä vaakatasossa. Mutta reissu oli hyvä. Seuraava valmennus olis marraskuussa, mutta me taidetaan jättää se väliin, ainakin Lennin osalta. Itse voisin lähteä valmennusta kyllä seuraamaan, mutta Lennin kanssa voidaan vain höntsäillä.