Nyt tekee mieli vaan valittaa kaikesta. Tuntuu ettei ole muuta kuin valittamisen aihetta joka asiassa, niin annettakoon valitusvaroitus. Ei kannata lukea, jos valitus ei jaksa valitusta.
Ensimmäisenä valituksen aiheena oma kroppa. Suurimpana valituksen aiheena selkä. Kipeä on. Sinällään trakikoomista, että sen ammoisen selän loukkaamisen jälkeen se on pysynyt kunnossa sillä millä tuli loukattuakin, eli ratsastamisella. Täydellisin selkäterapiamuoto on ollut käyntimaastot Piskon kanssa. Piskolla on erittäin pitkä, hieman "repivä" käynti, joka pakottaa selän just sopivasti liikkeelle. Tästä terapiamuotoa en ole nyt sitten saanut hyödynnettyä ja kun muukin ratsastus on ollut vähäistä, niin ollaan tässä tilanteessa.
Näin kipeän selän kanssa en ole sitten viitsinyt nuoren selkään kiivetä, kun koen tämän oman vajavaisuuden epäreiluksi nuorelle. Tosin voisin kuvitella, että nuori kestäisi tällaisenakin terapiahevosena olon.
Noh, mutta olen kokeillut sitten panostaa siihen kävelemiseen, jolla olen saanut liikutettua itseni ja hevosen. Sitten koira, se isompi, päätti ottaa lähtöönsä vauhtia minun jalkapöydän päältä ja vaikka se ei nyt silleen vaivaavan kipeä ole, mutta ilmeisesti kuitenkin sen verran varon kävellessä tuota jalkaa, että kävely kipeyttää selkää entisestään.
Pari viime päivää olen sitten elänyt tuon Back on Trackin selkätuen/lämmittimen kanssa ja selkä on aina välillä hetkellisesti ok.
Samaan syssyyn todettakoon, että jos hevonen on päässyt sen lomailun aikana lihomaan (yllättävän vähän tosin), niin sama vaivaa ratsastajaakin. Ilmeisesti laihdutuskuuri on erittäin ajankohtainen, sen verran on tullut kyselyjä siitä, olenko raskaana... Argh! Aloitamma siis ruokavalion kyttäämisen ja lisäämme liikuntaa heti, kun päästään tästä selän aiheuttamasta köpökävelystä.
Ja siitä molempien lihomisesta sitten päästään sujuvasti meidän askellajisatuloiden sopimattomuuteen. Dyggur passaa hevoselle ihan hyvin, mutta ei oikein ratsastajalle ja Hilbar ei ilmeisesti tällä hetkellä passaa oikein meille kummallekaan. Dyggurin ongelmana oikeastaan vain turhan pieni istuin ja tietysti se, että kun perhana pääsin kokeilemaan tuota nuorta hevosta runkosatulan kanssa, niin onhan se runkopenkki eri tukeva. Toisaalta en haluaisi Dyggurista luopua, kun se on kuitenkin ihanan pehmoinen ja tulevaisuutta ajatellen kiva penkki enemmän ratsastetun hevosen selkään. Yksi vaihtoehto voisi olla tarjota sitä vaihdossa isompi-istuimiseen vastaavaan satulaan. Mutta toisaalta tästäkin luopuessa uuteen satulaan käytettävä budjetti kasvaisi vähän.
Hilbar sitten noh, se ei vain istu oikein hyvin. Lämmetessään paremmin, mutta ei sittenkään kovin hyvin. Ja jos hevonen ennen liikkui satulan alla hyvin, nyt meno on aika tahmeaa. Tästä voisi hevoselle passata leveämpi Hilbarin satula. Itselle satula oli mieleisen tuntuinen, mutta tosiaan epäilin aiemmin satulan aiheuttavan selkäkipuilua mulle ja sehän todettiinkin, että kääntää minun selkää vähän notkolle. Tätä nyt ei olla toppaamisen jälkeen päästy kokeilemaan ollenkaan. Hilbarin otan valmennukseen mukaan ja jos ennuste on, että ei tule hevoselle sopimaan missään vaiheessa, niin sitten lienee järkevintä ajatella satulasta luopumista. Yhyy!
Satuloita on, muttei sopivan häivää.. No mitäs satulaa sitten katellaan? Ei oikeastaan mitään käpyä. Haetaan näistä nyt kommentit valmentajalta, yhtä muun merkin satulaa olen kysellyt, josko sitä saataisiin testata ja testataan kaverin Frami-satulaa vielä kerran, josko Tölthester pelastaisi pinteestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti