Nyt sitten löytyi käytettynä samanlaisella suuosalla olevat kuolaimet. Merkkinä tällä kertaa Myler ja renkaina D:t. Jos tuonne maastoon laitettais nämä D-renkaiset. En nyt tiedä onko näillä niin suurta eroa noihin oliivimallisiin, mutta tämmösenä nyt sattui löytymään tällä kertaa.
Ensimmäinen testi käytiin tekemässä ja Lenni hyväksyi nämä ihan yhtä hyvin, kuin Visionin. Muutenkaan en ainakaan näin ensitestaamisella eroa huomannut, mutta jatkamme testaamista.
Satulaakin muistin sen verran, että maastoilun jälkeen nappasin kuvan selän jäljistä. Ilman huopaa ja liukuestevyöllä ollaan nyt tätä pidetty. Pysyy tällä yhdistelmällä kivasti ja hyvältähän nuo jäljet näyttää.
Ratsastaja (eli minä) moittii tai oikeastaan mainitsee sen verran, että kun tuota Stübbenia pääsi tuossa välissä testaamaan ja ennen tätä tuota Hilbaria käytettiin, niin ne oli, jännä kyllä, tukevamman tuntuisia. Di-Flex on hyvä istua ja ratsastaa ja se on lähellä hevosta ja kaikinpuolin hyvä, mutta silti nuo toiset tuntui tukevammalta. Se ehkä vaatii vähän totuttelua ja enemmän ratsastusta. Nythän ollaan menty sen, mitä on keretty ja voitu.
Maastossa tosiaan käytiin koluamassa, kun kerrankin päästiin päiväsaikaan keskellä viikkoa. Aluksi kävin maastakäsin ohjasratsastusta tekemässä, kun oli nuo mylerit, niin testasin, tuleeko niistä jonkinmoista erinlaista reaktiota. Samalla treenailtiin noita junaradan ylityksiä, kun niissä on nyt ollut pientä probleemaa. Kovaa ja liukkaanpuoleista on joka paikassa, mutta ei niin pahasti, että jotain ei voisi tehdä. Tai no, ne laukan treenaamiset olen suosiolla ajatellut jättää siihen että tulee vähän lunta. On pehmeämpi ratsastajalla lentää selästä. :D
Mutta siis maastakäsin työskentelyn jälkeen selkään ja menoksi. Junarata ylittyi mallikkaasti. Lenni käveli reippaasti. Tarkoitus oli käydä vain pientä mutkaa, mutta hups huomasin yhtäkkiä, että oltiin aukiolla asti. Piskon huuto kuului sinne asti. Kipakka pakkaskeli ja unohdin herra vanhanherran aitaukseen (kun oli tarkoitus käydä vain pientä mutkaa).. Käveleskeltiin ja yhtäkkiä puskasta lehahti metso. Lenni hätkähti hieman ja pysähtyi katsomaan. Sitten vain jatkettiin matkaa tuosta ihmetyksestä huolimatta. Vähän tölttiä tapailtiin ja aukion toisessa laidassa käännyttiin takaisin. Sitten tulikin semmonen tuulenpuuska, joka tarttui Lennin harjaan ja hevonen tuntui lähtevän lentoon. Lenni on ymmärtänyt ihan väärin tämän harja hulmuten tölttäämisen. Eikö sitä pitäisi töltätä niin, että harja hulmuaa, eikä töltätä sen takia, että tuuli hulmuttaa harjaa? Kaveri kyllä tuossa kerkesi kommentoimaan, että eikö se ole ihan sama kummin päin, kunhan vain harja hulmuaa töltätessä...
Meillä oli pientä haparointia vauhdin suhteen. Välillä Lenni meinasi mennä turhankin lujaa ja välillä taas hyytyi ihan kokonaan. Shokkihoitoa ratsastaa yhtäkkiä tällaista hevosta, jota joutuu maastossa oikeasti ratsastamaan eteenpäin. Myös kotia päin. Piskoahan ei ole koskaan tarvinut... Pisko on aina menny itte ja lujjaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti