Sunnuntaina sitten nakkasin Di-flexin selkään ja kävin sillä ratsastamassa. Jalka ei siitä ja pitkistä jalustimista oireillut läheskään niin pahasti. Toki edellisen päivän ratsastus sen kipeytti siten, että on tuntuva, mutta pitkillä jalustimilla ratsastus ei pahentanut tilannetta.
Mutta toinen ratsastus peräkkäisenä päivänä kentällä ei ollut hyvä idea. Lenni oli vähän tahmea ja vähän säpsy ja vähän plaah. Meni kyllä pienellä motivoinnilla ihan jees, mutta ei niin huippukivasti, kuin edellisenä päivänä.
Maastoonkaan ei kuitenkaan vielä uskalla, ainakaan viikonloppuna. Hirvimiehet pörräsi tuossa ihan lähellä ja ilmeisesti saivatkin jotain. Yritin käydä kyselemässä, että paljonko heillä vielä lupia jäljellä, mutta en ehtinyt, kun lähtivät sitten vauhdilla ilmeisesti saaliin kimppuun.
Lauantaina keräsin pois kesän pikkuaidan ja nostin vesisaavit sisälle. Sunnuntaina ennen ratsastusta siinä iloisessa räntäsateessa korjasin aitoja ja pihattolatoa ja lapioin p*skaa ja mietin pitkään ja hartaasti, että miksi ihmeessä ihmisen pitää pitää hevosia. Jotain todella koukuttavaa tässä ilmeisesti on.
Piskon mielestä "räntää vaakatasossa" ei ole tarpeeksi huono ilma, jotta kannattaisi mennä latoon suojaan. Laitoin metsästykseen yhden vuorellisen sadeloimen lisää valikoimaan.
Ilmottauduin mukaan Anna Andersenin luennolle ensi kuun alussa. Valmennukseen ei tällä kertaa lähdetä. Saatiin tilannepäivitys viimeksi, niin eipä me hirveitä olla tässä keretty.
Varasin myös itselleni tulevalle viikonlopulle 2h issikkamaaston. Jes! Nyt on ohjelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti