Maastossa taas ja joululahjatoiveita

Käytiin Lennin kanssa tänäänkin maastoilemassa. Ei näitä mahdollisuuksia valoisan aikana niin hirveästi ole, että raskisi jättää käyttämättä. :)
Käytiin vähän uusia maastoja tutkimassa ja mentiin koko pätkä tietä, jossa olisi voinut liikennettä tulla vastaan. Sinällään oli vähän jännempää, mutta oikein mallikkaasti meni. Oli vähän pakkasta, niin tie oli paikoin jäässä. Pari lyhyttä tölttipätkää otettiin ja jälleen mentiin käyntiä myös vapain ohjin. Nostettiin siis vaikeustasoa ratsastajalle, kun uusissa maastoissakin vaadin itseltäni tämmöstä luottamusta hevoseen. :D

Fb:n ihmeellisessä maailmassa kyseltiin paljonko ja miten nelivuotiailla issikoilla ratsastetaan.
Sinne sitten vastailin, että maksimissaan 4 krt viikossa ollaan käyty. Kentällä käydessä mennään maksimissaan noin puolituntia, yleensä vain sen aikaa, että hevonen tuntuu hyvältä. Maastohöntsäilyt saattaa olla noin tunnin mittaisia, joista aika useasti kävelen itse osan. Satunnaisesti raskaampia päiviä (esim. valmennustunnit), mutta aika kevyttä pääasiassa.
Yritetään kovasti olla käymättä kentällä kahta tai useampaa päivää peräkkäin, kun nuoren keskittymiskyky ja mielenkiinto ei vain riitä. Jos kentälle meno on ainoa vaihtoehto, niin saatetaan jättää ratsastus väliin kokonaan tai tehdä jotain muuta.
Ollaan pyritty säännöllisesti käymään valmentajan silmän alla hakemassa palautetta meidän edistymisestä ja ohjeita etenemiseen.
Mutta siis mennään paljon fiiliksellä, hevosta kuunnellen, rennolla otteella, hyvillä mielin ja nautiskellen.

Yleensähän en juuri kelloa katsele ratsastaessa, fiilis on tärkeämpi. Tästä kuitenkin intoutuneena vilkaisin kelloa maastoon lähtiessä ja takaisin tullessa, että osuuko nuo minun arviot suunnilleekaan oikeaan.
Tämänpäivän maastoreissu kesti kokonaisuudessaan 40 minuuttia, josta 10 minuuttia kävelin itse. Aika sopiva tämmöseksi uuden maaston reissuksi, joka kuitenkin vaatii fyysisen liikunnan lisäksi myös aivojen käyttöä nuorukaiselta
Kovasti yritän kirjoitella kaikki ratsastukset blogiin, ihan vain itselle muistiin, mutta ei niitä kaikkia tule kirjattua, että en nyt blogikirjoitusten pohjalta pysty tuota viikkokertamäärää tarkistamaan. Mutta tarkastellaan nyt esimerkiksi tätä viikkoa. Tällä viikolla on ratsastusta ollut kaksi kertaa, eilen ja tänään. Kumpanakin päivänä maastoiltu. Viikonloppuna katsotaan tilanne, että kuinka paljon noita punalakkeja on liikkeellä. Jos liikkujia vielä on, niin vaihtoehtona on kenttä. Ja ei kahta päivää kentällä, niin ratsastuksia tulee tälle viikolle vielä yksi. Jos päästään edes toisena päivänä maastoon, niin tälle viikolle voi tulla vielä 2 ratsastuspäivää, jolloin ollaan siinä 4 viikkoratsastuksen määrässä.
Sitten voi tietty vielä nipottaa siitä, että ratsastukset voisivat sijoittua vähän tasaisemmin viikolle, mutta siihen asettaa sitten omat rajoituksensa muu elämänsisältö.

Toisten mielestä tehdään liikaa, toisten mielestä liian vähän. Tämä on ikuisuusaihe issikoiden kanssa, että missä vaiheessa aloitetaan ratsastus ja minkäverran ratsastetaan. Koitan pitää pääni ja luottaa itseeni ja tekemiseeni ja fiilikseeni tämän nuoren kanssa. Juuri tuolla maastoillessa mietin, että tämä nelivuotias reagoi kivasti pelkälle istunnalle ja on ohjattavissa ja ratsastettavissa yksinään tuolla uudessa maastossa. Kuinka onnellinen olenkaan tämmösestä hevosesta ja ehkä jonkun pienen siivun tästä kunniasta voin suora itsellenikin.

Ja sitten asiasta toiseen.
Rakas Joulupukki! Tarvisin parit parit kenkiä.

Vastahan nämä kengät on ostettu! Siis ihan muutama vuosi sitten, eiku onhan siitä jo kohta 10 vuotta.. Hupsista! Olen siis tunnollisesti käyttänyt näitä joka vuosi, kumpiakin omana "kautenaan" ja tässä on tulos. Pitkään ovat kestäneet kovaa käyttöä. Talvisaappaiden tyylikkäät teippiviritykset on uusittu 7 kertaa ja kesäkengissä on menossa toiset pohjalliset, jotka on nyt siis kävelty ihan puhki.