Ja sitten vain työnsin pikkupojan semmoselle reitille, että se on joko nosteltava niitä jalkoja tai sitten sitä ollaan nokallaan tuolla rytteikössä.
Aluksi Lenni oli aika nihkeänä. Ja yhden erittäin vetisen kohdan reunalla käytiin keskusteluja siitä, että voiko hevonen kastella jalkansa. En antanu vaihtoehtoja. Joko mennään tai itketään ja mennään. Ja mehän mentiin. Vesi roiskuen lahkeille asti. Tuolla on tuossa ihan lähimetsissä ihan tuhottomasti tuollaista metsäkoneen menemää reittiä, Siellä on hyvä käyä treenaamassa tämmöstä toimintaa. Vähän aikaa kun oltiin menty, niin Lennikin alkoi innostua tästä hommasta. Ois jopa ihan itekseen halunnut mennä muutamalle reitille. Ja alkoi liikkua rennommin. Oisko tuosta suojituksesta sitten apua. Putsithan meillä on melkein aina nykyisin, mutta auttaiskohan nuo etusten suojatkin sitten osaltaan. Liikkuessa kuulosti kyllä, että koluutteli aika lailla, että saattaahan tuo liikkuakin niin ahtaasti, että osuu ylemmäskin jalkoihin, kuin vain tuohon putsien kohdalle. Pitää testata ja laittaa niitä suojia jalkoihin ihan kunnolla.
Paluumatkalla käytiin tuossa tienpätkällä, joka menee tuonne aukiolle. Siinä ollaan melkein joka reissulla otettu vähän kiihyttelyjä, kun on ollut hyvä ja sula. Nyt Lenni jopa ihan itse kiihdytti vauhtia tuossa. Laukalle asti ei päästy vielä, mutta ihan sama, kunhan edes vähän välillä liikkuu reilummasti eteen ja plussaa ehdottomasti jos tekee sen vielä itse.
Takaisin tullessa tyttö halusi päästä vielä käymään ratsastamassa ja pikku lenkki käytiin. (ja perhana Lenni tölttäsi nätisti tuon tytön kanssa.) Sitten pikkuinen heppatyttö talutti hepan talliin, riisui varusteet ja harjaili valmiiksi. Kyllä mulla sitten menee helpoksi tämä homma, kun ei tarvi enää kuin ratsastamassa käydä.
Todellisuudessahan tässä varmaan käy niin, että tyttö ratsastaa ja äiti hoitaa... Tyär vie äitiltä ratsun. Pitääpä alkaa tuota Erkkiä ratsastelemaan, on mullakin sitten joku ratsastettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti