Edellisessä bloggauksessa mainitsin omasta jännityksestä. Joku saattaa ihmetellä miksi keräsin moisen jännityksen muutamasta hevosen sävähtämisestä. No taustalla on tapaturmainen selkärangan murtaminen ratsastustilanteessa, niin se on jättänyt jälkensä myös henkiselle puolelle. En kärsi varsinaisesti ratsastuspelosta, vaan jännityksestä joissakin tilanteissa. Samanlainen jännitys, kuin joillakin lähtiessä esteradalle.
Jännittämistä esiintyy pääasiassa vain uuden hevosen kanssa ja sitten tällaisissa tilanteissa, jossa kaikki ei ole mennyt "ihan putkeen". Toisaalta pystyn hyvin toimimaan "hätätilanteissa", esim. hevosen lähtiessä käsistä, mutta tilanteen jälkeen tarvin hetken aikaa tasoittaa itseni.
Ja Lennin kanssa ehkä suurin "ongelma" oli tässä, että kuitenkin niin harvoin voi ratsastaa, niin sitä jännitystä ehtii kertyä ratsastuskertojen välillä. Nytkin edellisestä ratsastuskerrasta kerkesi kulua jo viikon verran. Muutaman kerran kävin kyllä selässä, mutta en varsinaisesti ratsastamassa. Mutta nyt taas hyvä fiilis ratsastuksesta ja seuraavaa kertaa odotan malttamattomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti