Yhtenä päivänä tällä viikolla kävin nakkaamassa normaaliin tapaan päivällä heiniä hevosille. Sisällä jäin sitten katselemaan, kun nuori söi heinää normaalisti, mutta vanhus oli tallin toisella laidalla. Oli, möllötti ja välillä kuoputteli. Syämestä kylmäsi. Mikä nyt vialla? Lähin takasin kattomaan, että miltä vaikuttaa. Ähkyoireita epäilin ensimmäisenä, mutta ei kuitenkaan kipuilevalta vaikuttanut, mahasta löytyi ääntä ja leipäpala maistui. Kävin kuitenkin hakemassa puoli ämpäriä melassivettä ja riimun ja narun. Vanhus on talvella huono juomaan, niin jos vähän nestettä sisään ja kävelyttelyä, jos nämä nyt kuitenkin ähkyoireita.. Vettä tarjosin ja pikkuhuikan vanhus vetaisi. Enempää ei kelvannu. Siis melassivettä, jota yleensä menee ämpärillinen, kun vain tarjotaan. Noh, ei sitten. Hain riimun ja narun, että lähetään käveleen. Siinä vaiheessa kun vanhus näki ne, niin lähti niskojaan nakellen heinäkasalle ja alkoi mutustella heiniä. Totesin, että okei. Ei sitten. Menin sisälle ja seurailin tilannetta sieltä. Vaikutti taas olevan ihan ok.
Illalla sitten mietin, että karsinassa oli muhat aika vähissä, että onkohan ne herra ruunan mielestä olleet niin vähinä, ettei ole kunnolla voinut rötvätä yön aikana. Muhia lisäsin karsinaan, seuraavana aamuna oli korvantaustoja myöten muhissa ja päivän oli taas oma itsensä. Että kyllä osaa vanha ruuna protestitemput, syömälakkoa myöten.. Huoh!
Mutta kyllähän tämmöset säikäyttää vanhuksen kohdalla. Sehän on ihan tosiasia, että ei tämä vanhus enää ikuinen ole. Mutta edelleen on pirteä ja hampaat on sen verran kondiksessa, että oikeastaan pelkällä heinällä pysyy lihoissa, niin vielä saa porskuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti