Se hyppää sittenkin

Lennin kanssa suunnattiin eilen jälleen maastoon. Suunnitelmana oli käydä katsastamassa tuo yksi potentiaalinen reitti, joka nähtiin tuossa aiemmin maastoillessa. Paluureitti nimittäin ois kulkenut tuota junaradan laitaa meille kotia kohti. Reitti vaikutti aluksi hyvältä, mitä nyt pikkaisen kosteaa paikka paikoin.

Sitten alkoi mennä pajukoksi ja oli vähän jo tukalaa. Ja sitten meni niin totaaliseksi rytteiköksi, että piti luovuttaa. Hyvin Lenni jo kestää sen, että jouduin selässä aika lailla taiteilemaan, kun väistelin pajuja ja muita oksia.
Matkalla oli yksi vesioja ylitettävänä. Olen ajatellu, että Lennihän ei hyppää. Ikinä. Mistään. Mutta siinä ojan reunalla se epäröi ja tulin alas selästä ja menin ite ensin yli. Ja Lennihän hyppäsi perässä. Takaisin päin kun tultiin, niin päätin, että nyt en tulekaan enää alas, tämä mennään nyt jo yhessä. Siinäpä sitten ihan veden reunalle ja tiukka ote harjasta kiinni ja niin me hypättiin yli. Kehuin Lenniä oikein vuolaasti ja vähän itteänikin. Vähän on kova paikka nuo hyppelöt tuolle omalle päälle ja edellisesta kerrasta on aikaa miljoona vuotta (suunnilleen). Mutta kyllä tämmöset pienehköt luonnonesteet täytyy selvittää, muutenhan maastoilusta ei tule mitään.

Siinä maastoillessa kerkesin miettiä ja pohdiskella ja totesin, että minun vasen nilkka pyrkii vika-asentoon koko ajan. Se on se, mikä sitä todennäköisesti kipeyttää. Aktiivisesti sitä sitten yritin korjata ja voishan tuolle aluksi jotain tukeakin ajatella.
Ja tuossa kun tulin alas selästä kesken maastoilun, niin mietin, että pääsenköhän enää takaisin. Jos ei pääse, niin sitten pitää patikoida. Olen kyllä aika säännöllisesti testannut sen, että pääsen selkään maasta, vaikka tuolia nyt pääasiassa käytän selkäännousuissa. Vasemmalta puolelta yritin ja siitä ei tullut mitään. Ei todellakaan yhtään mitään. Oikealta puolelta kyllä onnistu ihan kepeästi. Kyllä sitä on välillä niin jäykkä, niin jäykkä. Onneksi hevonen on tottunut siihen, että ratsastaja saattaa nousta kummalta puolelta tahansa selkään ja tulla alaskin.
----

Lenniä olen nyt yrittänyt kovasti suojitella joka lenkille ja kyllähän se liikkuu huomattavasti paremmin. Uskaltaa liikkua paremmin ja rennommin ja menee myös rohkeammin vaikeistakin paikoista. Sen yhen vänkäämisen jälkeen menee myös vesilätäköt ihan kivasti. Pitää seuraavan kengityksen yhteydessä vähän jutella kengittäjän kanssa, että saataisko kengityksellä parannettua tilannetta ainakin joiltain osin. Ja loput sitten suojituksella.

Nuo neopreeni suojat on ihan näppärät, mutta kävin kyllä tuossa lähiheppatarvikeliikkeessä investoimassa meille kohtuuhintaiset jännesuojatkin testattavaksi, mutta en ole vielä niitä kerennyt. Noissa kumiputseissa on muistaakseni pikkasen painoa, mitä olen vähän miettinyt, mutta toisaalta minusta tuntuu, että nuo Professionals Choisen putsitkin painavat aika lailla. Pitäisi uteliaisuuttaan punnita kokeeksi. Olen vähän säästellyt noita PC:n putseja näillä rapakeleillä ja reiteillä.

Ja tämä suojitushan on sitten niin tätä. Suojat on maaston jälkeen kuorrutettu rapakerroksella ja niitä saa olla joka ratsastuksen jälkeen pesemässä ja putsaamassa. Talli on kylmä ja siellähän ei mikään kuivu, niin näitä saa sitten sisälle roudailla kuivumaan. Kuivia kesäkelejä odotellessa...

 ---

Lennin liikutuksen jälkeen nappasin vielä Erkin pitkästä aikaa hommiin. Erkki on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle jo tovin. Rapsuttelin taas Erkistä talvikarvaa vähemmäksi. Erkki on tuollaisessa kivassa puolittaisessa karvanvaihtovaiheessa. Puoliksi kesäkarvaa, puoliksi talvikarvaa ja tuo väriero niissä on niin suuri, että onhan tuo melkoisen hupaisan näköinen ilmestys. Siihen vielä lisätään Erkin mutanaamioharrastus...

Osaa se kuitenki olla ihan nätti

Harjailun jälkeen lähettiin käymään tuolla maastossa kävelemässä näin maastakäsin. Käytiin kattomassa yksi reitti tuossa ihan lähellä. En ole uskaltanut Lennin kanssa sinne vielä mennä, kun siinä on yksi aika kivinen mäki, jossa ei oikein ole semmosta hyvää nousureittiä.
Erkki kyllä mennä porskuttaa tuolla maastossa kivasti. Ei paljoa mitkään junaradat tai vaikeat reitit hidasta ja vaikuttaa olevan aika varma jaloistaan. Meiän vaan pitäis rohkaistua ja lähteä selästä käsin kokeilemaan.

Oisko jotain syömistä

Tuolla kuiten on jotain syömistä. Huomaa reilu jalannosto esteen yli. Ja tuo karvanvaihto...

Erkki vissiin yritti mennä puun taakse piiloon...