Käytiin vanhuksen kanssa ilman satulaa nautiskelemassa auringosta. Vanhuksella oli virtaa ja vauhtia ja olo oli kuin pommin päällä istuessa, käsissä pysyvän pommin kuitenkin. Ratsastuskelit edelleen ihan kököt. Kelvollista maastopätkää oli tuommoset 100m ja sitä sahattiin muutamaan kertaan edes takaisin. Oishan tuo hokkakengillä pystyssä pysynyt muuallakin, mutta jännittyy jäisellä pohjalla niin en koe järkeväksi lähteä vanhoja lihaksia jumittamaan jäälle. Vähän väistöjä, peruutuksia ja seisoskelua auringossa. Sielunhoitoa, jos ei muuta.
Nuoren kanssa turha lähteä taiteilemaan. Hokkakengällä pysyy pystyssä, mutta ilman kenkiä turha toivo. Valmennus viikon päästä, mutta olkoot vaikka, että lahjattomat harjottelee. Tästä en jaksa stressata nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti