Huippu hevonen ja tyytyväisyyteen pakahtuva omistaja

Se tunne, kun meinaat pakahtua tyytyväisyydestä omaan hevoseen. Hengitystä salpaa ja rintaa puristaa. Vai oliko se sittenkin paniikki- tai sydänkohtaus?

Tosiaan sain päähäni, että pitää Lenniä taas kokeilla aisojen väliin. Oisin väittäny että edellisestä kerrasta on pari vuotta. Fb:n kuvatodistusaineistoa löytyy 22 elokuuta 2013. En kyllä muista onko tuon jälkeen tehty mitään. Sen tiedän, että viime (vai joko täytyy sanoa toissa?) kesänä ei ole tapahtunut mitään aiheeseen liittyvää. Ohjasajosta löytyi todistusaineistoa kyllä vuodelta 2014, mutta voipi olla, että kärryt onkin olleet viimeksi vuonna 2013 perässä... Kröhöm..
Joka tapauksessa, Lennillä on kärryt olleet perässä nyt muistaakseni about viidennen kerran. Pari kertaa niistä kärryt eivät ole olleet kiinni, vaan vain pidetty perässä, mutta ehkä sen kolme kertaa on nyt kärryt olleet oikeasti ihan kiinni, Tosi hyvä pohjustus asiaan.
Noh, mutta sain kaverin mukaan tähän hommaan, niin ei muuta kuin hevoselle valjaat päälle. Kaverille sanoin, että jos aukaisee portin. Ite nappasin varustetun hevosen narun päähän ja kärryt vedin mukaan portin toiselle puolelle. Se oli lähinnä se tsekkaus, että mitä Lennartti noista kärryistä tuumaa. Siinä se vieressä käveli ihan rauhassa. Eipä sitten muuta kuin kärryt perään ja kiinni. Kaveri talutti ja minä pitelin ohjista ja käveltiin vähän matkaa. Lenni puksutti eteenpäin, kuin juna tasaisen tappavaa verkkaista tahtia välittämättä mistään. Sanoin sitten kaverille, että ota vain naru irti ja hyppää kyytiin.
Hyppäsin sitten itekki tuohon laialle istumaan. Lenni yritti kääntyä ja vähän ihmetteli, että mihin katosin. Kävelin sitte vielä vähän aikaa ja otin uuden yrityksen hypätä kyytiin, tällä kertaa koko ajan jutellen. Korvat kääntyili ja pää pariin otteeseen ja sitten Lenni vaan totesi, että ai oot siellä ja jatkoi kävelyä...

Ajeltiin tuon lähitien päähän ja käännyttiin siellä. Samalla pysähdyttiin hetki ja laitoin toisen aisaremmin uusiksi kiinni, kun oli vissiin vähän löysälle jääny. Lenni seisoskeli tyytyväisenä paikallaan odottelemassa sen aikaa. Kotimatkalla uskalsin jo ottaa kuvankin, kun tietysti tämä somemaailma painaa ja sinnehän on heti tieto päivitettävä.

Pieniä haparoivia askeleita lukuunottamatta sanoisin, että tämä meni paremmin kuin hyvin. Jokohan tuota uskaltais mennä sanomaan, että se on ajolle opetettu.

Lenni kuskasi tasaisen varmasti kotia asti ja pysähtyi ennen porttia. Sitten vielä parit kuvailut (kun hevonen seisoo irti kärryt perässä ja sitten vaan varusteet pois.

Ja sitten sitä vaan pakahtuu tyytyväisyydestä tuohon hevoseen. Se on aivan huippu! Ja ehkä pikkasen on tyytyväinen myös itseensä, kun olen ehkä jotakin onnistunut sille opettaan.
-------

Kuvassa näkyy myös kutinapeffa...
-------

Minun käet ei kestä tota tuon harjan letittämistä läheskään joka ratsastukseen. Ihan mahoton.
-------

Olen nyt loimitellu Lenniä lenkkien jälkeen aina kun on vähänkään ollut hikinen ja on ehkä myönnettävä, että se on ollu paremman tuntuinen. Tuntuu hullulta vetää issikalle loimea päälle, kun on vielä +12 lämmintä, mutta pakko se on myöntää, että on siitä ollu hyötyä. Ilmeisesti Lenni on kuitenkin pikkasen kylmänherkkä lihaksistoltaan, varsinkin jos on edes vähän hionnut. Ompa nyt testattu ja olen viisaampi, että kannattaa olla pikkasen herkemmin laittamassa sitä loimea päälle.

Extreme-lajien kuninkuuslaji

Väitän kivenkovaan, että extreme-lajien kuninkuuslaji on se, kun lähdet hevosen kanssa maastoon sinä päivänä, kun on hirvenmetsästysajan ensimmäinen päivä...
Normaalisti välttelen kyseistä päivää niinkuin ruttoa, mutta tänään sitten jossain itsetuhoisuuden puuskassa päätin lähteä käymään maastossa Lennin kanssa.
Hassulta vaikuttaa tuo hirvestys nykyaikana. Autoilla ajellaan ees takasin oranssit vermeet päällä ja nähtävästi tutkalla seurataan koiraa? No niitä oransseja on tässä mennyt koko päivän niin vihaiseen ees takasin ja taas takaisin, että tuntui tosissaan aika hurjalta idealta mahtua sekaan. Mutta ei se ota jos ei annakkaan. Siis Lennille varusteet päälle ja itelle on tullut onneksi hankittua pitkä punainen softshell takki, niin sen nakkasin päälle. Selkään kun nousin, niin Lenni lähti päättäväisesti kohti autotietä. Olin kyllä suunnitellu tuota lähitietä, mutta en sitten laittanut Lennin mieltymykselle lähteä hieman urbaanimmalle maastoreissulle. Ylitettiin tie ja mentiin tuota maantien ja pyörätien välistä viheriötä (ojaa) pitkin eteenpäin. Raviradan kohdalla odottelin, että onko Lenni menossa sinne, vai jatketaanko matkaa. Jatkettiin matkaa. Ratatallien kohdalla piti pysähtyä vähän juttelemaan muiden hevosten kanssa. Siellä lähimpänä pyörätietä tarhaava lämminverinen otti vähän spurttia ja Lennin piti sitä vähän säpsähdellä. Jatkettiin matkaa ja päädyttiin taas tuonne, missä on alikulku maantien alla. Ollaan me aiemminkin sieltä menty, mutta olen aina tullut alas selästä. Nyt päätin pysyä selässä ja Lennihän meni ihan kivasti. Vähän oli jänskä paikka, mutta tosi hienosti meni. Itellä vain ihan pikkasen jännitti, kun alikulun katon ja oman pään väliin ei hirveästi tilaa jäänyt. Mikä tahansa hypähdys ja ratsastajalla ois pää ollu katossa.
Jatkeettiin matkaa tuonne metsäteille ja niin kova trafiikki kun niillä on koko päivän ollut, niin ei nähty ainutta metsästäjää, koiraa tahi autoa koko matkalla. Mikä on todennäköisyys moiseen? Mutta siis ei tultu ammutuksi hirvenä, kumpikaan.

Tarkoitus oli tuolla reissulla testata Winteciä leveämmän kaaren kanssa ja sen tuossa askartelin paikalleen. Noh, se meni huonompaan suuntaan, joten jäi testaamatta ja nakkasinkin selkään Stübbenin. Takaisin tullessa testasin Wintecin Erkille ja sehän ois ollu ihan ok. Mutta kun tuo Stübben passaa Erkille ja Erkki muutenkin ulkoilee niin vähän satulan kanssa, niin vaihetaan sitten takaisin se kapeampi kaari.
----------

Huomenna ois tarkoituksena kokeilla Lennarttia aisojen väliin. Tuli semmonen innostus, että jos taas kokeilis. Laitoin siten naamakirjaan hakemuksen, että haen viikonlopulle yhtä, hevosten kanssa jokseenkin toimeentulevaa, ihmistä viikonloppuna orjatyövoimaksi n. ehkä tunnin ajaksi. Yllättävää kyllä, että vapaahtoisia ilmottautui tällä hakemuksella. Olin ihan varma, että saan taas yksinäni säheltää. Harrastin polvirukousta, että sain miehen laittamaan koppakärryihin renkaisiin ilmaa ja muutenkin tsekkaamaan ne läpi. No oisinhan mie nyt itekki osannu, mutta mutta... ;)
Valjaat kaivoin esille. Onhan ne pölyiset, mutta en jaksanut alkaa pesemään niitä nyt. Voi olla, että jää yhteen kertaan nämä ajotreenit tälle syksylle. Erkki sai toimia mannekiinina, kun katoin valjaisiin kaikki osat paikalleen. Juttelin Erkille samalla, että tässä on nyt rintaremmi ja tässä silat, jotka on näköjään Erkille liian kapeat ja tässä on häntäremmi. Onkohan Erkillä ollu ennen häntäremmiä, noh, nyt ainaki on Erkillä ollu häntäremmi ja sitä rataa. Erkki söi heiniä ja välillä kääntyi katsomaan. Aivan kuin ois ollut valjastettavana useamminkin ja ois varmaan neuvoja antanut, että miten ne valjaat pittää laittaa...
----------

Kutina-peffa kutisee edelleen, mutta takamuksessa on iho ehjä ja kutina näyttää siirtyneen ylemmäs peffaan. Mystinen tapaus. Koitin tarjoilla herra kutinapeffalle Black Horsen Zn, sitä mitä se on kestänyt syödä, ja sitä osto-nokkosta, vähän semmosella epätoivon tarjoamalla hakuammunta menetelmällä, että hevonen syö sitä mitä se tarvitsee. Noh, ei syö. En tiedä, että eikö tarvitse, vai eikö vain halua. Pitäis vissiin kokeilla tuota itse kerättyä nokkosta...
Vois soitella ell käymään, mutta viimeksikin kun oli ongelmaa, niin eläinlääkäri kävi puolisen tuntia etsimässä hevosesta ulkoloisia, lätkäisi kivan laskun ja sain ihan ittekseni pähkäillä, että mikä hiivatti sillä nyt sitten oikeastaan onkaan.

Käpy ei välitä

Pellettikuivikkeet on olleet käytössä nyt viikon verran. Näyttää siltä, että eivät ainakaan tuota puupellettiä nakertele. Pojot siitä. Pelletit ovat alkaneet vähän murentua, mutta aika kivasti pitävät kuosinsa. Ei ole vielä lisäyksiä tarvinut tehdä. Ja toistaiseksi näyttää siltä, että eivät myöskään innostuneet käyttämään pihalatoa vessana (kuiviketta=vessa). Hyvä pojat! Ja voi elämä, että ovat nautiskelleet. Makaavat selvästi pitkää pituuttaan, kun korvantaustoistakin löytyy kuivikemurusia. Eli pojat on ainaki tykänneet tästä ratkaisusta. Katotaan sitten miten tuo käytännössä toimii.
-------

Kutina peffa jatkaa kutinaansa. Ell kanssa oltiin yhteyksissä ja aloitettiin matolääkityksellä. Katotaan onko mitään merkitystä. Epäilen. Ollaan sitten uudelleen yhteydessä ja katotaan tilannetta. Kauhulla odotan sitä "tuomiota", että kuskaa se jonnekkin klinikalle johonkin himskatin kauas ja maksa ittes kipiäksi ja ja.... Puuh..
------

Eilen illalla kävi Päivi antamassa ohjeita, että mitäs meiän Lennartin kanssa pitäs tehhä.
Ensimmäisenä kyselin, että miltä Lennartin kaviot näyttää. Meidän kengittäjä on kuitenkin varsin vähän laittanut issikoiden koipia, niin enemmän issikkajalkoja katsellut silmä saattaa osata antaa vinkkejä, joita ei muuten hoksaa. Kaviot sai ihan kehuja, että ei sen puolesta ongelmia. Ja samalla keskusteltiin se, että miksi Lennillä on kahdella käänteellä olevat kengät. Noh, sillä on pyritty saamaan kenkä hieman taaemmas ja sillä nopeutettua kavion pyörähdystä, kun Lennillä on tuota taipumusta kopsia jalkoihin sen minkä kerkeää. Samaan syssyyn sitten keskusteltiin tuo, kun Lennillä on tuota suojaa jaloissa joka lähtöön. Noh, ainakin toistaiseksi on pakko mennä tällä suojamäärällä.
Saimpa vielä hämmästystä aikaiseksi tuolla kineton turparemmillä.

Lenni sai hämmästelyjä ja kehuja siitä, kun on niin vaan niin iso, mutta samalla sitten Päivi totesi sen, mitä olen vähän itekkin mietiskellyt, että Lenni kasvaa vielä. Olen koko ajan ollu sillä fiiliksellä, että se on kasvanut vielä nyt kevään ja kesän aikana. Ja jotenkin olen ollut varma, että jos se olisi kasvunsa lopettanut, niin alkais se pikkuhiljaa löytämään noitten jalkojensa hallinnan paremmin. Ei Lenni välttämättä enää korkeutta niinkään kasva, mutta semmosta rotevuutta pitäisi tulla. Se on vähän semmosen pikkupojan näköinen, hessu hopo-tyyppinen, jolla on raajaa vaikka ja kuinka ja niiden hallinta on vähän niin ja näin.
Vähän huokaisin helpotuksesta. Kun tuntuu, että Lenni on niin jäljessä, kuin mitä tuon ikäisen pitäisi olla. Ja sitten tulee se mielipide, että se on ihan fine ja se saa ollakkin.

Ja sitten se realiteetti, että olen painava ratsastaja ja se vaatii hevoselta lihasmassaa ja sitä pitää kehittää. Meidän pitäisi käydä enemmän ja pidempiä lenkkejä ihan vaan käynnissä. En vaan tiiä, että missä välissä, mutta pitää koittaa kehittää jotain.

Käytiin tuolla lähimetsässä vähän ratsastamassa. Käytiin näyttämässä tuo meidän rytinäreitti, että mitä me treenataan, kun kaikki tuppaavat epäilemään, että Lenni käppäilee pelkästään tasamaalla, kun moitiskelen, että on jotenkin honkkeli noitten koipiensa kanssa. Päivi kävi myös Lennarttia kokeilemassa ja sanoi, että hänen mielestään olisi edelleen parasta antaa sen viipottaa menemään sitä askellajia, mitä nyt sattuu menemään, kunhan vain liikkuu reippaasti ja reilulla askeleella ja ei jää hyssyttelemään. Ja sitä lihasmassan kehitystä ja peruutuksia, että tuon takapään jalka-elimet tulis mukaan hommaan. Ja silleen.

Tämä kaikki nyt latisti sen verran, että kaikki innostus ens kuun alun Oulun valmennukseen lässähti. Mitäpä tuota oikeastaan on iloa maksaa hunajaa valmennuksesta, kun ihan hyvin voidaan tätä perustyötä tehä täällä kotosallakin. En tiiä. Ilmottauduttu kuitenkin on, että pakko kait se on käydä tekemässä jotain. Kisat jätän kuitenkin ihan suosiolla väliin. Ei ole mitään mieltä lähteä kisaamaan tuommosen kanssa tässä vaiheessa.
En tiiä. Jos pysyis vaan kotona, myis hevoset pois ja alkais harrastamaan pitsinnypläystä. Siinä hommassa ei haittaa, vaikka pää vähän pistäis hanttiin ja oiskin näin kertakaikkisen läski. Kävyt ei välitä.

Pellettii

Tiiättäkö sen tunteen, kun just suunnittelet, että lähet ratsastamaan ja sitten tulee jotain estettä. No eilen oli just semmonen. Että kun olit lähdössä, niin pihalle pläjähtää 500kg estettä.

Homman nimi on pellettikuivikekokeilu. Eilen illalla tosiaan lävähti tuo 500kg kuiviketta pihalle. Piti olla olkipellettiä, mutta oli kuormatessa vissiin joku virhe sattunut ja saatiin valita, että otetaanko puupellettiä vai odotellaanko vielä vähän aikaa ja laittavat erillisenä rahtina sen olkipellettisäkin. Noh, otin tuon puupellettisäkin. Ja juu, "vain" tuon 500kg. Oli nyt mahdollisuus saada vain tuon säkin verran, niin käytin tilaisuuden hyväksi. Eihän tuo määrällisesti varmasti kovin pitkälle riitä, ehkä.. Mutta tuolla määrällä päästään kokeilemaan ja jos on hyvää, niin talven aikana voidaan tuosta lähikaupasta ostaa sitten pienempiä pusseja lisää. Samalla päästään jonkinlaiseen käsitykseen tämän kulutuksesta.
Iltaviihteenä sitten kärräilin hepolle pihalatoon pellettiä. Ensimmäisen kärryllisen vein ja hevoset tuli perässä. Erkki katsoi tyypilliseen tapaansa ihan kauhistuneena ja Lenni, tyypilliseen tapaansa ensimmäisenä otti maistiaiset. Pahaa oli. Pois piti sylkeä. (siinä mielessä mukavampi ajatus, että tämä on puupellettiä, kun hra Ahne on heti ensimmäisenä ottamassa maistiaiset. Olkipelletti ois saattanut maistua paremmin)
Loput pelletit sitten hiilattiin sisälle tallin latoon. Äkkiseltään näytti, että semmonen fifti-fifti. Puolet meni pihalatoon "perustukseen" ja puolet jäi odottelemaan, että niitä saa sitten lisäiltyä tarpeen mukaan. Mielenkiinnolla katselen ja seurailen, että miten tämä tästä lähtee toimimaan, vai toimiiko ollenkaan.
-------

Talvi tekee uhkaavasti tuloaan ja pitäis miljoona ja yksi asiaa keretä tekemään ennen kuin routa hiipii maahan. Aitaus pitäisi käydä läpi ja sitä rataa. Sitä vaan ilmeisesti on niin vuodenaikasidonnainen ihminen, että välittömästi, kun syksy alkaa tehdä tuloaan iskee syysväsymys. Töiden jälkeen jaksat tehdä ruuan ja sitten makaat puolikuolleena horroksessa siihen asti, että on aika mennä nukkumaan. Olen kesän lapsi. Pitäisi muuttaa jonnekkin, missä ois aina kesä, että ois edes vähän virtaa. Ärsyttävää.

Pikapäivitykset

Kerta kiellon päälle vielä kuva ratsastusjousiammunnasta.

Kyllähän tuosta semmonen pieni kestohymy naamalle jäi. Ja mustelma käsivarteen. :D
-------

Lenni sai uudet kengät alle ja Erkinkin kaviot vuoltiin. Ja valmennukseen lokakuun alkuun laitettu ilmottautumista, että nyt pitäis treenailla...
-------

Ja heinäverkko toimii erinomaisesti slowfeedingissä meillä. Jos kuuden jälkeen aamulla käyn heinät heittämässä (osan maahan, osan verkkoon) ja vielä kolmen aikaan iltapäivällä verkossa on heinää jäljellä, niin vaikuttaa toimivalta. Ja jotenkin tuntuu, että heinäpaalikin riittää normaalia pidempään.

Kaikkea se ihmisen pittää mennä kokkeileen

Kuivaharjottelua

Rauhallisella ruskealla ruunalla käynnissä

Ja no pitihän se kokeilla myös laukassa mustalla orilla

Maastoon ja rengasrikko

Meillä oli Erkin kanssa herkkä hetki. Aluksi rapsutin kaulan alta ja Erkki rapsutti minua niskasta. Sen jälkeen rapsuttelin mahan alta ja Erkki rapsutteli minua takamuksesta. Siinä vaiheessa, kun tuli hammasta, niin Erkki sai nuhteita, että ei saa niin lujasti. Hevosihmiset ymmärtää...

Lennartilla on tosiaan ollu lomaa. Tänään sitten lähettiin välillä tekemään töitäkin. No joo, aika rennosti kuitenki. Siinä selässä istuskellessa nimittäin totesin, että perhana, se on tuo ratsastajakin ollu lomalla... Miten voi ihmisen lihaksiin sattua niin paljon! Ja lonkat tietysti lauloi hoosiannaa korkealta ja kovaa...
Mutta onhan tää mahtavaa hommaa! Ihan huippua! Ihan huippu hevonen! Ihan huiput maastot! Ihan huippua kaikki tyynni!

Vahinko-otos, mutta siinä oli jotain taiteellista fiilistä..

Ja sitten rengasrikko... Pari-valittua-sanaa!!

Kävin sitten koko lenkin uusiksi pyörällä, jos kadonnut rengas olis löytyny, mutta ei. Oli mulla tarkoitus taas kengittäjän kanssa sopia treffit, mutta nyt vissiin vähän pikaisemmalla aikataululla. Ja ei vissiin ehkä pääse näitä lonkkia löysyttelemään huomenna uusiksi, joten venyttely ois kova sana...