Kävin pitkällisen arvonnan joka jatkui vielä kengittäjän ollessa hevosen jalassa kiinni ja kyllä nyt päädyin siihen, että mun vauvahepalla on koivissa ihka ekat popot. Eli siis nelivuotias issikanrötky lyötiin eka kertaa kenkään ja suoriltaan sitten hokkakenkään.
Emmie nyt tiiä oisko varsinaisesti hirveää tarvetta vielä ollut. Kavioaines on hyvä, ei aro millään alustalla, mutta eilen kävi ensimmäisen kerran lumi maassa, että uhkaavasti se talvi tekee tuloaan. Ollaampa sitten varauduttu mahdollisiin liukaisiin keleihin ja ei ainakaan sen osalta voi keksiä tekosyitä olla tekemättä jotain. Vedetäämpä nyt ainakin yhden kengitysvälin mittainen tiiviimpi treenipätkä sitten ja opetellaan olemaan kengät jalassa. Vielä satula alle ja innokkaimmat punalakit pois metsistä, niin treenit voi alkaa. :)
Ekaa kaviota kengittäessä nuori oli ihan aasi. Yritti maata, ahtoi itseään nurkkaan ja tunki pään mulle syliin ja kainaloon. Sanoin jo, että jos tämä muuli jatkaa tätä linjaa, niin voidaan tyytyä kyllä pelkkiin etukenkiinkin eka kerralla. Mutta toisen kavion kohdalla tuli enää vain hetkellinen aasikohtaus ja kaks seuraavaa meni jo ihan rutiinilla.
Jännityksellä odotan, että miten nuo kengät vaikuttaa askellajeihin. Muutama issikka on tullut vastaan, jotka ilman kenkiä mielellään tölttäilivät ja kengät jalassa taas ravasivat, että saa nähdä onko merkitystä meidän kohdalla.
Piskolle lyötiin myös hokkakengät alle, mutta nehän sillä on ollut koko kesän, että ei uutta sille rintamalle.
Valmennus lähestyy ja sitä edeltävä paniikki jatkuu. Ja selkä oireilee ja jalkaa särkee. Onneksi olen nyt asioinut niin, että valmentaja ratsuttaa, jos en itse koe kykeneväni selkään. Ja tuskin maltan odottaa, että saataisiin jotain suuntaa tähän satulaviidakkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti