Huomenna valmennus

Huomenna valmennukseen! Jäskättää!
Lenni lähtee varmaankin tässä illalla väliaikaismajotukseen ja shettisponi tulee Piskolle kaveriksi. Varusteet on kasassa, ehkä ja kaikki valmiina, melkein. Hyvin tää menee, kait.

Jatkuvaa hulluutta

Jos kisoihin ilmottautuminen oli hullua, niin ei se hulluus siihen loppunut. Tilasin eilen Barefoot Arizona Nut:in.
Sitä suunnittelin hankittavaksi jo joulukuussa: http://minajaponit.blogspot.fi/2013/12/tulevaisuuden-satulahankintoja.html ja itseasiassa jo monta kuukautta ennen sitä. Aiemmin jo liippasi läheltä, etten tuota tilannut, mutta nyt sitten laitoin tilauksen menemään, kun sain pohdiskeltua varmasti sen sopivankokoisen satulan ja mittailtua etukaaret jne.

Vanhuksen kanssa käytiin taas auringonpaisteessa kiertelemässä aitausta ratsastaen. Tuskin maltan odottaa maastoreittien sulamista ja niiden koluamista uudessa satulassa. :)

Hullu meni ilmottautumaan kisoihin

Niin, jostain ihmeellisestä mielijohteesta ilmoitin itteni kisoihin. Ja kahteen luokkaan heti kerralla. Toinen luokka niinkin menee, trailia. Mutta toinen onkin sitten K.N. special. Sitä mennyt viimeksi varovaisella arviolla about 15 vuotta sitten. Edellisistä kisoihin osallistumisestakin vissiin kymmenen vuotta vierähtänyt. Ja viimeaikoina pääasiassa vähin puskaillut tämän ratsastuksen kanssa, niin onhan tämä nyt järjetöntä lähteä ylipäätään kisoihin, saati sitten helppoa B:tä kokeilemaan. Ja tietysti vielä ilmottauduin hevosella, jota olen ratsastanut kerran. :D Jospa tuota hevosta kerkeäis toisen kerran käydä ratsastamassa ennen kisoja..
Näillä mennään..

Ja jos nyt tosissaan mietin, niin viimeksi kun olin kisoihin menossa, niin taisin edeltävänä päivänä murtaa tuon selän, että ne kisat jäi väliin...

Vielä yksi mahdollinen pelastus olisi, jos keli menee niin huonoksi että kenttä ei ole kunnossa kisoihin. Pidetään peukkuja!

Viimeinen ratsastus ennen valmennusta

No niin, viimeiset tuntumat selästä käsin otettu ennen valmennusta. Aluksi vähän maastakäsin pyörittiin. Käytiin kattomassa, että missä tuolla nyt pystyy menemään. Nyt poni tuntui noiden D-nivelten kanssa huomattavasti nihkeämmältä, kuin eilen sen kinetonin ja suoran kuolaimen kans. Ja jälleen selkäännousu vaiheessa iski taas jännitys. Pientä hengittelyä ja selkään ja sitten seisoskeltiin hetki ja sitten ei enää ongelmaa. Tehtiin vähän ympyröitä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Meni ihan kivasti, joskin tuo meidän ratsastusalue oli epätasainen, niin alamäkeen mennessä piti aikapaljon nuorta tasapainottaa ja antaa vähän helpotusta ympyrän taivutukseen. Ja vanhuksella oli joku mustasukkaisuushetki ja piti tulla häiritsemään meidän työskentelyä. Normaalisti jumittaa tehokkaasti heinien ääreen ja ei muiden työskentelystä välitä. Mutta nyt saattoi lukea tuon minun jännityksen ja tuli sen takia "hyysäämään". Huolehtii minusta aikalailla, vaikka onkin juron ja etäisen oloinen normaalisti.
Nuoren ratsastuksen jälkeen otin vanhuksenkin töihin ja laittelin pelkät suitset päähän. Muutaman kerran käytiin aitaus kiertämässä ja sitten seisoskeltiin vähän aikaa. Nappasin sitten lopuksi vielä suitset päästä ja ohja kaulanaruna tehtiin muutamat peruutukset ja käännökset.

Ja karvanlähtö! Tarviiko sanoa muuta???

Kineton testailua

Kävin illalla testaamassa Lennin kanssa tuota Kineton turpista. Maastakäsin vain. Vaikutti oikein hyvältä ja saavan ponin hyväksynnän. Kinetonin kaaret olivat yllättävän paksut, kun oletin niiden olevan sellaiset littanat. Eli kuolaimen pituudessa täytyy huomioida tuo kineton turpahihnan käyttö. Laitoin sitten tuon suoran muovikuolaimen käyttöön, siinä tilaa kaarille. Turvanpäälysosa meni säädöiltään viimeisiin reikiin ja jäi vähän löysän oloiseksi, mutta käytössä totesin, että on just sopiva. Kaaret tulivat kuolainta vasten, mutta ei painamaan sitä, sitten taas ohjista pidättäessä painetta tuli myös turvan päälle. Tämän testailun pohjalta ei taideta kuitenkaan vielä valmennukseen laittaa. Vaatinee vähän totuttelua omistajalta ja ponilta.

Vähän (siis "vähän") on tullut lisää lunta, niin ajattelin tänään käydä sen verran Lenniä ratsastamassa, että otetaan viimeiset tuntumat ennen valmennusta. Ajatuksena oli jo viikonlopun aikana käydä, mutta en sitten ehtinyt. Jos loppuviikolla sitten vielä kertaalleen jotain maastakäsin ja eiköhän siinä ala sitten olla treenit valmennukseen tehtynä. Mieli tekis tehdä enemmänkin, mutta ei taida viimehetken paniikit auttaa, varsinkin, kun tuo viikonlopun valmennus on varmasti nuorelle rankka reissu. Ja päässee vielä kisuamaan muiden issikoiden kanssa, kun vaihtaa valmennusviikonlopun ajaksi oleskelupaikkaa.
Ja vanhuksen seuraksi tulee vähän vähemmän vanha, mutta silti iäkäs shettis. Saa nähdä hyväksyykö vanhus pienen hevoseläimen lajitoveriksi. Ja nämä kaksi vanhaa jääräpäätä pitää tarhata erikseen, muuten saattaa olla turhan kovat taistelut.

"Vaikean" ponin vaikeat varusteet -osa turparemmimietteet

Pyrin aina ratsastamaan hevoseni niin, ettei turparemmi ole välttämätön. Tämä pohjaa siihen, että harrastan myös lännenratsastusta ja siellä turparemmin käyttö ei ole kovinkaan yleistä. (aiheesta tarkempaa pohdiskelua kenties myöhemmin) En kuitenkaan mitenkään ideologisesti vastusta turparemmin käyttöä ja haluan totuttaa hevoseni myös käyttämään turparemmiä. Muutama hevonen on tullut matkan varrella vastaan, jotka on koko pienen ikänsä ratsastettu ilman turparemmiä ja kun turparemmi on laitettu ensimmäistä kertaa, niin suun aukominen on alkanut ja valitettavasti myös jatkunut siitä eteenpäin, oli turparemmiä tai ei. Siksipä se turparemmin käyttö on ihan kiva opetella heti alkuunsa. Toisena syynä se, että hevoseni ovat sillä monitoimiponi-tittelillä, niin kaikenlaiseen on hyvä totutella. En tiedä olenko ikinä esim. koulukisoihin menossa seuraluokkaa pitemmälle, mutta korkeammissa luokissa turparemmin puuttumista ei varmaan katsota niin hyvällä? (<- puhdasta arvailua, sen enempää kilpailujen varustesääntöihin paneutumatta)

Vanhusponilla ei ole turparemmiä ollenkaan käytössä. Enkkusuitsissa on kiinni hackamore, joten turparemmi on poissa käytöstä. Ja länkkäsuitsissa ei ole turparemmiä. Vanhus on aikanaan kyllä opetellut turparemmin käytön ja eipä tuota enää tarvi enempää opetella.

Noh, sitten tuo nuorenpi. Jos turparemmin laitan, niin yleensä valikoin ensimmäisenä sen perusenkkuturpiksen (aachen tai nyt on eksynyt muutamia pull back turpiksella olevia suitsia) yleensä ilman alaturpista. Näin tälläkin kertaa. Hevonen vaikutti kuitenkin tyytymättömältä, siispä mietintämyssy päähän.
Tähän kommenttina sen verran, että nuo meidän "timantti"-suitset sattuvat olemaan tällaisella turparemmillä, että ehkä jossain vaiheessa päästään siihen pisteeseen, että totutellaan myös tällaiseen turparemmiin.

Mexikolaista testasin ja se oli hevosen mielestä ihan jees, mutta itse henk koht mielsin sen niin monimutkaiseksi laittaa. Varmaan ihan jees siinä vaiheessa, kun pää pysyy samassa koossa ja turparemmin voi viritellä samoihin reikiin joka kerta. Mutta kun tämä pää vielä kasvaa näemmä ja koko vaihtuu myös kesä-talvi akselilla. Kiitos valtaisan talviparran. Lisäksi siihen vielä se tosiasia, että lyhyt ja leveä pää on aika haastava kun etsii sopivaa mexikolaista turparemmiä.

Remonttiturpis näkyy useimmiten olevan issikoilla käytössä. En tiedä miksi tähän on päädytty. Mutta sitä siis seuraavaksi testaamaan. Heti alkuun voin sanoa, että en tykkää remonttiturpiksesta, en sitten pätkääkään. Turparemmissä ei sinällään vikaa, mutta sen sovittaminen on perfektionistin painajainen. Turpaosan pitää tulla tarpeeksi ylös, mutta ei sitten liian ylös, ettei kuolaimen eteen tuleva alaremmi tule painamaan kuolainta. Ja turvan alle tulevan remmin tulee olla tarpeeksi pitkä, että yltää sitten ympäri. Ja toisaalta taas turvan päälle tulevan osan tulee olla tarpeeksi lyhyt, että se ei tule kuolaimen päälle, kuten usein näkyy. Lähes missio impossible. Perfektionisti onnistui kuitenkin yhden sopivan remonttiturpiksen löytämään. Hevosen mielestä just hyvä, sillä siis mennään.

Silkasta uteliaisuudesta ja loputtomasta tiedonjanosta tilasin nuorelle kineton turpahihnan. Mielenkiintoinen turparemmi. Turparemmi tulee vain turvan päälle ja ominaisuuksina mainitaan kuolaimen "tukeminen/tasapainottaminen" ja kuolaimen kääntövaikutuksen selkeyttäminen. Kuulostaa siis sopivilta ominaisuuksilta nuorelle. Mutta ompa poni laittanut ennenkin omistajan kuvitelman p*skaksi. Kineton mainitaan osassa jutuista kovaksi turparemmiksi, mutta ajattelisin sen ominaisuuden tulevan, samoin kuin muissakin turparemmeissä, väärästä laittotavasta tai liian kireälle laittamisesta. Tämä turparemmi saapuikin eilen postin kyydissä, joten raportoidaan lisää tästä kun saadaan testailtua. Tosin en tiedä alanko näin viikkoa ennen valmennusta testaamaan mitään uutta ja ihmeellistä, mutta katsotaan.

Kevätaurinkoa

Käytiin vanhuksen kanssa ilman satulaa nautiskelemassa auringosta. Vanhuksella oli virtaa ja vauhtia ja olo oli kuin pommin päällä istuessa, käsissä pysyvän pommin kuitenkin. Ratsastuskelit edelleen ihan kököt. Kelvollista maastopätkää oli tuommoset 100m ja sitä sahattiin muutamaan kertaan edes takaisin. Oishan tuo hokkakengillä pystyssä pysynyt muuallakin, mutta jännittyy jäisellä pohjalla niin en koe järkeväksi lähteä vanhoja lihaksia jumittamaan jäälle. Vähän väistöjä, peruutuksia ja seisoskelua auringossa. Sielunhoitoa, jos ei muuta.

Nuoren kanssa turha lähteä taiteilemaan. Hokkakengällä pysyy pystyssä, mutta ilman kenkiä turha toivo. Valmennus viikon päästä, mutta olkoot vaikka, että lahjattomat harjottelee. Tästä en jaksa stressata nyt.

Jännityksen taustaa

Edellisessä bloggauksessa mainitsin omasta jännityksestä. Joku saattaa ihmetellä miksi keräsin moisen jännityksen muutamasta hevosen sävähtämisestä. No taustalla on tapaturmainen selkärangan murtaminen ratsastustilanteessa, niin se on jättänyt jälkensä myös henkiselle puolelle. En kärsi varsinaisesti ratsastuspelosta, vaan jännityksestä joissakin tilanteissa. Samanlainen jännitys, kuin joillakin lähtiessä esteradalle.
Jännittämistä esiintyy pääasiassa vain uuden hevosen kanssa ja sitten tällaisissa tilanteissa, jossa kaikki ei ole mennyt "ihan putkeen". Toisaalta pystyn hyvin toimimaan "hätätilanteissa", esim. hevosen lähtiessä käsistä, mutta tilanteen jälkeen tarvin hetken aikaa tasoittaa itseni.
Ja Lennin kanssa ehkä suurin "ongelma" oli tässä, että kuitenkin niin harvoin voi ratsastaa, niin sitä jännitystä ehtii kertyä ratsastuskertojen välillä. Nytkin edellisestä ratsastuskerrasta kerkesi kulua jo viikon verran. Muutaman kerran kävin kyllä selässä, mutta en varsinaisesti ratsastamassa. Mutta nyt taas hyvä fiilis ratsastuksesta ja seuraavaa kertaa odotan malttamattomana.

Maneesilla

Eilen aamupäivällä startattiin kaverin kanssa käymään mutka maneesilla. Suorastaan luksusta, kun jokapaikka on jäätikköä ja Lennillä ei ole kenkiä alla, niin ratsastukset on olleet tauolla.

Laitoin Lennille varusteet päälle ja naruriimun vielä lisäksi. Aluksi käveleskeltiin maneesi läpi, sitten juoksuttelin vähän aikaa. Kaverillekin sanoin, että kauhean vaikea juoksuttaa siten, että kuluttaisi vähän eninpiä energioita, mutta ei väsyis kuitenkaan liikaa, että jaksaa vielä ratsastaessakin keskittyä. Juoksuttelin sitten molempiin suuntiin käynti-töltti-laukka ja sitten vähänaikaa "ohjasratsastusta".

Kun tuli selkään nousun aika, niin alkoi vähän jännittää, minua, ei hevosta. Edelliset, harvat ratsastuskerrat Lenni on ollut vähän säpsy, niin nyt sitten iski jännitys. Muutama puhaltelu ja kaveri lupasi oman hevosensa kanssa olla vetoapuna, niin rohkeasti selkään ja menoksi. Muutama kierros käveltiin perävaununa ja Lenni oli ihan superlaiska. Oma olo kun sai vähän varmistusta, niin ilmoitin kaverille, että jatkakaahan suoraan, me tehdään tähän päätympyrä. Muutamia ympyröitä tehtiin ja Lenni oli varsin laiskanpulskea. Muutamia ihan pieniä säpsyjä kehitettiin, kun kaveri joutui omaa hevostaan komentamaan raipalla ja raipassa oli "junttiponimodifikaatio" eli pieni muovipussin palanen. :D Ja kertaalleen jouduin tätä omaa junttiponia komentamaan raipalla. Lopuksi otin uralla vähän reippaampia pätkiä ja vähän nihkeästi poni liikkui. Pienellä motivoinnilla ponista löytyi vauhtia ja saatiin oikein kiva tölttipätkä pitkälle sivulle ja siihen sitten lopettelin vuolaidenb kehujen kera.

Hyvin käyttäytyi Lenni koko reissun. Vinkkaan tuli hyvin, vaikka vähän liukkaallakin jouduttin lastausta tekemään. Mitään ei maneesissa ei pelännyt ja vieraassa tallissakin käyttäytyi oikein hyvin. Ei voi olla kuin tyytyväinen.

Samalla reissulla käytiin kylässä ja vähän suunniteltiin loppuviilailuja valmennukselle. Samalla oli puhetta kyläpaikan emännän samanikäisestä issikkaruunasta ja vähän tuli sellainen olo, että vähänlaisesti ollaan tehty Lennin kanssa. Mutta noo, toivottavasti tulevaisuus tuo monia vuosia aikaa touhuta kaikkea mahdollista.

"jos tuntuu, ettei tulevaisuus häikäse, niin lisätään prkl väkisin sitä häikäsyä" -suitset

Nii, mitäpä siihen sitten enää lisäämään...

Paitsi, että poni ei tykkää tuon mallisesta turpiksesta. Siitä sitten enemmän"vaikean" ponin vaikeat varusteet -osassa kaksi. Saa kyllä luvan vähän opetella...

Ai juu ja olen pahanlaatuinen suitsiaddikti. AS- anonyymit suitsiholistit ryhmä vielä löytämättä. Mutta eiks kaikki lähde ongelman myöntämisestä?

"Vaikean" ponin vaikeat varusteet- osa kuolainmietteet

Heti alkuun sanottakoon, että poni ei varsinaisesti vaikea ole. Se omistaja se vaikea tapaus oikeastaan on. Kamala nipottaja perfektionisti.

Mutta siis normaalina periaatteena itselläni pidän, että hevoset ratsastetaan joko nivelellä tai kolmipalalla, kumpi sitten hevoselle onkaan parempi.
Vanhus on helppo tapaus. Suussa on tilaa ja sinne voi änkeä kuolaimen kuin kuolaimen ja vanhus toimii. Ja toimiihan tuo ilman kuolaimiakin. Pääasiassa käytetään hackamorea tai lievä D-mallista snafflea (ohuehko perusnivel).

Tuolle nuorelle mielelläni laittaisin sen kolmipalan, kun on aika pieni ja ahdassuinen, niin kolmipala asettuisi parhaiten. Lisäksi ohuehko kuolain ja hyvin muotoiltu suuosa kuulostais hyvältä vaihtoehdolta tuohon suuhun.
Itseasiassa sellaista kielentilallista kolmipalaa sinne suuhun ensin suunnittelin. Mutta ponipahus oli erimieltä. Kolmipala aiheuttaa rauhattoman suun ja "kuolaimentappo"-reaktion ja se kielentilallinen kolmipala oli ihan totaalinen noup. Okei, poni päätti, että ei kolmipalaa. Nostetaan kolmipala naulakkoon.

Siirrymme siis niveleen. Ohut muotoiltu nivel on ihan "jees", kelpaa käyttöön, mutta en nyt ihan tyytyväinen tähän ole, eikä hevonenkaan ihan täysin. Normi niveltä käytettiin (ja nyt tulee kohta siitä vaikeasta perfektionisti omistajasta: ), mutta meillä on kullan värinen nivel ja kullanvärisin soljin varustetut suitset jäi pieneksi, niin pistää pahasti silmään kuolain hopeanvärisin soljin varustetuissa suitsissa. ;) No ei se ainoa syy kuitenkaan ollut, ei nyt IHAN niin tarkkaa, vaan miellän, että tuon nuoren kanssa olisi kivempi, että suupieleen tulee vähän enemmän pinta-alaa, kuin pelkällä o-renkaalla, siksi oliivi, D tai fullcheek kuolain oli mietinnässä. Fullcheek nivel löytyikin ja se on ollut jonkinverran käytössä. Tämäkin ihan "jees", mutta ei edelleenkään ihan vakuuttava. Ei osaa kuvailla, että mikä, mutta aivanko jotain jää puuttumaan tuon kuolaimen kanssa. Yhdessä varustevaihdossa mulle tuli baucher nivel ja sen kanssa sama juttu.

Kokeeksi investoin, valmentajan kanssa aiheesta keskustelun jälkeen, myös suoran muovikuolaimen. Rauhattomalle suulle kuulemman monesti hyvä vaihtoehto, kun on "tasaisempi", kuin nivelletyt versiot. Itse olen ollut aika nihkeä suorille kuolaimille, kun jotenkin tuntuu, että ei sellainen oikein voi sinne suuhun istua. Muovi nyt vähän periksi antaa, että sen puolesta kyllä muotoutuu, vähän. Tämä ehkä aavistuksen parempi, kuin nuo nivelet.

Jostain hetken mielijohteesta ostin D-nivelen, jossa on rollerit. Näille olen lähes yhtä nihkeä, kuin tuolle suoralle kuolaimelle, kun näissä suuosa sellainen "kaksi palikkaa"-tyylinen, eli puolikkaat ovat suorat. Ja sitten tuo rolleri vähän kyseenalainen, jos suu on rauhaton, että tekeekö ne entistä rauhattomammaksi. No ei tässä tapauksessa kuitenkaan ja tämä tuntuu olevan sitten hevosellekin mieleinen. Tällä siis mennään nyt.

Ja tosiaan nuorukainen on kulmahampaita kasvatellut ja ne kun olivat "pahimmillaan"= ikenet olivat arat ja mustelmaiset, niin silloin on käytetty sidepull:ia tai lyhytvartista hackamorea.

Että omistaja haluaisi ohuen, hyvinmuotoillun kolmipalan ja hevonen päätti kuolaimeksi paksuhkon, hyvin vähän muotoillun nivelen. Omistaja nöyrtyy ja tällä mennään.

Nuoren ratsastus

Toissapäivänä kävin nuoren kanssa työskentelemässä maastakäsin. Aluksi korjailtiin aitaa ja sitten "ohjasratsastusta". Meni tosi kivasti ja D-nivelrolleri  näyttäis olevan aika hyvä kuolaimeksi. Tämä kaikki oli pohjustusta eiliselle ratsastukselle. Vaikka oikein missään ei pysty ratsastamaa, niin päätin, että köpötellään sitten hevosaidassa hevosten polkemia polkuja, jos ei muuta. Pakko kuitenkin vähän saada ratsastuskertoja alle valmennusta varten. Ratsastusajankohta venyi iltaan, valitettavasti. Vedin vaatteet päälle ja suuntasin ulos. Pimeää ja VESISADE! Melkein jo luovutin, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Sinnillä kuitenkin kuivasin vähän hevosta ja laittelin varusteet päälle. Lyhyesti käytiin maastakäsin pyörimässä ja sitten selkään. Siinä vaiheessa, kun painat takapuolen märkään satulaan iski kyllä maneesin kaipuu, mutta pyyhin moisen nopeasti pois mielestä ja töihin. Ihan lyhyesti käytiin tekemässä käännöksiä ja ympyröitä molempiin suuntiin. Oikea on ollu vaikeampi puoli, mutta nyt se jostain syystä meni helpommin. Yksi "säväri" kohtaus saatiin aikaiseksi ja tajusin heti siihen syyn. Syy tietysti jälleen satulan päällä, ratsastajan "paketti" levisi kuin jokisen eväät eli kädet karkasi ja jalat unohtui. On se vaikea hallita kaikki omat neljä raajaa, että hevonen saa hallittua omat neljä raajaansa. :D
Tuo kuolain tuntui kyllä olevan jees. Jos vaikka varustevalitusta seuraavassa päivityksessä.

Shoppailuja

Vaikka satula jäi ostamatta, niin jotakin shoppailuja on tullut tehtyä. Meidän satula oli välityksessä Scanarabilla ja se kun meni kaupaksi, niin tilasin jotain pientä ennen tilitystä.

Pikalukkoja vaikkapa ohjiin. Nää vaan on ihan parhaita.

Sitten tilasin uteliaisuuttani tuommosen Basic Gear-kirjan, tai tuommonen vihkonenhan tuo on. En vielä ensiselailulla ollut oikein vakuuttunut, mutta pitää lueskella tarkemmin, että mitä siellä kerrotaankaan.

Tuosta yhdestä "lähikaupasta" tarttui mukaan kuparirollerinivel D-renkailla. Olen tuommosta oliivi tai D niveltä katellut tuolle nuorelle jo pitkään. Tuo suupieleen tuleva "leveämpi" kosketuspinta auttaa nuorta ymmärtämään käännökset paremmin. Fullcheekit löytyy jo, niin tavallaan aika perustelematon ostos, mutta jos tuntuu, että on tarvis, niin eikö se kelpaa perusteluksi? :D

Ajattelin kuitenkin, että ehkä tulevaisuuden maastoilukuolaimeksi jos ei muuten. Eka testauksella nuori vaikutti olevan aika sinut tämän kuolaimen kans, mutta testataan vielä paremmin.

Likeltä jo liippasi

Kävin tiukan mietinnän, josko jo tilaisi tuon Barefoot Arizona Nut :in. Hevoskuiskaajalta oltiin tekemässä tilaus ja kävin päivän mittaisen tiiviin mietinnän siitä, josko sen sitte tilaisin samalla. Illan vietin tallissa mittailemassa olemassa olevia satuloita ja hevosia ja en kertakaikkiaan osannut sitten päättää satulan kokoa, niin jätin vielä tilaamatta. N. kuukauden välein kuulemman Hevoskuiskaajalta tilausta tekevät, että jos sitten sinne seuraavaan saisi päätöksiä tehtyä.
Arvoin siis kokojen 1 ja 2 välillä. Lyhytselkäiselle hevoselle se 1 kokoinen varmaankin parempi, tosin kokoeroa satuloiden kokopituudessa vain 3cm. Istuimessa kuitenkin jo 5cm kokoero. Oma perce varmaan juuri nyt tarvisi koon 2, mutta sen pienennysoperaatio on käynnissä ja perstuntumalla Barefoot satuloista se kakkoskoko jää nopeasti isoksi itselle. Ja jos tuhannen euroa pistää riviin, että saa satulan, niin se kyllä pitäisi olla just eikä melkein.
Yksi omalle takapuolelle sopiva lännensatula tuossa on jemmassa ja sen istuinkoko osuu juuri noiden kahden väliin, niin siitäkään ei tullut hullua hurskaammaksi. Enkkupenkin istuin oli ykköskoon suuntaan, mutta se on aina eriasia verrata nupillista ja nupitonta penkkiä.
Mutta jos tässä sen kuukauden pienetää takapuolta ja miettii asiaa, jospa tämä tästä selkenis.

Lötköpötköttelyä

Yhtenä iltana kävin paikkaamassa ratsastuspuutosta hevosen selässä makoilemisella ja rapsuttelulla. Tää on sitä turpaterapiaa. Vanhuksen selkään uskaltautuu lötköpötköttelemään niin, että nakkaan vain narun kaulalle. Nuorelle pistin kuitenkin varmuuden ja suitsien kokeilun vuoksi suitset kuolaimineen ja jopa turparemmeineen. Sitten vain selkään lötköpötköilemään. Aluksi nuori vähän ihmetteli, että mitäs hommaa tää tämmönen on. Pää kääntyili ja joka kerralla vain rapsutin otsasta. Sittenpä nuori totesikin, että jahas, tämmöstä ja päätyi keskittymään heinäpaalin tuhoamiseen. Aika löysällä turparemmi oli, mutta silti näytti vähän hankalalta, niin houkuttelin kääntämään pään vielä "kylkeen" ja nappasin turparemmin selästä käsin pois. Näppäriä joskus nuo "issikkaturpikset". Siinä aikamme terapioitiin ja rapsuteltiin ja johan taas jaksaa. Tehokasta tuo turpaterapia.

Kelitarkastus maastakäsin

Ratsastusinto pikkasen hukassa, tai ei hukassa, mutta kelien puolesta hieman alamaissa. Päätin sitten kuitenkin maastakäsin käydä tutkimassa kelitilanteen. Nuorelle satula selkään, jalustimet pois ja suitset ja naruriimu päähän. Uudet kumpparit (chambon) nakkasin itselle niskaan ajatuksena testata niitä ja suunta kohti kenttää. Mieli latistui nopeasti. Lunta polviin asti ja oikein raskasta. Nuorella oli täysi työ ittensä kantamisessa ja liikuttamisessa tuossa hangessa, niin eipä oikein ratsastaminen innosta. Kumppareita en ees haaveillu käyttää, näytti nuori työskentelevän muutenkin aivan nokko. Muutampia kierroksia juoksuttelin tai oikeastaan annoin valita askellajin ja lähettiin katsomaan mitä piha ja maasto sanoo. Piha oli liukas, kuten arvelinkin. Hokkakenkiä pitäisi suunnitella, että voisi liikuttaa, mutta taas toisaalta liikuttamismäärään nähden aika turhaa vielä. Maastoreitti oli hyvä n. pari sataa metriä. Sen mitä sitä on aurattu taannoin. Sitten alkoi samanlainen polviinasti yltävä hanki. Sepä siitä sitten. Jonain kauniina päivänä sitten...

Vanhus säikäyttää

Yhtenä päivänä tällä viikolla kävin nakkaamassa normaaliin tapaan päivällä heiniä hevosille. Sisällä jäin sitten katselemaan, kun nuori söi heinää normaalisti, mutta vanhus oli tallin toisella laidalla. Oli, möllötti ja välillä kuoputteli. Syämestä kylmäsi. Mikä nyt vialla? Lähin takasin kattomaan, että miltä vaikuttaa. Ähkyoireita epäilin ensimmäisenä, mutta ei kuitenkaan kipuilevalta vaikuttanut, mahasta löytyi ääntä ja leipäpala maistui. Kävin kuitenkin hakemassa puoli ämpäriä melassivettä ja riimun ja narun. Vanhus on talvella huono juomaan, niin jos vähän nestettä sisään ja kävelyttelyä, jos nämä nyt kuitenkin ähkyoireita.. Vettä tarjosin ja pikkuhuikan vanhus vetaisi. Enempää ei kelvannu. Siis melassivettä, jota yleensä menee ämpärillinen, kun vain tarjotaan. Noh, ei sitten. Hain riimun ja narun, että lähetään käveleen. Siinä vaiheessa kun vanhus näki ne, niin lähti niskojaan nakellen heinäkasalle ja alkoi mutustella heiniä. Totesin, että okei. Ei sitten. Menin sisälle ja seurailin tilannetta sieltä. Vaikutti taas olevan ihan ok.
Illalla sitten mietin, että karsinassa oli muhat aika vähissä, että onkohan ne herra ruunan mielestä olleet niin vähinä, ettei ole kunnolla voinut rötvätä yön aikana. Muhia lisäsin karsinaan, seuraavana aamuna oli korvantaustoja myöten muhissa ja päivän oli taas oma itsensä. Että kyllä osaa vanha ruuna protestitemput, syömälakkoa myöten.. Huoh!

Mutta kyllähän tämmöset säikäyttää vanhuksen kohdalla. Sehän on ihan tosiasia, että ei tämä vanhus enää ikuinen ole. Mutta edelleen on pirteä ja hampaat on sen verran kondiksessa, että oikeastaan pelkällä heinällä pysyy lihoissa, niin vielä saa porskuttaa.