Pyrin aina ratsastamaan hevoseni niin, ettei turparemmi ole välttämätön. Tämä
pohjaa siihen, että harrastan myös lännenratsastusta ja siellä turparemmin käyttö ei ole kovinkaan yleistä. (aiheesta tarkempaa pohdiskelua kenties myöhemmin) En kuitenkaan
mitenkään ideologisesti vastusta turparemmin käyttöä ja haluan totuttaa
hevoseni myös käyttämään turparemmiä. Muutama hevonen on tullut matkan varrella vastaan, jotka on koko pienen ikänsä ratsastettu ilman turparemmiä ja kun turparemmi on laitettu ensimmäistä kertaa, niin suun aukominen on alkanut ja
valitettavasti myös jatkunut siitä eteenpäin, oli turparemmiä tai ei. Siksipä se turparemmin käyttö on ihan kiva opetella heti alkuunsa. Toisena syynä se, että hevoseni ovat sillä monitoimiponi-tittelillä, niin kaikenlaiseen on hyvä totutella. En tiedä olenko ikinä esim. koulukisoihin menossa seuraluokkaa pitemmälle, mutta korkeammissa luokissa turparemmin puuttumista ei varmaan katsota niin hyvällä? (<- puhdasta arvailua, sen enempää kilpailujen varustesääntöihin paneutumatta)
Vanhusponilla ei ole turparemmiä ollenkaan käytössä. Enkkusuitsissa on kiinni hackamore, joten turparemmi on poissa käytöstä. Ja länkkäsuitsissa ei ole turparemmiä. Vanhus on aikanaan kyllä opetellut turparemmin käytön ja eipä tuota enää tarvi enempää opetella.
Noh, sitten tuo nuorenpi. Jos turparemmin laitan, niin yleensä valikoin ensimmäisenä sen perusenkkuturpiksen (aachen tai nyt on eksynyt muutamia pull back turpiksella olevia suitsia) yleensä ilman alaturpista. Näin tälläkin kertaa. Hevonen vaikutti kuitenkin tyytymättömältä, siispä mietintämyssy päähän.
Tähän kommenttina sen verran, että nuo meidän "timantti"-suitset sattuvat olemaan tällaisella turparemmillä, että ehkä jossain vaiheessa päästään siihen pisteeseen, että totutellaan myös tällaiseen turparemmiin.
Mexikolaista testasin ja se oli hevosen mielestä ihan jees, mutta itse henk koht mielsin sen niin monimutkaiseksi laittaa. Varmaan ihan jees siinä vaiheessa, kun pää pysyy samassa koossa ja turparemmin voi viritellä samoihin reikiin joka kerta. Mutta kun tämä pää vielä kasvaa näemmä ja koko vaihtuu myös kesä-talvi akselilla. Kiitos valtaisan talviparran. Lisäksi siihen vielä se tosiasia, että lyhyt ja leveä pää on aika haastava kun etsii sopivaa mexikolaista turparemmiä.
Remonttiturpis näkyy useimmiten olevan issikoilla käytössä. En tiedä miksi tähän on päädytty. Mutta sitä siis seuraavaksi testaamaan. Heti alkuun voin sanoa, että en tykkää remonttiturpiksesta, en sitten pätkääkään. Turparemmissä ei sinällään vikaa, mutta sen sovittaminen on perfektionistin painajainen. Turpaosan pitää tulla tarpeeksi ylös, mutta ei sitten liian ylös, ettei kuolaimen eteen tuleva alaremmi tule painamaan kuolainta. Ja turvan alle tulevan remmin tulee olla tarpeeksi pitkä, että yltää sitten ympäri. Ja toisaalta taas turvan päälle tulevan osan tulee olla tarpeeksi lyhyt, että se ei tule kuolaimen päälle, kuten usein näkyy. Lähes missio impossible. Perfektionisti onnistui kuitenkin yhden sopivan remonttiturpiksen löytämään. Hevosen mielestä just hyvä, sillä siis mennään.
Silkasta uteliaisuudesta ja loputtomasta tiedonjanosta tilasin nuorelle kineton turpahihnan. Mielenkiintoinen turparemmi. Turparemmi tulee vain turvan päälle ja ominaisuuksina mainitaan kuolaimen "tukeminen/tasapainottaminen" ja kuolaimen kääntövaikutuksen selkeyttäminen. Kuulostaa siis sopivilta ominaisuuksilta nuorelle. Mutta ompa poni laittanut ennenkin omistajan kuvitelman p*skaksi. Kineton mainitaan osassa jutuista kovaksi turparemmiksi, mutta ajattelisin sen ominaisuuden tulevan, samoin kuin muissakin turparemmeissä, väärästä laittotavasta tai liian kireälle laittamisesta. Tämä turparemmi saapuikin eilen postin kyydissä, joten raportoidaan lisää tästä kun saadaan testailtua. Tosin en tiedä alanko näin viikkoa ennen valmennusta testaamaan mitään uutta ja ihmeellistä, mutta katsotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti