Meidän liikunta on ollut nyt näitä yhdistelmämaastoja. Ihan kivaa on ollu. Voitais vain matkoja alkaa vähän pidentämään. Ihan himpunverran vain meinaa vastustaa; viikonlopun mökillä yöpymisen jäljiltä minun selkä sanoo sopimustaan irti ja erinäisistä esteistä en pääse ennen keskiviikkoa hevosen selkään sitä terapioimaan. Mutta näillä koitetaan edetä.
Syyskuun lopulle ilmottauduttiin askellajivalmennukseen ja ratsastajan psyykkisen valmennuksen luennolle, että nyt ois sitten jotain ohjelmaa syksylle tiedossa. Nyt pitäis vain alkaa ryhdistäytymään tämän meidän lorvailuliikunnan kanssa. Ja saada se satula takaisin sieltä toppausreissulta...
Ja kaverit meinasivat kaapata minut Lennin kanssa mukaan maastoilemaan. Tai siis itseasiassa viime viikonlopulle jo kysyivät, mutta onnistuin välttämään, kun oli tuo mökkireissu ohjelmassa. Kaverit ovat varsinaisia vauhtihirmuja. Maastot ovat niin vauhdikkaita ja pitkiä, että eihän met sielä pysytä vauhissa mukana. Lupailivat kyllä ottaa iisisti, jos lähdetään mukaan, mutta hirvittää silti. Tukevampi satula täytyy saada alle ja pitäiskö jotku turvavyöt kehitellä... Hmm.. No ei sentään. Ei saa ottaa niin vakavasti.
Ihan mielellään sen tukevamman satulan alle haluan, kun uusiin maastoihin lähdetään, mutta muuten kuulostaisi ihan mukavalta maastoilla välillä seurassa, eikä aina yksinään. Tosin en tiiä onko meillä kunto vielä niin kohillaan, että jaksetaan oikein maastoilla.
 |
| Pappa aina perus negatiivinen, mutta molemmat samassa kuvassa. |
 |
| Pappaheppa |
 |
| Hitsi se on nätti |
 |
| ja niin kuvauksellinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti